Lumijälkiä

Muutama sentti räntälunta maassa mutta mentiin Jaamalle jälkitreenaamaan. Se olikin ihan mielenkiintoista kun saattoi katsella miten tarkkaan tai epätarkkaan koira kulki lumessa näkyvillä jäljillä. Aloitettiin kuitenin esineillä, pienehkö ruutu kuusikossa. Tassulle Hannele meni ruutuun lelun kanssa ja heitti sen maahan. Tassu meni hurjalla vauhdilla, otti esineen ja alkoi tuoda sitä, pudotti kun otin narupallon esille. Se meni juuri siten kuin oli suunniteltu joten jätettiin siihen. Raikulle esine oli takareunassa ja se etsi sen ihan selvästi jäljestämällä, palautus oikein reipas.

Tassun jälki kulki kuusikossa, muutama kulma ja kaarteita, pituutta ehkä parisataa metriä. Jäljellä ei ollut nameja ollenkaan, mutta kolme välipurkkia. Nosto meni ihan ok, Tassulla on niin kova hinku jäljelle että se ei oikein  pysty keskittymään. Ajoi liina kireällä ja ihan tarkalleen jäljen päällä. Kerran se meni haistamaan jotain sivusta, mutta palasi  heti jäljelleen. Purkit se merkkasi mutta olisi jatkanut ellen olisi alkanut kehua. Loppupurkille sitten ihan pysähtyi. Tassu ajaa edelleen koko ajan nenä ihan maassa joten kulmatkaan eivät tuota sille mitään ongelmia. Eikä lumi. Ja intoa riittää.

Raikun jälki kulki ensin pienessä metsikössä, sitten tien yli toiseen metsikköön. Vähän Raikun jäljen tekemisen jälkeen siihen ensimmäiseen metsikköön meni joku mies kuljeskelemaan, joten oli siellä sitten harhakin. Tällä kertaa Raiku ei kuitenkaan harhaantunut vaan piti oman jälkensä vaikka mies oli kulkenut Raikun jäljen yli, vähän aikaa sen päälläkin. Tiellä jälki meni vähän matkaa tien laitaa, ja sen päältä oli kyseinen mies sitten ajanut autollaan. Siinä Raiku hetken oikein mietti, seisoi ja käänteli päätään ihmetellen minne se jälki katosi. Nosti kuitenkin autonpyöränjälkien alta ja loppu olikin ihan normimenoa. Yhden kepin se jätti, merkkasi kyllä mutta keppi oli peittynyt lumeen enkä älynnyt kannustaa, mutta muut kepit nousivat. Raiku ajoi ihan koko jäljen ihan täsmälleen askelten päällä. Taitava se on jäljestämään.

Treenien jälkeen koitti taas ainakin varmasti Tassun mielestä paras osio kun se pääsi riehumaan bestiksensä Närrin kanssa. Metsä rytisi ja lumi pöllysi kun ne painattivat menemään.

Vain pieniä juttuja

Pimeä ja kura eivät oikein innosta treenaamaan. Tänään kuitenkin rallytokon vakiovuorolla Joan hallilla. Raiku kävi hallissa kaksi kertaa, Tassu kerran. Raikun kanssa yritettiin sivulla ja edessä peruuttamista mutta kumpikaan ei oikein onnistunut. Edessä peruuttamiseen olen yrittämässä opettaa uutta käskyä "käy", mutta ei se vielä ole sitä älynnyt. Muutaman kerran kyllä siirsi takajalkoja joten pääsin palkkaamaan mutta epäilen että ei se ymmärtänyt mistä palkka tuli. Yritettiin myös oikealla puolella kääntymistä paikalla oikealle, se ehkä hieman edistyi. Muutama merkille lähetys, sen se muisti. Kovasti se yritti ja yliyrittikin tarjoten koko ajan kaikenlaista mitä se saattoi vaan kuvitella. Loppupalkaksi vähän agilityesteiden juoksua, olipa intoa!

Tassun kanssa oli tarkoitus taas naksutella viereisellä kentällä treenaavien koirien katsomista, mutta ei se niitä juurikaan katsellut. Kun tultiin halliin se alkoi hyppiä vasten vaatien lelua. Pyysin kuitenkin perusasentoon, tehtiin muutaman askeleen seuraamisia, eteen istumisia ja jalkojen välistä pujottelua. Vasta sen jälkeen se sai narupallon. Narupallon kanssa tehtiin sitten vielä maahanmenoja, sille on yritetty opettaa että narupallon saa nopeasta maahanmenosta ja se tekikin pari tosi hyvää. Tarjoili kontaktia melkein koko ajan, ei maan haisteluja eikä toisten koirien tuijotusta. Kyllä se vähitellen oppii treenikoiraksi.

Eilen aamulla maa oli valkoinen. Tassu lähti takapihalle kuten joka aamu, mutta pysähtyi räystään alle lumen Urisi pitkään lumelle, sitten hyvin hyvin varovasti laittoi toisen tassunsa lumen päälle, ja kun maa ei pettänyt, uskalsi laittaa toisenkin ja sitten edetä ihan kokonaan valkoiselle alueelle. Kun lähdettiin lenkille se oli kuin villivarsa poukkoillen sinne tänne ja kauhoen lunta kuonollaan. Iltalenkeillä metsissä se on ruvennut vähän väliä juoksemaan luokse ja pari kertaa tarjoillut perusasentoakin. Muutenkin se juoksee täysillä luokse heti kun kutsutaan. Tämä ei enteile hyvää?

Pieniä juttuja

Rallitreenissä tehtiin muutaman kyltin tekniikkarataa, jossa oli sivulla istu - seiso - istu ja istu - seiso -maahan ja käännös jossa molemmat kääntyvät yhtäaikaa vasemmalle niin että puoli vaihtuu. Ensimmäiset tehtävät olivat Raikulle yllättävän vaikeita, seiso - kierrä koiran ympäri ei tahtonut millään onnistua kun Raiku kääntyi aina kun kiersin sitä. Sitten se alkoi yliyrittää ja mennä maahan. Lopulta siitäkin selvittiin, mutta puolenvaihtokäännös oli emännälle niin vaikea hahmottaa että ei tietenkään koirakaan siitä oikein mitään tolkkua saanut. Edessä peruuttaminen otti yhden pienen askeleen eteenpäin, keksin lopulta miten sitä pitää alkaa opettaa.

Tassu kävi hallissa kun meidän kenttäpuolella treenasi espanjanvesikoira Tilda ja toisella puolella hallia oli kaksi koiraa. Vein hihnassa rempovan ja haukahtelevan Tassun vähän syrjemmälle ja aloin taas naksutella koirien katsomisesta, istmisesta, pään kääntämisestä, kaikesta. Puoli minuuttia meni ja Tassu kääntyi eteen istumaan ja tarjosi kontaktia! Naksuttelin sitten vähän aikaa perusasentja, askelseuraamisia, maahanmenoja, istumisia ja jotain muuta pientä ja se oli koko ajan skarppina kontaktissa tekemässä. Lopuksi narupalloa eikä Tassu taaskaan olisi millään lähtenyt hallista.

Aamulenkillä pellolla on paljon haisteltavaa

Lisää tokoiluja

Tokoiltu sunnuntaina Joan omatoimitokoryhmässä ja tänään raviradan parkkiksella. Raiku on tehnyt ruutuja, jotka hallissa täydellisiä, mutta pimeähköllä parkkiksella meni ruutunauhan ulkopuolelle seisomaan - sen tyyppivirhe. Hallilla myös ohjatun noudon alkeita, ne ihan hyviä treenimäärään nähden. Alkuun lähti tulemaan luokse merkiltä mutta sitten älysi ja toi oikean kapulan kovalla vauhdilla. Tunnaria tehtiin ulkona etsittämällä lehtien alle kätkettyä omaa. Tätä Raiku tekee innolla ilman mitään epävarmuutta, pitäisi muistaa aina joskus tehdä. Vähän rallitokopyörimisiä, ne ihan hyviä. Luoksarin stopit tosi heinoja. Into näytti kasvavan mitä enemmän tehtiin.

Sunnuntaina hallilla viereisellä kentällä oli agilitytreenit ja ne saivat Tassun ihan sekaisin. Se tuijotti sinne eikä siihen saanut mitään kontaktia, ei vaan pystynyt. Ainoa oli narupallon vetäminen, joten sitä sitten tehtiin hetki ja aina välillä annoin sen pitää pallon ja juostiin yhdessä, Tassu pallo suussa. Oli vähän epätoivoista hommaa. Vasta treenin jälkeen tajusin, että sille olisi pitänyt alkaa naksuttaa vastaehdollistamista eli niitten agilitykoirien katsomista. No, tänään raviradan parkkiksella treenasi joku toinenkin porukka aika lähellä, joten kokeilemaan. Ensin Tassu sai odotella tolpassa eikä autossa vuoroaan kun Närri treenasi. Sitten otin sen kohtalaisen lyhyeen hihnaan ja naksutin ihan kaikesta mitä se teki (paitsi hihnassa kiskomisesta), katsoi koiria, katsoi jonnekin muualle ja vilkaisi välillä minuakin. Sitten se alkoi hyppiä vasten ja naksutin sitä. Viisi minuuttia tähän meni ja lopulta kokeilin kutsua sitä eteen istumaan ja se olikin siinä kohdassa jo täysin kuulolla. Tehtiin sitten eteen istumisia, perusasentoja, askelseuraamisia, peruutuksesta seisomista ja sellaista pientä ja vasta lopuksi narupallon repimistä. Välissä Raiku treenasi jolloin Tassu sai taas olla tolpassa ja Hannele komensi sitä olemaan haukkumatta hyvällä menestyksellä. Toisella kierroksella muut koirat olivat lähteneet joten tehtiin vauhtiluoksetulo, heittelin vähän palloa ja piilotin tunnarikapulan, minkä se etsi tosi kovalla innolla ja vauhdilla. Tämä oli hyvä treeni, siitä näki selvästi että kun Tassu pääsi tilaan jossa se pystyi tekemään, se kanssa teki, muutakin kuin taisteluleikkiä. Näin pitää jatkaa ja antaa sen odottaa taistelua ja riehumista vasta palkaksi treenistä eikä treenin aloitukseksi. Tassulle pitää alkaa opettaa vaihteeksi rauhallistakin mielentilaa treeneissä ja tehdä siinä mielentilassa vain pieniä juttuja niin että se pysyy koko ajan kontaktissa. Se kuitenkin selvästi tekee mielellään kun vaan saa sinne tänne vilistelevät aivosolunsa asettumaan siihen asentoon.

Ralli- ja porokoiratokoilua

Eilen rallissa oli ohjatut treenit, teemana takapään käyttö erityisesti oikealla. Ja tämä erityisen vaikeaa. Aloitettiin puoltavaihtavilla käännöksillä, jotka onnistuvat namilla mutta ei ilman. Ihan lopussa onnistui oikeallakin puolella niin että käsi oli aika korkealla, joten ehkä jonain päivänä. Oikealla seuratessa tehtiin pientä neliötä mutta aika laiskasti Raiku takapäätään käytti. Loppuun seiso - maa -jumppaa, se meni tietenkin läheltä hyvin. Muuten se oli oikein reipas ja yritti kyllä kovasti.

Tälle päivälle oli varattu Joan halli porokoiratokolle, neljä porokoiraa, puolitoista tuntia. Kaksi settiä, joista toinen Raikun, toinen Tassun kanssa. Tassu teki settinsä ensin. Lähinnä se taas reuhasi lelun kanssa, juoksi hakemassa kapulaa ja reuhasi lelun kanssa. Kokeiltiin tokohyppyä mutta kun korkeuslautoja vähennettiin siinä sen nenän edessä se päätteli että tässä on jotain vaarallista ja alkoi haukkua ja kiertää hyppyä. Saatiin kuitenkin muutama ihan hyvä hyppy edestakaisin palkaten ja eiköhän se seuraavalle kerralle ole unohtanut hypyn vaarallisuuden. Muutaman kerran perusasentoon, sen se osaa kyllä hienosti ja ihan vaan askelseuraamisia. Liikkeestä seisomista imutuksesta, toisella kerralla älysi, että se seisominen on se juttu ja seisoi tarpeeksi kauan että sain pallon heitetyksi sen taakse. Tehtiin yksi ruutukin sinne viedylle lelulle ja se meni hyvin - Tassu on siten ensimmäinen porokoiristani joka lähtee myös "kuolleelle" lelulle eli sitäkin voi nyt käyttää. Pari kertaa se aikoi ryhtyä haistelemaan maata mutta sain sen aika helposti siitä pois. Innoissaan Tassu oli, ei olisi millään lähtenyt hallista vaan teki nelivetojarrutuksen ovella. Ainakin se tykkää "treenaamisesta" vaikka ihan kauheasti se ei ole edistynyt oikein missään. Kuvittelen opettavani ensin vain asennetta ja sitten joskus jotain muutakin :)

Raiku teki vuorollaan ensin hyppynoudon (varasti) ja sitten kylmiltään tyhjään ruutuun - ja sinne meni ja suoraan maahan! Tehtiin vielä toinen ja palkan jälkeen siitä vielä loppuosa, jossa varmistin namilla lähelle tulon, se kun jää tosi kauas seuraamaan muuten. Loppuun kokeiltiin ohjattua noutoa, seuraaminen ja merkille jättö ja yksi kapula muutaman metrin päässä suoraan vasemmalla. Lähti hyvin kapulalle mutta oli sitä mieltä että siellä olisi pitänyt olla namialusta ja vasta useammalla käskyllä otti kapulan. Toisella toistolla ei ongelmia tässä eli ihan hyvä. Kolmannelle laitettiin kapula toisellekin puolelle mutta ohjasin sille vanhalle ja hyvin meni. Vielä yksi tunnari, jossa toi oman mutta todella epävarmasti ja kysellen. Hyvät treenit kaikkineen.

Treenin jälkeen lenkkeiltiin vielä toista tuntia Pärnävaaran maastossa ja kotiin tuli kaksi hyvin uuvuttunutta koiraa.

Hallisssa rallia

Rallissa tehtiin tänään pientä rataa jossa oli puolenvaihtoja ja oikealla pujottelua ja kaksoissaksalaista. Puolenvaihdot niin että molemmat kääntyvät oikealle meni hyvin kun muistin antaa pyörimiskäskyn, sen Raiku nyt osaa jo molemmilla puolilla. Kaksoissaksalaisessa ei ole koskaan ollut ongelmia ja pujottelu oikealla meni kanssa yllättävän hyvin. Jotain kaikkea pientä muutakin tehtiin. Palkkasin Raikua lopuksi lelulla ja se oli vähän pihalla kun rallissa se on tottunut pelkkään namiin. Miksiköhän? Yhdellä ryhmäläisellä oli lukukoirakoulutuksesta tehtävänä kirjata havaintoja koirien stressistä treeneissä. Raiku olikin oikein hyvä havainnointikoira - se osoitti kaikkia stressin ja rauhoittelun merkkejä mitä koira vaan osaa: pään puristelua, huulten lipomista, korvien kääntelyä, pientä läähätystä ja niin edelleen. Tämä kaikki tapahtui aina kun jokin piti toistaa vaikka en millään tavalla osoittanut että ei mennyt oikein (paitsi tietenkin osoitin, jollain tavalla jonka Raiku osaa tulkita jostain pienestä), ja sitten tietenkin jos sanoin että oho ei ihan mennyt tai jos se vain epäilikin että oli tekemässä virhettä. Havainnoitsijan mukaan se kuitenkin aina palautui tosi nopeasti ja teki iloisesti, ja kun alettiin leikkiä se oli täysin rentoutunut. Tässä ei ollut mitään uutta, sellainenhan Raiku on, mutta oli hauskaa kun joku katsoi oikein systemaattisesti. Kaikista treenin koirista Raiku näytti eniten ja selkeimmin mielialojansa, se onkin täysin avoin ja hyvin ilmeikäs koira.

Toisen kierroksen treenille jäi neljä minuuttia / koira, joten otin Tassun halliin. Ensin rempomista sinne tänne, haukahtelua ja kaikenlaista härväämistä mutta kun vedin maagisen esineen eli narupallon taskusta, kaikki unohtui ja se alkoi taistella todella kovasti. Kokeilin kerran laittaa kädenkin sen silmien päälle eikä sillä ollut murinaan ja vetämiseen mitään vaikutusta. Muutaman kerran pyysin sen perusasentoon ja siihen se pyörähti tosi hienosti, vähän imutusseuraamista, seisomista imutuksesta ja peruuttamalla ja taas lelun repimistä. Lopuksi se sai sosiaalista palkkaa kun kaikki ryhmästä kutsuivat sitä vuoronperään luokseen ja antoivat namia. Se juoksi innoissaan ihmisen luota toisen luo, onneksi se suhtautuu ihmisiin täysin ystävällisesti. Siinä se neljä minuuttia meni. Kärsivällisyyttä Tassulla ei ole vielä teelusikallistakaan muuhun kuin leikkimiseen (ja jäljestämiseen) ja se kyllä huomaa joka ainoan rasahduksen ja reagoi niihin välittömästi. Mutta ainakaan vielä sillä ei ole minkäänlaisia väistelyn tai koomailun merkkejä (toisin kuin Raikulla Tassun ikäisenä). Ryhmäläiset nauroivat että kun Tassu tuli halliin, halli oli siitä hetkestä kokonaan Tassun, niin itsevarmalta se näytti :)

Treenin jälkeen käytiin lenkillä porokoirarouva Lakun ja emäntänsä kanssa. Laku on aika ärtsy tapaus ja ajaa Tassua pois, mutta se ei Tassua juurikaan hetkauta. Uudestaan ja uudestaan se on Lakun luona vaatien sitä leikkiin tai uhitellen sille muuten vaan. Pari kertaa se onnistuikin saamaan Lakun tekemään muutaman leikkieleen mutta enimmäkseen Laku yritti väistellä ympärillään syöksyilevää Tassua. Samalla tavalla Tassu tekee Nukalle, joka myös yrittää väistellä hillitäkseen itseään ryhtymästä tappeluun. Näyttää kuitenkin siltä että kun Tassu tahtoo jotain, se myös tahtoo eikä tahtomisessaan lannistu.

Jälkiä jälkiä

Taas hienossa sykyisessä säässä Selkien suunnilla jälkeilemässä ja etsimässä esineitä. Tassua ei tällä kertaa laitettu esineruutuun vaan sen kanssa leikittiin vetoleluilla. Hannele meni metsään jonkun matkan päähän ja kutsui Tassua, leikitti ja sitten minä kutsuin ja leikitin. Tassu juoksi innoissaan toisen luota toisen luo, mutta heti kun se sai lelun suuhunsa se lähti poispäin rallaamaan omiaan. Tuli se aina toisella lelulla leikkimään mutta selvästi sillä on nyt sellainen ajatus, että kun lelu on saatu kaapatuksi, sen kanssa pitää lähteä jonnekin kauemmas. Kaikkineen treeni oli kuitenkin onnistunut. Tiellä tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari pientä seuraamista imuttamalla ja lelu palkaksi.

Raiku sai mennä ihan ruutuun. Se oli leveää mutta ei kovin syvä, ylämäkeä ja kaksi pientä muovista esinettä + hanska. Raiku lähti vähän laiskasti, kiersi ruudun eikä löytänyt mitään. Lähti kuitenkin vielä uudestaan ja toi hanskan. Lähetin vielä mutta ei olisi enää mennyt. En luovuttanut (enkä hermostunut) vaan lähetin vielä uudestaan. Meni vähän matkaa ja alkoi puuhata muuta mutta uudestaan käskemällä eteni kuitenkin ja löysi muoviesineen takarajalta. Tätä ei ole monesti tapahtunut että se menee vaikka ei huvittaisikaan, edistystä siis.

Raiku ajoi jäljen ensin. Jälki meni ihan tien reunaa, pari kertaa tien yli toiseen reunaan ja lopussa pelkällä hiekalla. Tarkoituksena oli että kepit olisivat tällaisella jäljellä kova juttu mutta vielä mitä. Alkuun jäljesti puolitoista metriä metsän puolella, ensimmäinen keppi jäi siihen. Toisen nosti, kolmas jäi ja neljännen minä huomasin enkä päästänyt yli vaikka olisi mennyt. Loppupurkilleen pysähtyi. Vaikka jälki oli suunnilleen hiekalla se ajoi pää pystyssä ja kuitenkin ihan alkua lukuun ottamatta ihan tarkalleen jäljen päällä, tien ylityksetkin täsmälleen oikein. Outo juttu. Takaisin tullessa etsitettiin sillä ne nostamatta jääneet kepit ja kyllä ne kaikki siitä tien vierestä sitten löytyivät.

Tassun jälki vanheni puolitoista tuntia. Se lähti jyrkkää rinnettä ylös, ylhäällä vähän kierteli ja tuli jyrkkää rinnettä alas. Jäljen nosto parin metrin päästä, vähän siinä pyöriskeli, ehkä ylämäkeen on vaikea nostaa jälkeä? Sitten ajoi taas aivan jäljen päällä nenä maassa ja sen verran kovaa vauhtia että välillä piti vähän toppuutella. Välipurkeille pysähtyi hyvin ja söi sinne tänne tiputeltuja namejakin. Alamäkiosuu oli tosi jyrkka ja maasto muuttui siinä aivan matalaksi jäkäliköksi. Tassu alkoi ajaa tosi tarkkaan, se vähän epäröikin ja hetken näytti siltä että sen itseluottamus ei riitä, mutta kyllä se vaan senkin selvitti. Sillä ei ole tainnut koskaan ollakaan jälkeä, jossa maastopohja olisi yhtäkkiä muuttunut niin täysin erilaiseksi. Kulmissa ei mitään ongelmia eikä muutenkaan. Se alkaa olla jo aika taitava.

Lopuksi sitten taas kaavan mukaisesti Raiku, Tassu ja Närri juoksivat ja riehuivat sellaisen puolisen tuntia kestäneen lenkin ajan. Koirien mielestä varmaan treenien paras kohta.