Sunnuntaitokoilija

Eilen käytiin treenaamassa Metlan parkkiksella. Liikkeet tehtiin yksi kerrallaan, vuoronperään Urho-mudin kanssa. Tämä tapa selvästi sopii tolpassa vuoroaan odottavalle Raikulle, se kerää lisää intoa katsoessaan toisen koiran hommia (ja palkkaamista). Aloitettiin luoksarilla, joka tehtiin kerran, se oli niin hyvä. Sitten kaukoja, joissa on salakavalasti alkanut ottaa askelen maa-seiso vaihdossa. Muuten ihan kohtalaista. Ruutua juoksutettiin monet kerrat, niin että ei nähnyt palkan vientiä. Ruutua on monet kerrat tehty niin, että Kaisa seisoo muutaman metrin päässä ruudusta ja heittää siitä palkan. Kun sitten Kaisa jättikin namin ruutuun ja tuli lähetyspaikalle, Raiku oli hetken huuli pyöreänä. Lähti etenemään, mutta pysähtyi ja katsoi Kaisaa. Kutsuin takaisin ja sitten juoksi ruutuun asti. Samoin toistolla. Joopa, kaikkea sitä huomaamattaan koiralle opettaa.

Metallia tehtiin hetsattuna, ja se alkaa sujua. Murheenkryyni on sitten tunnari. Ensin laitettiin väärät kahteen kasaan ja väliin oma. Haisteli vääriä kasoja, ja toi oman. Ja miksi ei voitu lopettaa siihen? Seuraavalla kerralla ei haistellut mitään, otti vaan jonkun, eli väärän. Ja sitten ei enää suostunut menemään kapuloille, niisä on jotain vaarallista kun emäntä on tyytymätön. Palattiin piilottamaan oma hankeen, jolloin etsi innokkaasti. Lopulta heittelin omaa  ieraitten kapuloitten joukkoon, siitä haki innolla. Se on niin kauhean herkkä ohjaajan palautteelle (kaikessa muussa paitsi tyhjänhaukkumisessa mitä ei meinaa lopettaa vaikka miten vihaisesti kieltäisi). Mutta kyllä me tämä vielä selätetään. Muuten voittajan liikkeet alkavatkin olla jo jollain mallilla, pitäisi jo kohta kokeilla vähän koetyyppistäkin treeniä.

Aihki juoksenteli namien perässä ja hommaili kaikkea jotain pientä. Heitettyjen namien perässä juokseminen lienee Aihkin mielestä maailman parasta "treeniä".

Tokoa ja teknisiä ongelmia

Nyt on niin, että läppärini ei suostu avaamaan tämän blogin päivityssivuja. Fataalia birhettä, konka voi olettaa jatkuvan, se ilmoittaa. IPad näköjään avaa, mutta ei tämä pitkien tekstien vempain ole.

Joka tapauksessa on tokoiltu viime aikoina oikein a h k e r a s t i. Jopa kahdesti viikossa parina viikkona. Voittajan liikkeistä kaikissa on taidettu vähän edistyä, mutta loppua eli koevalmiutta ei vielä,ole näkyvissä. Ruudussa on muutaman kerran tehty lähetyksiä lennosta kahteen ruutuun, ja nyt Raiku taitaa olla hahmottanut nistä on kyse. Tänään tehtiin viimeisellä lähetyksellä liike kokonaisena, ja onnistui, ihan loppuasentoon asti. Luoksari on kohtalainen, seisominen vähän venyy kun lähtövauhti on niin kova, mutta liike täytyy aina ottaa kokonaisena, muuten Raiku menee ihan sekaisin ja tekee pysäytyksissä mitä vaan. Se on oppinut liikkeen sarjana, eikä kuuntele käskyjä, joten olkoon. Kaukot muuten hyviä, sieo-maa vähän edistää. Ehkä ei pyritäkään täydellisyyteen? Metallikapulan kanssa ei ongelmia, tuo välillä jopa laukalla. Suurin ongelma on tunnari, johon Raiku on kehittänyt jonkun psykojutun. Jos ottaa väärän ja pyydän jättämään, menee helposti lukkoon eikä meinaa tehdä enää mitään. Sen kanssa nyt sitten on temppuiltu vaikka mitä - välillä kaikki menee hienosti, välillä sitten taas ei. Seuraamiskuviot ovat olleet tauolla kun on keskitytty näihin kaikkiin voittajan omituisuuksiin. Noudon kapulalle varastamista on hillitty takapalkalla niin että välillä saa palkan pelkästä istumisesta, välillä noudosta, tuntuu toimivan. Raiku, takapalkkakoira. Mutta hyvällä vireellä se tekee nykyään joka kerta.

Kerran tässä käytiin teekemässä pk-esteetkin, ja ne oli hienot. Muuten pk-liikkeet ovat olleet tauolla nekin. Paikallamakuuseen ja kentällemenoharjoituksiin  pitäisi saada vieraita koiria, Urho-mudin kanssa homma on jo ihan liian helppoa ja tuttua.

Aihki hönttää aina Raikun treenaamisen jälkeen jotain. Etsii piilotettuja leluja. Seurailee. Tekee jääviä. Ja haukkuu ja haukkuu, silmät loistaen. Ei se enää kauaa viitsi, mutta täysillä sen minkä tekee. Muuten näyttäisi olevan ihan kunnossa: juoksee lenkeillä haukkumassa lintuja pusikoissa, kantaa keppejä, kerjää nameja, ja komentaa.

Uusi vuosi, vanhat jutut

Aloitettiin uusi vuosi reippaasti, heti toisena päivänä tokotreenillä. On tässä pari kertaa jotain pientä puuhailtu, mutta tämä pimeys ja jäätiköt eivät oikein ole inspiroineet. Tänään mentiin Tokmannin takaparkkiin ja tehtiin melkein kaikkea. Vähän ihan normiseuraamista, sitten luoksari, jossa seisominen vähän venyi, muuten ihan hyvä. Hyvät kaukot, pikkuisen etenee seisomasta maahan. Ne murheet ovat ruutu ja tunnari. Tunnaria ensin ihan oman etsinnällä ruohikosta, ne menivät hyvin. Sitten muutama vieras lähistölle ja oma ruohikkoon. Meni vieraille, otti yhden suuhunsa mutta pani sitten pois, vähän aikaa seisoi ymmällään ja sitten uudesta käskystä haki sen oman. Toistettiin vielä niin, että oman ja vieraiden väli oli isompi, silloin ei ongelmaa. Mutta teki siis viisi toistoa rettelöimättä. Ehkä? Ruutua ensin näytöllä namille, ei ongelmia. Kun otettiin eri suunta ilman näyttöä, meni seisomaan ihan ruudun viereen ja arveli, että siinä se. Muutaman yrityksen jälkeen vahingossa taisi onnistua. Vaan ei me luovuteta :) Kohta varmaan myös pitäisi ruveta tekemään ruudun loppuosaakin ja askelsiirtymiä, tuoda metallinouto ulkokentälle, harjoitella kehäänmenoa, askelsiirtymiä ... Voihan voi.

Aihki sai etsiä neljä esinettä kuivalta ruoholta ja lumipenkasta. Kovaääninen suoritus, mutta innokkaasti se etsi ja toi esineitä. Muutaman kerran kun heittelin vinkulelua palkaksi, se otti suunnan autolle ja vei vinkuaarteensa häkkiinsä.

Tottelua

Yllättäen tuli pakkasta, peräti -8. Silti mentiin Linnunlahdelle tekemään tottelemishommia. Raiku puuhasi kolmessa setissä ja tehtiin melkein kaikkia liikkeitä tokosta ja tottiksesta. Tottiksen hyppynoudossa Raiku liukastui paluuhypyssä ja pudotti kapulan, ja jätettiin siihen. Loivalle esteelle se ei päässyt ollenkaan pinnan liukkauden takia, mutta kisaesteellä teki hienon suorituksen. Hyppynoutoa tehtiin sitten tokoesteellä, siinä ei ensin meinannut hypätä mutta sitten ok. Seuraamisissa piti pari kertaa huomauttaa maan haistelusta ja siitä seurasi, kuten aina jos Raikulle pitää vähän tiukemmin huomauttaa, valtavaa yliyrittämistä mikä ilmenee pomppimisena ja edistämisenä ja hännän pyörityksenä. Jäävät tehtiin ilman välipalkkoja, muuten lähinnä leikkiä palkkana.

Toisella kierroksella enemmän tokoa. Ruutu oli hieno, meni täydeltä matkalta suoraan ruutuun ilman näyttöä tai muuta. Sitä ei toistettu. Luoksari pysähdyksineen ja vasta edestä lähetys takapalkalle, ihan ok. Kaukot ok, tosin istu-seiso oli vähän hukassa. Varmaan jotain muutakin pientä tehtiin, Raikulla kun oli hyvä vire ja intoa vaikka välillä tehtiin pari, kolme liikettä ilman välipalkkoja.

Kolmannella kierroksella taas enemmän tottista. Seuraamista, tottiksen luoksetulo ja loppuun eteenmeno etukäteen kauas viedylle jättipallolle. Sekin onnistui. Tosin seuraaminen eteenmenon yhteydessä on kauheaa edistämistä vaikka yrittäisin kävellä kuinka hitaasti. Mutta parempi niin päin. Treenit lumella ja pakkasella oli siis ihan hyvät, kun ei kauheasti ruvettu hifistelemään vaan annoin sen tehdä vähän epätarkastikin, kunhan innolla. Treenin lopullisena loppupalkkana oli kirmailua Närrin kanssa pitkin lumista kenttää. Näytti toimivan.

Lumijälki, esineitä ja vähän tokoa

Tänään mentiin taas Pärnälle trenailemaan. Pärnälle oli satanut noin sentti lunta, joten jäljestäminen oli siitä hauskaa, että pystyi tarkkaan näkemään mitä koira teki. ALoitettiin kuitenkin esineruudulla, joka oli kapea mutta syvä. Kaksi esinettä takarajalla. Ensimmäisen esineen Raiku haki kovaa vauhtia mennen tullen. Toinen esine olikin sitten taas hankalampi. Lähti reippaasti mutta hidasti, etsi kyllä ja eteni takarajallekin, mutta ei löytänyt esinettä. Kolme kertaa lähetin ja aina se taakse asti päätyi, mutta esine ei noussut Tehtiin sitten näytöllä ja tas oli vauhtia kuin ensimmäisellä esineellä. Edelleen se etsi esinettä aika kauan, mutta etsi kuitenkin ja toi reippaasti.

Raikun jäki tehtiin niin, että se alkoi lumen peittämältä nurmelta ja jatkui nurmea ja tietä pitkin. Jäljellä oli kaksi sitä vanhempaa harhaa ja yksi uudempi, kaikki tarkoittamattomia. Nosto ihan kohtalainen ottaen huomioon viime aikojen sekoilut, eteni melko suoraan ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kahdelle ensimmäiselle (vanhalle) harhalle olisi heti lähtenyt jos olisi päässyt (kahden ihmisen ja yhden koiran jäljet näkyivät lumessa). Jatkoi omaa mutta taas kohta oli menossa harhaan ja meinasi lannistua. Jatkoi kuitenkin, ja välillä jäljesti suorastaan juosten ja ihan tarkkaan askelten päällä. Kaikki kuusi keppiä nousivat - ne olivatkin hyvin hajustettuja. Hyvä harjoitus.

Lopuksi vähän tokoiltiin. Noutoja, jotka ihan hyviä, tosin viimeisellä en pitänyt namilla istumassa, ja sekunnin karkasi. Äh. Ruutu oli hieno, meni ihan kylmiltään suoraan ruutuun. Luoksarissa ennakoi vähän seisomista, muuten hyvä. Tehtiin kokonaisena liikkeenä ja edessä istumisesta takapalkalle. Tunnarissa etsi yhtä omaa lumen alta, siinä ei ongelmaa ja haisteli ihan kunnolla.

Aihki kävi esineruudussa ja vähän etenemistä autettuna löysi esineensä. Muuten se sai vaan juoksennella lenkillä Raikun, Närrin ja Soljan kanssa.

Jäljellä

Saatiin ylättäin kysymys lähtemisestä jälkihommiin ja niinpä Raiku pääsi jäljestämään yli kuukauden tauon jälkeen vielä ennen lumia. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, välillä hakkuuaukiota ja yksi tien ylitys. Kuusi keppiä ja vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto oli taas aika hapuileva, sitä täytyy heti sitten keväällä oikein alkaa treenata. Muuten Raiku jäljesti varmasti ja reippaasti, nosteli kepit toinen toisensa jälkeen ja vain pari kertaa pysähtyi miettimään ja vähän pyörimään (ja kuuntelemaan lähistöllä haukkuvaa koiraa). Ja ennen kaikkea en itse kysynyt kertaakaan jäljen tekijältä yhtään mitään vaan seurasin vain koiraa ja annoin sille työrauhan - en kertaakaan antanut uusia käskyjä tai yrittänyt muuten puuttua jäljestämiseen! Muutaman kerran olisi tehnyt mieli, mutta päättäväisesti pidin suuni kiinni.

Jäljen vanhetessa vähän tottisteltiin, seuraaminen ihan hyvää, jäävistä istumista piti muistutella ja eteenmeno just hieno. Noutoa tehtiin taas vahvistaen istumista kun kapula on jo heitetty. Eka kerta ihan hyvä, sitten alkoi epäröidä palautusta. Ei kai se auta kuin vaan treenata ja treenata.

Treenin jälkeen mentiin vielä lenkille ja Raiku oikein innostui spurttailemaan ja painimaan vuoden vanhan porokoiratyttö Närrin kanssa. Harvoin se niin innolla leikkii, taisvat kemiat natsata. Aihki oli myös suhteellisen suosiollinen, murahteli vain silloin kun Närri tuli ihan viereen :)

Sunnuntaitokoilua

Vähän käytiin harkkaamassa tokoliikkeitä. Aika pitkää seuraamista, hyvin seurasi kontaktissa. Askelsiirtymät vähän vielä hakusessa, erityisesti perusasento niitten jälkeen. Ruutuun ensin näytöllä, sitten ilman ja namipurkki perään. Siitä palkasta Raiku aivan selvästi innostui oikein tosissaan :) Toinen samanlainen, tosi hyvä meno. Sit varmaan luoksaria koko liikkeenä niin että takapalkalle juoksu vasta eteentulosta. Meinasi jo seisomisen jälkeen mennä palkalle, mutta muuten oikein hyvät stopit ja hyvä vauhti niitten välillä. Kaukoja, ensin m-s, jossa eteni joten otettiin uusiksi, sitten hyvä. Muutkin siirtymät toimivat, sarjana oikein hyvä i-s-i. Seisomasta maahan ihan läheltä. Metallikapulaa ei sitten suostunut maasta nostamaan, hohhoi. Palkkaamaan pääsin kun sain sen ottamaan kapulan suuhun ja etenemään kaksi askelta. Tätä täytyy vaan jauhaa. Puukapulalla varastamattomuusharjoitusta, pitkään pidin istumassa ja palkkasin kontaktista, sitten vasta lähetys. Ehkä tätä pitää vähitellen lähteä purkamaan ettei opi tuota naminodotusta liian vahvaksi. Tunnaria ei tänään tehty. Hyvä vire sillä oli taas, leikki innokkaasti ja häntä vispasi liikkeitten aikana :)