Jäljet (3), esineitä ja kyläilyä

Sunnuntai aloitettiin jälleen jälkimetsällä. Tassulle tehtiin samanlainen kymmenen metrin namitettu jälki kuin viikko sitten samanlaiseen jäkälikköön. Tassu ajoi jälkensä ihan tuoreeltaan, jälleen yhtä keskittyneesti nameja etsien. Tuuli oli kääntynyt sivulle, joten vähän se välillä kävi jäljen vieressä mutta palasi aina heti. Kerran yritti lähteä taaksepäin unohtuneita nameja syömään, mutta käänsin menosuuntaan. Namirasia löytyi ennen kuin Tassu väsyi. Siis oikein hyvä.

Raikun jälki alkoi hiekalta. Jana oli hyvä, jäljen nostossa piti vähän pyöriä, mutta äkkiä se sen siitä hiekalta löysi. Ensimmäisen kepin nosti, ja sitten lähti vetämään niin kovalla vauhdilla jyrkkää rinnettä alas ja toista ylös, että kepit kokonaan unohtuivat. Jälki nousi kulkemaan tien laitaa, siinä ajoi sivussa ja kepit jäivät. Yhden kepin yli näin sen kulkevan ja otin takaisin. Sitten jälki ylitti tien, jonka toisella puolella jäljentekijä oli ensin lähtenyt yhteen suuntaan mutta sitten päättänytkin valita toisen. Siis pieni ympyrä. Siinä Raiku pyöri jonkin aikaa tarkistellen useampaan kertaan, mutta löysi oikean suunnan ja pääsi helposti jäljen loppuun. Aina kun se alkaa vetämällä ajaa, se jättää kepit, paukuttelee vaan henkseleitään. Josko minä jo oppisin sitä hidastamaan tällaisissa tapauksissa. Mutta huolimatta vain kahdesta kepistä, se hienosti ratkoi vaikeita kohtia.

Esineruutuun meni ensin Raiku. Lönkötteli eteenpäin, löysi helposti esineen ja lönkötteli sen kanssa takaisin. Tehtiin toinen näytöllä, oli vähän reippaampi. Esineruutu ei ole Raikun juttu, ei ole.

Tassulle taas pienelle alalle monta esinettä. Päästin sen narusta ja se alkoikin loikkia esineeltä toiselle, otti niitä suuhunsa ja rallatteli niitten kanssa. Paria esinettä se oikein etsi ja tarkenteli saatuaan hajun. Sen päähän oli siis syntynyt idea! Leikittiin vähän esineillä, mutta sillä oli kiire etsimään uusia. Ensi kerralla täytyy tehdä jo vähän isompi ruutu että saa vähän enemmän etsiä.

Eilen käytiin Kolilla kyläilemässä. Tassu tutustui Unnaan ja Pipariin. Unnan nähtyään se alkoi heti tarjoilla leikkiä, ei mitään haukkumista! Pipari vähän komensi, mutta siihenkin Tassu suhtautui ihan iisisti. Yksivuotiaasta Unnasta tuli Tassun idoli, ja Unna leikki tosi kauniisti vaikka vauhdikkaasti Tassun kanssa. Muutama huono kuva, leikki oli huomattavasti vauhdikkaampaa kuin kuvista saattaisi päätellä.

Taustalla Raiku ja Pipari

Raiku yrittää komentaa

Tassu ja Pipari