Siis Raiku oikealla puolella myötäpäivään. Tänään vähän lyhyeksi jääneen iltalenkin jälkeen päätin vähän tokoilla kuun ja otsalampun valossa. Ja päätin kokeilla vielä kerran ennen luovuttamista sitä rallin voittajaluokan liikettä, pyörimistä oikealla puolella myötäpäivään. Monet kerrat Raiku lähti peruuttamaan sivusuunnassa vaikka kuinka namilla yritin ohjata. Päädyin pyörimään itse pientä ympyrää ja Raiku kääntyili aika kankeasti. Sitten vielä kerran namilla ja yhtäkkiä se pyörähti, oikein sujuvasti vielä! Kehuin sitä hirveästi ja se pyöritti takapuoltaan ja kiemurteli. En ottanut toistoa, jääköön muhimaan. Muuten Raiku teki kaikenlaista pientä, hienoa seuraamista, täydelliset jäävät, hyvän tunnarin ja kohtalaiset kaukot. Se oli koko ajan ihan innoissaan, näkee että on aikaa siitä kun on tokoiltu.
Tassukin pääsi kuun ja otsalampunvalon treeneihin. Ensin vähän taisteluleikkiä, ja yritin tosissani estää sitä laittamasta tassujaan patukan päälle - sitä se yrittää aina kun vedetään jotain. Jotenkin rasittavaa. Karistin aina sen käpälät ja nostin patukkaa ylemmäs. Vähän se ehkä vähensi sitä käpälöintiään. Imutusseuraamisesta seisomaan jäämistä ja maahanmenoa takapalkka houkuttimena, menivät ihan hyvin. Takapalkka on nyt selvästi ymmärretty ja pop. Kapulanpitoharjoitusten alkiota ja pari vauhtinoutoa. Perusasentoon se kiepahtaa edesta hienosti kun laitan namin suorana olevan käden nyrkkiin. Siinä kohtaa tuntuu kuin se olisi jotain jo oppinutkin. Välillä pimeästä metsästä kuuluvat tai kuvitellut äänet saivat sen huomion mutta nopeasti se palasi tekemään kun otti lelun tai patukan käteen.
Pimeät metsät ovat hillinneet Tassun juoksentelua, sitä selvästi vähän arveluttaa lähteä ainakin oudommilla alueilla yksinään metsään. Polut ovat turvallisempia. Hyvä niin. Tai sitten syy on se että jäniksetkään eivät taida kauheasti pilkkopimeällä liikehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti