Eilen käytiin treenaamassa Metlan parkkiksella. Liikkeet tehtiin yksi kerrallaan, vuoronperään Urho-mudin kanssa. Tämä tapa selvästi sopii tolpassa vuoroaan odottavalle Raikulle, se kerää lisää intoa katsoessaan toisen koiran hommia (ja palkkaamista). Aloitettiin luoksarilla, joka tehtiin kerran, se oli niin hyvä. Sitten kaukoja, joissa on salakavalasti alkanut ottaa askelen maa-seiso vaihdossa. Muuten ihan kohtalaista. Ruutua juoksutettiin monet kerrat, niin että ei nähnyt palkan vientiä. Ruutua on monet kerrat tehty niin, että Kaisa seisoo muutaman metrin päässä ruudusta ja heittää siitä palkan. Kun sitten Kaisa jättikin namin ruutuun ja tuli lähetyspaikalle, Raiku oli hetken huuli pyöreänä. Lähti etenemään, mutta pysähtyi ja katsoi Kaisaa. Kutsuin takaisin ja sitten juoksi ruutuun asti. Samoin toistolla. Joopa, kaikkea sitä huomaamattaan koiralle opettaa.
Metallia tehtiin hetsattuna, ja se alkaa sujua. Murheenkryyni on sitten tunnari. Ensin laitettiin väärät kahteen kasaan ja väliin oma. Haisteli vääriä kasoja, ja toi oman. Ja miksi ei voitu lopettaa siihen? Seuraavalla kerralla ei haistellut mitään, otti vaan jonkun, eli väärän. Ja sitten ei enää suostunut menemään kapuloille, niisä on jotain vaarallista kun emäntä on tyytymätön. Palattiin piilottamaan oma hankeen, jolloin etsi innokkaasti. Lopulta heittelin omaa ieraitten kapuloitten joukkoon, siitä haki innolla. Se on niin kauhean herkkä ohjaajan palautteelle (kaikessa muussa paitsi tyhjänhaukkumisessa mitä ei meinaa lopettaa vaikka miten vihaisesti kieltäisi). Mutta kyllä me tämä vielä selätetään. Muuten voittajan liikkeet alkavatkin olla jo jollain mallilla, pitäisi jo kohta kokeilla vähän koetyyppistäkin treeniä.
Aihki juoksenteli namien perässä ja hommaili kaikkea jotain pientä. Heitettyjen namien perässä juokseminen lienee Aihkin mielestä maailman parasta "treeniä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti