Aamupäivästä lähdettiin sateiselle Jaamankankaalle arvioimaan jälkikauden avaamista. Ensin lenkkeiltiin, ja kun sade näytti laantuvan tehtiin jälki. Jäljen vanhetessa tehtiin esine-etsinnänkin avaus ihan aloittelijatasolta, lelu näytöllä noin 50 metrin päähän ja koira perään. Raiku oikein vinkui odottaessaan ja haki esineen kovaa vauhtia. Tehtiin sitten toinen samalla tavalla ja taas Raiku oli innosta haljeta. Itse jälki vanheni ehkä vähän yli puoli tuntia pienessä tihkusateessa. Se oli pituudeltaan parisataa metriä ja kuusi keppiä, tasaisella mäntykankaalla. Jana oli vähän haparoiva, mutta itse jäljen Raiku ajoi ihan täsmällisesti ja nosti kaikki kuusi keppiä. Tästä on hyvä jatkaa.
Eilen käytiin rallissa tekemässä rataa, jossa oli kymmenkunta kylttiä, alon ja avoimen. Raiku on ottanut oudon tavan rallissa: kun pysähdytään, se ensin istuu sivulle, sitten nousee ja korjaa. Tästä voisi mennä paljon pisteitä, joten päädyttiin siihen, että annan istumakäskyn aina pysähdyttäessä. Tokossa sillä ei tällaista ole, en tiedä miksi rallissa. Muutenkin se kovasti rauhoitteli itseään (tai minua), mitä sitäkään se ei tokossa tee, eli jotenkin ralli on sen mielestä edelleen vähän omituista. Loppuaika tehtiin paria kylttiä takapalkalla, jolloin rauhoittelua ei esiinny. Pitää kokonaan siirtyä tähän: muutama este kerrallaan takapalkalla, jos se sitten lopettaisi rauhoittelun ja saisi itseluottamusta.
Kun tunnariin on taas tullut epävarmuutta ja vähän kohellusta, tehtiin lenkin jälkeen vielä sitä pari kertaa hallin pihalla. Nyt ei ollut mitään, haisteli rauhassa ja toi oman. Tunnari vaatii selvästi jo aika matalan vireen. Vielä luoksaria, jossa alkuun ennakoi pysähtymistä, eli lähti liikkeelle ja kolmen askeleen jälkeen pysähtyi. Huomautin asiasta, sitten teki hienosti. Muutaman kerran olen vapauttanut takapalkalle heti pysäntymiskäskystä kun on alkanut venyttää seisomista, joten tämä oli sitten seurauksena. Suo siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti