Valoa tunnarin päässä

Viikon aikana on tehty kolme kertaa tunnaria. Ebsin olohuoneessa, lähetys toisesta huoneesta kolmelle kapulalle. Kuudesta kerrasta neljällä oikea, matot kasassa ryntäilystä. Sattumaa? Toisen kerran sunnuntaina Kuhasalon parkkipaikalla täysikuun valossa. Neljä kapulaa, viisi lähetystä, neljällä kerralla oikea. Oikein haisteli ja valkkaili. Kolmannen kerran tänään Metlan parkkiksella. Kaisa vei neljä kapulaa kulman taakse, kaksi lähetystä, molemmilla oli haostellut ja toi oikean! Ei enää sattumaa? Oma oli kyllä joka kerralla vähän ekstraa makkarahöystetty, mutta silti.

Muuten tänään normisettiä. Luoksarin stopit vähän venyivät, kaukoissa vain maa-seiso, pari kertaa tosi kaukaa, paranivat koko ajan niin että viimeinen ihan täydellinen. Ruutu pimeänä, ei ongelmaa, ekalla kerralla lähti jo ennen käskyä! Metallinouto hetsattuna, hyvä palautusvauhti. Alussa ja lopussa leikkiä patukalla, ja intoa oli, niin leikkiin kuin muuhunkin. Ehk se vielä...

Sinnikkäästi

treenataan voittajaluokan erikoisliikkeitä. Viime viikolla tosin käytiin Linninlahden kentälläkin, ja ohjelmaan saatiin pk-noutoja. Ne olivat oikein hyviä, niissäkään ei enää varastanut kapulan perään, joten siinä kohdassa vuosien uurastus alkaa tuottaa tulosta. Samoin ruudussa on pientä edistystä, useita kertoja on löytänyt ruutuun ilman etukäteisopastusta, tosin ei ihan aina, mutta liike alkaa olla jossain hahmossa. Tunnari ei sitten juurikaan edisty, tosin väärän nostamisen jälkeinen lukkoon meneminen on voitettu kanta. Viimeksi otettiin tunnari aika alkuun, kun Raiku oli hyvässä vireessä, mutta kävikin niin, että se oli LIIAN vireessä ja koko juttu meni ihan koheltamiseksi. Piti siis alkaa LASKEA virettä, ällistyttävää. No, kaukosulkeiset tekivät tehtävänsä ja pari kertaa Raiku oikein erotteli kaouloitten hajuja ja otti oikean. Vastapainoksi sitten kerran keräsi kolme ensinnä nenän eteen sattunutta suuhunsa. Hohhoi. Täytyy yrittää keskittyä niihin pariin onnistuneeseen...

Kaikkineen suunnilleen valmiita liikkeitä olisivat luoksari, istuminen, molemmat noudot, kun metallikin menee suuhun ja tulee laukalla luokse. Seuraamisen hienoudet ovat vähän jääneet, niitä pitäisi. Liikkeestä istuminen onnistuu. Kaukot noin suunnilleen, vähän kyllä taitaa edetä,seiso-maa -siirrossa. Siis ruutu, tunnari ja kaikki hienosäätö, niin ehkä jonain päivänä.

Ja jatkuu

Siis tokotreeni. Tänään vähän rikottiin kaavaa ja pidettiin ensin pelkkä leikkisetti eli taistelua patukan kanssa, treenikaveri oli käynyt leikkikoulutuksessa ja niitä,oppeja kokeiltiin. Sitten Raiku autoon "patoamaan" jotakin? No, leikki tosi innokkaasti mikä oli kivaa.

Treenattiin samoja liikkeitä, ruutu tällä kertaa ensin näytöllä, vaikka viimeksi löysikin suoraan pimeään ruutuun. Ei pidä ahnehtia. Luoksetulot ja kaukot entisellään. Noutoa ilman takapalkkaa, eikä varastanut kapulalle! Yksi tuonti niin että Raikua pidettiin pannasta kutsuun asti, oli vauhtia ja hyvä luovutuskin. Tunnarissa käyttöön uusi menetelmä, joka on kehitelty vähän vahingossa. Maahan kuusi vierasta kapulaa, kolme ja kolme ja välissä vähän tyhjää. Sitten Raikua hetsattiin, pidin pannasta ja heitin oman siihen väliin. Kolme toistoa, joka kerta pidin vähän pidempään enne vapautusta, ja joka kerta etsi ja toi oman hirmuisen innoissaan. En tiedä oppiiko se näin (ja miten tästä edetään liikkeeseen), mutta nyt oli tekemisessä jo ainakin asennetta.

Aihki sai etsiä kolmea esinettä hangesta. En edes huomannut, että se oli löytänyt pienen kotelon ja käskytin vaan etsimään. Siellä se etsi seuraavaa edellinen vielä suussaan.

Yhtä samaa

Eli tokon voittajaliikkeitä, tänään Tokmannin takaparkissa, jääkentällä. Ruutu oli hieno:  sinne oli etukäteen viety nami, eli lähetys ilman vihjeitä, ja sinne meni! Toisenkin kerran. Olisikohan peräti tajunnut? Noudossa varastamattomuusharjoitusta takapalkalla. Alkaa toimia, palautus vaan vähän epävarma. Luoksari niin hyvä kuin jäällä voi. Kaukoja läheltä, istu-seiso ei meinannut ensin muistua. Muuten hyviä vaihtoja. Loppuun oli säästetty tunnari ekalla kerralla ei hievahtanutkaan, joten haetutin oman hangesta, jolloin ei mitään ongelmaa. Oma taas kahden kasan väliin, otti hätäpäissään väärän. Uusi samanlainen, haisteli väärää, mutta toi oman. Se aivan selvästi tietää mitä sen pitäisi tehdä, mutta joku lukko siinä on.tai no, ei mikään joku vaan muutaman kerran liikaa moitittu väärästä. Kun vaan keksisi miten kertoa, että vaikka se otti väärän, maailmanloppu ei tullut. Tunnarin jälkeen tehtiin vielä stressinpoistoliikkeeksi eteenmeno, joka olikin rivakka, iloinen ja suora huolimatta matkan varrella lojuneista kartioista ja kapuloista. Ja sitten pääsi leikkimään Närrin kanssa. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.

Sunnuntaitokoilija

Eilen käytiin treenaamassa Metlan parkkiksella. Liikkeet tehtiin yksi kerrallaan, vuoronperään Urho-mudin kanssa. Tämä tapa selvästi sopii tolpassa vuoroaan odottavalle Raikulle, se kerää lisää intoa katsoessaan toisen koiran hommia (ja palkkaamista). Aloitettiin luoksarilla, joka tehtiin kerran, se oli niin hyvä. Sitten kaukoja, joissa on salakavalasti alkanut ottaa askelen maa-seiso vaihdossa. Muuten ihan kohtalaista. Ruutua juoksutettiin monet kerrat, niin että ei nähnyt palkan vientiä. Ruutua on monet kerrat tehty niin, että Kaisa seisoo muutaman metrin päässä ruudusta ja heittää siitä palkan. Kun sitten Kaisa jättikin namin ruutuun ja tuli lähetyspaikalle, Raiku oli hetken huuli pyöreänä. Lähti etenemään, mutta pysähtyi ja katsoi Kaisaa. Kutsuin takaisin ja sitten juoksi ruutuun asti. Samoin toistolla. Joopa, kaikkea sitä huomaamattaan koiralle opettaa.

Metallia tehtiin hetsattuna, ja se alkaa sujua. Murheenkryyni on sitten tunnari. Ensin laitettiin väärät kahteen kasaan ja väliin oma. Haisteli vääriä kasoja, ja toi oman. Ja miksi ei voitu lopettaa siihen? Seuraavalla kerralla ei haistellut mitään, otti vaan jonkun, eli väärän. Ja sitten ei enää suostunut menemään kapuloille, niisä on jotain vaarallista kun emäntä on tyytymätön. Palattiin piilottamaan oma hankeen, jolloin etsi innokkaasti. Lopulta heittelin omaa  ieraitten kapuloitten joukkoon, siitä haki innolla. Se on niin kauhean herkkä ohjaajan palautteelle (kaikessa muussa paitsi tyhjänhaukkumisessa mitä ei meinaa lopettaa vaikka miten vihaisesti kieltäisi). Mutta kyllä me tämä vielä selätetään. Muuten voittajan liikkeet alkavatkin olla jo jollain mallilla, pitäisi jo kohta kokeilla vähän koetyyppistäkin treeniä.

Aihki juoksenteli namien perässä ja hommaili kaikkea jotain pientä. Heitettyjen namien perässä juokseminen lienee Aihkin mielestä maailman parasta "treeniä".

Tokoa ja teknisiä ongelmia

Nyt on niin, että läppärini ei suostu avaamaan tämän blogin päivityssivuja. Fataalia birhettä, konka voi olettaa jatkuvan, se ilmoittaa. IPad näköjään avaa, mutta ei tämä pitkien tekstien vempain ole.

Joka tapauksessa on tokoiltu viime aikoina oikein a h k e r a s t i. Jopa kahdesti viikossa parina viikkona. Voittajan liikkeistä kaikissa on taidettu vähän edistyä, mutta loppua eli koevalmiutta ei vielä,ole näkyvissä. Ruudussa on muutaman kerran tehty lähetyksiä lennosta kahteen ruutuun, ja nyt Raiku taitaa olla hahmottanut nistä on kyse. Tänään tehtiin viimeisellä lähetyksellä liike kokonaisena, ja onnistui, ihan loppuasentoon asti. Luoksari on kohtalainen, seisominen vähän venyy kun lähtövauhti on niin kova, mutta liike täytyy aina ottaa kokonaisena, muuten Raiku menee ihan sekaisin ja tekee pysäytyksissä mitä vaan. Se on oppinut liikkeen sarjana, eikä kuuntele käskyjä, joten olkoon. Kaukot muuten hyviä, sieo-maa vähän edistää. Ehkä ei pyritäkään täydellisyyteen? Metallikapulan kanssa ei ongelmia, tuo välillä jopa laukalla. Suurin ongelma on tunnari, johon Raiku on kehittänyt jonkun psykojutun. Jos ottaa väärän ja pyydän jättämään, menee helposti lukkoon eikä meinaa tehdä enää mitään. Sen kanssa nyt sitten on temppuiltu vaikka mitä - välillä kaikki menee hienosti, välillä sitten taas ei. Seuraamiskuviot ovat olleet tauolla kun on keskitytty näihin kaikkiin voittajan omituisuuksiin. Noudon kapulalle varastamista on hillitty takapalkalla niin että välillä saa palkan pelkästä istumisesta, välillä noudosta, tuntuu toimivan. Raiku, takapalkkakoira. Mutta hyvällä vireellä se tekee nykyään joka kerta.

Kerran tässä käytiin teekemässä pk-esteetkin, ja ne oli hienot. Muuten pk-liikkeet ovat olleet tauolla nekin. Paikallamakuuseen ja kentällemenoharjoituksiin  pitäisi saada vieraita koiria, Urho-mudin kanssa homma on jo ihan liian helppoa ja tuttua.

Aihki hönttää aina Raikun treenaamisen jälkeen jotain. Etsii piilotettuja leluja. Seurailee. Tekee jääviä. Ja haukkuu ja haukkuu, silmät loistaen. Ei se enää kauaa viitsi, mutta täysillä sen minkä tekee. Muuten näyttäisi olevan ihan kunnossa: juoksee lenkeillä haukkumassa lintuja pusikoissa, kantaa keppejä, kerjää nameja, ja komentaa.

Uusi vuosi, vanhat jutut

Aloitettiin uusi vuosi reippaasti, heti toisena päivänä tokotreenillä. On tässä pari kertaa jotain pientä puuhailtu, mutta tämä pimeys ja jäätiköt eivät oikein ole inspiroineet. Tänään mentiin Tokmannin takaparkkiin ja tehtiin melkein kaikkea. Vähän ihan normiseuraamista, sitten luoksari, jossa seisominen vähän venyi, muuten ihan hyvä. Hyvät kaukot, pikkuisen etenee seisomasta maahan. Ne murheet ovat ruutu ja tunnari. Tunnaria ensin ihan oman etsinnällä ruohikosta, ne menivät hyvin. Sitten muutama vieras lähistölle ja oma ruohikkoon. Meni vieraille, otti yhden suuhunsa mutta pani sitten pois, vähän aikaa seisoi ymmällään ja sitten uudesta käskystä haki sen oman. Toistettiin vielä niin, että oman ja vieraiden väli oli isompi, silloin ei ongelmaa. Mutta teki siis viisi toistoa rettelöimättä. Ehkä? Ruutua ensin näytöllä namille, ei ongelmia. Kun otettiin eri suunta ilman näyttöä, meni seisomaan ihan ruudun viereen ja arveli, että siinä se. Muutaman yrityksen jälkeen vahingossa taisi onnistua. Vaan ei me luovuteta :) Kohta varmaan myös pitäisi ruveta tekemään ruudun loppuosaakin ja askelsiirtymiä, tuoda metallinouto ulkokentälle, harjoitella kehäänmenoa, askelsiirtymiä ... Voihan voi.

Aihki sai etsiä neljä esinettä kuivalta ruoholta ja lumipenkasta. Kovaääninen suoritus, mutta innokkaasti se etsi ja toi esineitä. Muutaman kerran kun heittelin vinkulelua palkaksi, se otti suunnan autolle ja vei vinkuaarteensa häkkiinsä.