Tokoalkeet: sivulle, maahan, paikalla

Yksi tokoalkeettunti jäi viime viikolla väliin, mutta tänään taas päästiin. Ohjelmassa oli sivulletuloa takaa kiertäen ja vasemmalla kierähtäen, sivulla ja imutuksesta maahan menoa ja paikallapysymistä. Tassu napattiin suoraan autosta tunnille ja alku olikin sitten sen mukaista: kiukkuista minulle osoitettua haukkua, sinne tänne rempoilua ja sellaista. Päätin sitten ensin vähän leikkiä ja se saikin Tassun vähän paremmalle tuulelle. Kiertäen sivulle tulo on edistynyt niin, että vain vastaanottavassa kädessä tarvitaan nami, lähtee kiertämään pelkästä käden liikkeestä. Vasemmalla sivulle kierähtäminen tapahtui yhtäkkiä niin, että pidin namia kädessa ja kättä sivulla suorana, ei mitään apuja ja se tuli oikein hyvään asentoon. Ohjaaja kehui Tassun hyvää takapään käyttöä. Sen täytyy sitten kyllä olla synnynnäistä kun ei sellaista ole harjoiteltu. Maahanmenon Tassu oli kokonaan unohtanut, mutta namilla avustaen se sinne saatiin ja kun namia kylvettiin tassujen väliin se pysyi maassa siihen asti että vapautettiin. Imuttamasta maahan meni jo paremmin. Paikalla istui sen verran että pystyin ottamaan kaksi askelta poispäin ja palaamaan takaisin. Loppua kohti Tassun kiihko ja kiukku tasaantuivat, se alkoi kuunnella ja hakeutua itse kontaktiin odottaen mitä seuraavaksi tehtäisiin. Muihin koiriin se ei kiinnittänyt huomiota, välillä päästin hihnastakin irti eikä sillä ollut mitään aikomusta sännätä minnekään. Kivaa oli ja hyviä vinkkejä saatiin.

Tokoalkeet

Aloitettiin koirakoulu Napakassa tokon alkeiskurssi, yhteensä viisi kertaa. Tänään perusasentoa ja seuraamista imuttamalla, siis samoja kuin pentukurssilla. Tassu oli vähän ylikierroksilla mutta muutaman kerran tuli perusasentoon ihan ilman käsiohjausta ja imutus onnistui tosi hyvin, samoin kiertämällä sivulle tulo. Jotain niistä on sen päähän tainnut tarttua. Välillä leikittiin, mutta se oli kyllä enemmän sellaista reuhaamista. Seuraavalle kerralle ei päästäkään, joten tämä jokapäiväinen treeniputki päättyi tähän.

Tassusta oli otettu kuvia saalisleikkikoulutuksessa ((c) Kati Oinonen). Tassun suussa ihan uusi KeHu -lelu, pallon ja patukan yhdistelmä, toinen kahdesta samanlaisesta.

Jäljet ja esineet

Treeniputki jatkuu, lajit vaan vaihtuvat. Eli tänään jäljillä Pärnävaaran maastoissa. Ensin kuitenkin esineitä: parikymmentä metriä leveä ja nelisenkymmentä syvä ruutu, kolme esinettä. Ensin sinne laitettiin Tassu niin, että Hannele oli Tassun tullessa takarajalla ja näytti esinettä. Tassu lähti kovaa, mutta pysähtyi puoliväliin ruutua syömään jotain. Sain sen uudelleen matkaan ja sieltä esine löytyikin. Takaisin tullessa pysähtyi suunnilleen samaan paikkaan syömään. Toi se sen esineenkin, mutta vähän pieleen meni. Tehtiin toinen näytöllä ja nyt Tassu meni kovaa, löysi esineen ja palasi esineen kanssa kovaa vauhtia pallopalkalle. Kun Närrikin sitten omalla vuorollaan pysähtyi samoille paikoille syömään mentiin katsomaan, ja siinä oli jonkun koiran namitetun jäljen nameja sievästi rivissä ja kasoissa. No, lähetin kuitenkin Raikunkin. Se pysähtyi kanssa ja kutsuin takaisin arvellen, että tämä oli menetetty harjoitus. Lähetin kuitenkin uudestaa ja yllättäen Raiku lähti laukalla, löysi esineen takarajalta ja palasi laukalla!

Tassun jälki oli nyt sitten oikeesti pitkä, ehkä vähän yli 100 metriä. Alussa vähän nameja, paikoin namikasoja, yksi välipurkki, pari kulmaa ja kaarteita, vieraan tekemä, vanheni vähän toista tuntia. Tassu lähti jäljelle kauhealla nelivedolla ja jouduin pidättämään sitä niin paljon, että se turhautui, istahti ja alkoi haukkua kiukkuisesti. Hetken se siinä istui, jatkoi sitten onneksi lopettaen sen kauhean vetämisen alkaen edetä määrätietoisesti mutta rauhallisessa mielentilassa. Nameja se välillä söi, välillä ei. Ensimmäisen kulman meni noin vain, toisessa hetken hukka, jonka selvitti aika nopeasti. Välipurkille ensin pysähtyi mutta kun en huomannut että siinä oli se purkki, kävi istumaan. Rinteessä hetkeksi harhautui liian alas, mutta korjasi senkin itse. Jäljesti todella motivoituneesti nenä ihan maassa kiinni, suurimman osan ihan jäljen päällä (sen näki sammaleeseen jääneistä askelpainaumista). Tämä oli jo ihan oikea jälki ja oikeaa jäljestystä :) Pitää siirtyä liinaan hihnan sijasta että se saa tilaa tarkentaa jos hetkeksi hukkaa ja muutenkin.

Raikun jälki lähti hiekalta ja kulki hiekkarineteillä, pusikossa ja lopulta tien laitaa, vanheni yli kaksi tuntia. Jäljen se nosti hiekalta yhtään epäröimättä, mutta pusikossa sille tuli hukka jolloin päästin liinan irti kun se oli sotkeutua joka puolelle. Raiku löysi jäljen uudestaan ja lähti jyrkkää alamäkeä niin kovaa, että katosi näkyvistä. Mäen alla kutsuin ja se tuli jostain  keppi suussa. Siitä jatkettiin tielle, olisi mennyt yli mutta kun ei päässyt jatkoi jälkeään loppuun. Yksi keppi sinne hukkakohtaan jäi, muut viisi nousivat hyvin.

Saalisleikkikoulutuksessa

 Käytiin Susirajan lappalaisten järjestämässä Salme Mujusen saalisleikkikoulutuksessa. Ensin oli parin tunnin luento koiran vieteistä ja saalisvietin luonteesta sekä saalisleikin oikeasta suorittamisesta. Jos oikein muistan, oikeassa suorittamisessa on neljä vaihetta: leikki, jossa kahta samanlaista lelua heitetään aina siihen suuntaan, johon koira on menossa. Lelu heitetään matalalla maata viistäen ja siihen pitäisi ennen heittoa saada sellainen jänismäinen pomppiva liike. Jalkojen ja käsien asento oli oleellinen. Saalistaminen päätetään kutsumalla koira toiseen leluun, jota myös pidetään ihan tietyllä tavalla. Sitten koiraa "keinutetaan" lelussa edestakaisin, minkä jälkeen vasemmalla kädellä tartutaan koiran kaulassa olevaan ohueen hihnaan ja lähdetään kulkemaan ympyrää tiukassa narussa, koira lelu suussa. Lopuksi siirrytään koiran sivulle, ihan kiinni koiran kylkeen ja aletaan silittää sitä hyvin rauhallisesti kunnes se pudottaa lelun ja on täysin rentoutuneessa tilassa. Siis jotenkin niin. Oleellista taisteluleikissä on koiran rohkeus ja röyhkeys, joiden avulla se sekä saalistaa että lopussa taistelee.

Luennon jälkeen treenattiin ensin ilman koiraa kaikkia leikin vaiheita ja sitten kymmenen koiraa pääsi harjoittelemaan - tai oikeastaan ihmisethän siinä harjoitteli. Tassun kanssa saalistus sujui odotetusti hyvin, vähän siinä oli rytmityksessä ongelmia eikä Tassu aina heti pudottanut, mutta ihan ok ensimmäiseksi kerraksi. Myös yhteen patukkaan iskeytyminen ja siitä taistelu menivät hyvin. Sen sijaan sitten lyhyessä narussa kuljettaminen ei onnistunut, Tassu alkoi vikuroida kun naru kiristyi eikä halunnut tulla matkassa ja se olisi halunnut jäädä suolistamaan saalistaan, mikä siis pitää estää juuri kireällä hihnalla. Myöskään rauhoittumisesta ei tullut yhtään mitään kun Tassu kiemurteli ja alkoi hammastella. Kouluttaja totesi, että se on aika tyypillistä pennuille ja molemmat ongelmat poistuvat harjoittelemalla. Muuten kouluttaja piti Tassua hienona pentuna, reipas, rohkea, röyhkeä, innokas ja taisteluhaluinen.

Leikkiä ja siihen koko ajan annettuja ohjeita videoitiin (Tuuli Komulainen), tässä pari pätkää. Niistä näkee myös miten emäntä ei ihan ole aina tilanteen tasalla.

Ensimmäisessä pätkässä saaliin perässä juoksemista'

Tassu leikkikoulussa, osa 1

Toisessa pätkässä "keinuttamista" eli taistelua saaliin kanssa

Tassu leikkikoulussa osa 2

Kolmannessa pätkässä yritetään kulkea saalis suussa kireällä hihnalla

Tassu leikkikoulussa osa 3

Lelujen heittelyä voidaan jatkaa kunnes koiran vauhti alkaa hiljetä mutta parempi lopettaa vähän liian aikaisin kuin myöhään. Jos leikillä on tarkoitus nostaa virettä, ennen suoritusta tehdään vain innostaminen eli lelun näyttäminen ja suorituksen jälkeen leikki leikitään loppuun. Kun koira edistyy esimerkiksi tokossa, aletaan ketjuttaa takaperin liikkeitä loppumaan leikkiin - ensin yksi liike tai sen osa, lopuksi koko tokosuoritus. Koira oppii odottamaan leikkiä suorituksen ajan, jolloin sen vire pysyy koko ajan korkealla. Jos pitää laskea virettä, leikki leikitään kokonaisuudessaan ennen suoritusta. Tätä täytyy ruveta kokeilemaan, luonnollisesti vireen nostamismielessä.

Koulutus oli yllättävän hauska ja koiria oli joka sorttia. Yksi teki täydellisen leikin alusta loppuun, muutama ei ruvennut leikkimään ollenkaan vaikka niitten kanssa yritettiin mitä tahansa, monet onnistuivat jossain leikin osassa.

Oikeaa puolta ja pesuvatia

Rallitreenit Joan hallilla. Teemana oli sivulta eteen tuleminen pienennetyllä käsimerkillä ja oikealla seuraaminen sekä puolenvaihdot. Raikulle sivulta istumasta eteen istumaan tuleminen on hankalaa, yksi ongelma lienee käskyssä "tänne", jolla käskyllä se kutsutaan sekä suoraan eteen että suoraan sivulle (omaa päättämättömyyttä). Pitäisiköhän sille opettaa joku uusi käsky. Tein muinoin Pipa Pärssisen koulutuksella neuvotulla tavalla; koira istumaan, itse vähän taaemmas ja pallo jalkojen välistä takaa houkuttimeksi. Nämä onnistuivat. Oikealla seuraaminen kohtuullista, puolenvaihdot jalkojen välistä samoin. Palkkasin tällä kertaa leikillä ja Raikun vire oli tosi hyvä.

Tassu kävi yhden viisiminuuttisen hallissa kokeilemassa laittaa etutassut pesuvadille. Se laittoikin ihan heti, ja sitä naksuteltiin ahkerasti. Vähän siirsi takajalkojaan, lisää naksua. Kun se siirtyi pois vadilta, toisella kerrallakin se meni heti uudestaan, mutta sitten ei enää tahtonut. Turhautui ja alkoi haukkua. Ei luovutettu, pienellä houkuttelulla se laittoi vielä etutassunsa vadille ja vähän liikutteli takajalkojaankin. Lopetettiin narupallon vetämiseen. Tämä oli hauskaa (minusta), joten jatketaan. Hallissa oli samaan aikaan kaksi muutakin koiraa treenaamassa, mutta niistä Tassu ei välittänyt, keskittyi aika hyvin omaan juttuunsa.

Parkkistokoa

Raviradan parkkiksella. Raiku teki rallyliikkeitä, enimmäkseen oikealla seuraamista. Se alkaa jo seurata joskin ihan hirveän vinossa, joten perusasennot ovat melkein 90 asteen kulmassa. Puolenvaihtoja takana ja jalkojen välistä, melko kunnollisia ne. Oikealta eteen ja kiertäen taakse, menee namiavuilla. Välillä tuntuu että ehkä se vielä oppii. Merkin kiertoa vielä, muutama kunnollinen.

Tassu taisteli leluista, aika tosissaankin. Vähän seuraamista ja kaukojumppaa, namilla tekee aika nätisti. Takapalkkaa opiskeltiin niin että Hannele laitteli lätkälle namia kun Tassu oli perusasennossa. En ihan tiedä älysikö se mistä on kysymys, mutta jostainhan on aloitettava. Noutoleikkiä tehtiin jonkun aikaa, siitä se tykkää tosi paljon, tulee ja menee kovaa ja vaihtaa kapulan narupalloon. Välillä heittelin narupalloa, mutta en kauheasti uskaltanut kun kävely- ja autotiet kulkevat ihan vieressä. Leikkiin Tassu kyllä keskittyy niin että ei huomaa mitään muuta, mutta joku provosoiva koira kentän laidalle tai vastaavaa niin ei voi tietää. Nyhjäämisliikkeissä Tassun on välillä vähän vaikea keskittyä mutta kyllä sen on aina kuitenkin saanut tekemään ja innostumaankin. Aika lyhyt pinna sillä vielä on. Toisella setillä laitettiin jälkikeppejä nurmelle viiden askeleen välein. Tassu merkkasi kaikki ihan selvästi ja viimeisen nosti suuhunsa. Ehkä tätä voisi jatkaakin.

***
Tassusta on kehittynyt todella tehokas tappaja. Joka lenkillä se listii pari kolme päästäistä / myyrää / hiirtä. Se tekee sen kulkiessaan hihnassakin: yksi hyppy tien viereen ja suussa on joku jyrsijä. Hihnassa ollessaan se luovuttaa niistä ja ne useimmiten juoksevat omin jaloin takaisin ruohikkoon, mutta irti ollessaan se aina ehtii tappaa ne ennen kuin huomaan. Noin nuorena noin tehokasta tappajaa en ole aiemmin nähnyt. 

Jälkiä Mustalammen maastossa

Eli käytiin jälkeilemässä Nukan, Takun ja emäntänsä kanssa. Tassulle tein itse jäljen: pituus ehkä noin 50 metriä, kaksi kulmaa, nameja vain siellä täällä, osin kasoina, yksi välipurkki, lopppupurkki ja vanheni melkein kaksi tuntia. Maasto osin sammalta, osin varvikkoa. Unohdin laittaa valjaat, ehkä siksi alku oli kovaa vetämistä, haisteli namikasoja mutta ei jäänyt syömään. Ensimmäisen kulman olin merkinnyt, se meni hienosti. Välipurkkia tökki ja pysähtyi, mutta vaikka purkissa oli sen herkkua raejuustoa, se ei malttanut syödä purkkia ihan tyhjäksi vaan lähti jatkamaan. Välipurkin jälkeen veto alkoi vähän hellittää. Toista kulmaa en ollut huomannut merkata enkä ollut ihan varma missä se tarkalleen oli ja Tassu meni metrin verran yli. Sitten se istui mättäälle hetkeksi miettimään, palasi takaisin kulmaan ja jatkoi siitä. Tämän jälkeen jäljellä olleet namitkin kelpasivat. Loppupurkille pysähtyi odottamaan palkkaansa, se sitten jo kelpasi (raejuustoa ja nappuloita). Kyllä sillä ainakin motivaatiota jäljellä on. Pitää jatkaa näitä, ehkä vähän vielä pidentää jälkeä koska loppua kohti se tekee selvästi rauhallisemmassa mielentilassa?

Raikun jälki kulki metsässä ensin metsäautotien toista puolta vähän sinne tänne, sitten hetken tietä ja toiselle puolelle. Jäljentekijä oli siellä toisella puolella eksynyt ja kulkenut pitkän matkan päästäkseen autotielle, mutta oli jättänyt loppupurkin sinne jonnekin. Jäljentekijä jäi metsäautotielle odottamaan jotta voisimme suunnistaa takaisin jäljen päätyttyä. Jatkettiin Raikun kanssa kaksin. Yhdessä kohdassa Raiku tarkisteli aika laajalta alueelta ja sitten jatkoi ja löysi kohta kepin. Se oli viides, joten jäljellä oli enää loppupurkki. Tultiin polulle, jolle jäljentekijä oli sanonut jättäneensä viimeisen kepin ja purkin. Raiku lähti poispäin autotiestä ja päästin sen irti jääden paikoilleni odottamaan että se tulisi takaisin ja jatkaisi minun mielestäni oikeaan suuntaan. Ei tullut. Kutsuin, mutta ei tullut. Lähdin perään ja siellähän se oli, häntä viuhui ja pyöritteli loppupurkkia tassuillansa. Taas tein tämän. Miksi minä en voi luottaa siihen, että kun Raiku jäljestää, se kanssa jäljestää? Koko aiemman jäljen se oli mennyt sammaleeseen jääneistä jäljistä päätellen aivan jäljen päällä, nostanut kaikki kepit ja muutaman kerran tarkisteltuaan aina jatkanut oikeaan suuntaan, joten miksi se olisi yhtäkkiä alkanut tehdä jotain muuta? Onneksi Raiku on jo oppinut että minusta ei tarvitse jäljellä välittää muuten kuin antamaan palkkaa kepeistä. En kuitenkaan sentään vetänyt sitä väkisin pois jäljeltä...

Jäljestysten jälkeen kuljeskeltiin vielä vähän aikaa metsässä. Ensin Raiku ja Tassu juoksivat ja painivat, sitten Raiku alkoi syödä mustikoita. Tassu aikansa siinä pyöriskeli, meni katsomaan mitä Raiku hommaa ja yhtäkkiä tajusi: syö jotain mitä on kaikkialla. Niin sitten Tassukin alkoi marjastaa oikein innolla. Hassua. Kun Raiku oli Tassun ikäinen se oppi mustikoiden syömisen taidon isoemoltaan Silvalta, nyt Tassu oppi sen Raikulta. Niin ne opit siirtyvät koirienkin kohdalla sukupolvelta toiselle.