Uusi vuosi, vanhat jutut

Aloitettiin uusi vuosi reippaasti, heti toisena päivänä tokotreenillä. On tässä pari kertaa jotain pientä puuhailtu, mutta tämä pimeys ja jäätiköt eivät oikein ole inspiroineet. Tänään mentiin Tokmannin takaparkkiin ja tehtiin melkein kaikkea. Vähän ihan normiseuraamista, sitten luoksari, jossa seisominen vähän venyi, muuten ihan hyvä. Hyvät kaukot, pikkuisen etenee seisomasta maahan. Ne murheet ovat ruutu ja tunnari. Tunnaria ensin ihan oman etsinnällä ruohikosta, ne menivät hyvin. Sitten muutama vieras lähistölle ja oma ruohikkoon. Meni vieraille, otti yhden suuhunsa mutta pani sitten pois, vähän aikaa seisoi ymmällään ja sitten uudesta käskystä haki sen oman. Toistettiin vielä niin, että oman ja vieraiden väli oli isompi, silloin ei ongelmaa. Mutta teki siis viisi toistoa rettelöimättä. Ehkä? Ruutua ensin näytöllä namille, ei ongelmia. Kun otettiin eri suunta ilman näyttöä, meni seisomaan ihan ruudun viereen ja arveli, että siinä se. Muutaman yrityksen jälkeen vahingossa taisi onnistua. Vaan ei me luovuteta :) Kohta varmaan myös pitäisi ruveta tekemään ruudun loppuosaakin ja askelsiirtymiä, tuoda metallinouto ulkokentälle, harjoitella kehäänmenoa, askelsiirtymiä ... Voihan voi.

Aihki sai etsiä neljä esinettä kuivalta ruoholta ja lumipenkasta. Kovaääninen suoritus, mutta innokkaasti se etsi ja toi esineitä. Muutaman kerran kun heittelin vinkulelua palkaksi, se otti suunnan autolle ja vei vinkuaarteensa häkkiinsä.

Tottelua

Yllättäen tuli pakkasta, peräti -8. Silti mentiin Linnunlahdelle tekemään tottelemishommia. Raiku puuhasi kolmessa setissä ja tehtiin melkein kaikkia liikkeitä tokosta ja tottiksesta. Tottiksen hyppynoudossa Raiku liukastui paluuhypyssä ja pudotti kapulan, ja jätettiin siihen. Loivalle esteelle se ei päässyt ollenkaan pinnan liukkauden takia, mutta kisaesteellä teki hienon suorituksen. Hyppynoutoa tehtiin sitten tokoesteellä, siinä ei ensin meinannut hypätä mutta sitten ok. Seuraamisissa piti pari kertaa huomauttaa maan haistelusta ja siitä seurasi, kuten aina jos Raikulle pitää vähän tiukemmin huomauttaa, valtavaa yliyrittämistä mikä ilmenee pomppimisena ja edistämisenä ja hännän pyörityksenä. Jäävät tehtiin ilman välipalkkoja, muuten lähinnä leikkiä palkkana.

Toisella kierroksella enemmän tokoa. Ruutu oli hieno, meni täydeltä matkalta suoraan ruutuun ilman näyttöä tai muuta. Sitä ei toistettu. Luoksari pysähdyksineen ja vasta edestä lähetys takapalkalle, ihan ok. Kaukot ok, tosin istu-seiso oli vähän hukassa. Varmaan jotain muutakin pientä tehtiin, Raikulla kun oli hyvä vire ja intoa vaikka välillä tehtiin pari, kolme liikettä ilman välipalkkoja.

Kolmannella kierroksella taas enemmän tottista. Seuraamista, tottiksen luoksetulo ja loppuun eteenmeno etukäteen kauas viedylle jättipallolle. Sekin onnistui. Tosin seuraaminen eteenmenon yhteydessä on kauheaa edistämistä vaikka yrittäisin kävellä kuinka hitaasti. Mutta parempi niin päin. Treenit lumella ja pakkasella oli siis ihan hyvät, kun ei kauheasti ruvettu hifistelemään vaan annoin sen tehdä vähän epätarkastikin, kunhan innolla. Treenin lopullisena loppupalkkana oli kirmailua Närrin kanssa pitkin lumista kenttää. Näytti toimivan.

Lumijälki, esineitä ja vähän tokoa

Tänään mentiin taas Pärnälle trenailemaan. Pärnälle oli satanut noin sentti lunta, joten jäljestäminen oli siitä hauskaa, että pystyi tarkkaan näkemään mitä koira teki. ALoitettiin kuitenkin esineruudulla, joka oli kapea mutta syvä. Kaksi esinettä takarajalla. Ensimmäisen esineen Raiku haki kovaa vauhtia mennen tullen. Toinen esine olikin sitten taas hankalampi. Lähti reippaasti mutta hidasti, etsi kyllä ja eteni takarajallekin, mutta ei löytänyt esinettä. Kolme kertaa lähetin ja aina se taakse asti päätyi, mutta esine ei noussut Tehtiin sitten näytöllä ja tas oli vauhtia kuin ensimmäisellä esineellä. Edelleen se etsi esinettä aika kauan, mutta etsi kuitenkin ja toi reippaasti.

Raikun jäki tehtiin niin, että se alkoi lumen peittämältä nurmelta ja jatkui nurmea ja tietä pitkin. Jäljellä oli kaksi sitä vanhempaa harhaa ja yksi uudempi, kaikki tarkoittamattomia. Nosto ihan kohtalainen ottaen huomioon viime aikojen sekoilut, eteni melko suoraan ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kahdelle ensimmäiselle (vanhalle) harhalle olisi heti lähtenyt jos olisi päässyt (kahden ihmisen ja yhden koiran jäljet näkyivät lumessa). Jatkoi omaa mutta taas kohta oli menossa harhaan ja meinasi lannistua. Jatkoi kuitenkin, ja välillä jäljesti suorastaan juosten ja ihan tarkkaan askelten päällä. Kaikki kuusi keppiä nousivat - ne olivatkin hyvin hajustettuja. Hyvä harjoitus.

Lopuksi vähän tokoiltiin. Noutoja, jotka ihan hyviä, tosin viimeisellä en pitänyt namilla istumassa, ja sekunnin karkasi. Äh. Ruutu oli hieno, meni ihan kylmiltään suoraan ruutuun. Luoksarissa ennakoi vähän seisomista, muuten hyvä. Tehtiin kokonaisena liikkeenä ja edessä istumisesta takapalkalle. Tunnarissa etsi yhtä omaa lumen alta, siinä ei ongelmaa ja haisteli ihan kunnolla.

Aihki kävi esineruudussa ja vähän etenemistä autettuna löysi esineensä. Muuten se sai vaan juoksennella lenkillä Raikun, Närrin ja Soljan kanssa.

Jäljellä

Saatiin ylättäin kysymys lähtemisestä jälkihommiin ja niinpä Raiku pääsi jäljestämään yli kuukauden tauon jälkeen vielä ennen lumia. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, välillä hakkuuaukiota ja yksi tien ylitys. Kuusi keppiä ja vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto oli taas aika hapuileva, sitä täytyy heti sitten keväällä oikein alkaa treenata. Muuten Raiku jäljesti varmasti ja reippaasti, nosteli kepit toinen toisensa jälkeen ja vain pari kertaa pysähtyi miettimään ja vähän pyörimään (ja kuuntelemaan lähistöllä haukkuvaa koiraa). Ja ennen kaikkea en itse kysynyt kertaakaan jäljen tekijältä yhtään mitään vaan seurasin vain koiraa ja annoin sille työrauhan - en kertaakaan antanut uusia käskyjä tai yrittänyt muuten puuttua jäljestämiseen! Muutaman kerran olisi tehnyt mieli, mutta päättäväisesti pidin suuni kiinni.

Jäljen vanhetessa vähän tottisteltiin, seuraaminen ihan hyvää, jäävistä istumista piti muistutella ja eteenmeno just hieno. Noutoa tehtiin taas vahvistaen istumista kun kapula on jo heitetty. Eka kerta ihan hyvä, sitten alkoi epäröidä palautusta. Ei kai se auta kuin vaan treenata ja treenata.

Treenin jälkeen mentiin vielä lenkille ja Raiku oikein innostui spurttailemaan ja painimaan vuoden vanhan porokoiratyttö Närrin kanssa. Harvoin se niin innolla leikkii, taisvat kemiat natsata. Aihki oli myös suhteellisen suosiollinen, murahteli vain silloin kun Närri tuli ihan viereen :)

Sunnuntaitokoilua

Vähän käytiin harkkaamassa tokoliikkeitä. Aika pitkää seuraamista, hyvin seurasi kontaktissa. Askelsiirtymät vähän vielä hakusessa, erityisesti perusasento niitten jälkeen. Ruutuun ensin näytöllä, sitten ilman ja namipurkki perään. Siitä palkasta Raiku aivan selvästi innostui oikein tosissaan :) Toinen samanlainen, tosi hyvä meno. Sit varmaan luoksaria koko liikkeenä niin että takapalkalle juoksu vasta eteentulosta. Meinasi jo seisomisen jälkeen mennä palkalle, mutta muuten oikein hyvät stopit ja hyvä vauhti niitten välillä. Kaukoja, ensin m-s, jossa eteni joten otettiin uusiksi, sitten hyvä. Muutkin siirtymät toimivat, sarjana oikein hyvä i-s-i. Seisomasta maahan ihan läheltä. Metallikapulaa ei sitten suostunut maasta nostamaan, hohhoi. Palkkaamaan pääsin kun sain sen ottamaan kapulan suuhun ja etenemään kaksi askelta. Tätä täytyy vaan jauhaa. Puukapulalla varastamattomuusharjoitusta, pitkään pidin istumassa ja palkkasin kontaktista, sitten vasta lähetys. Ehkä tätä pitää vähitellen lähteä purkamaan ettei opi tuota naminodotusta liian vahvaksi. Tunnaria ei tänään tehty. Hyvä vire sillä oli taas, leikki innokkaasti ja häntä vispasi liikkeitten aikana :)

Varastaminen kielletty

Raikun kanssa ollaan nyt viime ajat harjoiteltu sellaista noutoliikettä, jossa koira oikeesti istuu odottamassa noutokäskyä ja lähtee vasta sen saatuaan kapulan perään. Raiku kun varastaa ihan systemaattisesti: kun kapula on osunut maahan, se lähtee saman tien. Varmaan seurausta vauhtinouto-opetuksesta, jonka rinnalla ei sitten tehty istumisharjoituksia. No niin, miten tahansa ongelma syntyi, sen poistaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Ensin yritin kieltää sitä lähtemästä, mistä seurasi joko a) se ei sitten enää noutanut ollenkaan tai b) meni kapulalle, otti suuhunsa ja jäi siihen. Siis ei kieltoja Raikulle, se ottaa ne niin vakavasti (paitsi kiellon haukkua ...). Nyt on sitten yritetty ihan perinteisesti nami kädessä, tasamaanoutoja, tokohyppynoutoja ja loivalla esteellä estenoutoja. Nami kädessä toimii, ja parin toiston jälkeen ilman namiakin, mutta jos tehdään välillä muuta ja otetaan nouto uudestaan, ilman namia kädessä varastaa. Tästä tulee selvästi pitkä projekti.

Muuten on treenattu vähän laiskasti, mutta jotain kuitenkin. Voittajan kaukot alkavat väitellen sujua kaukaakin. Kaikki muut vaihdot ovat todella hyviä paitsi seisomasta maahan, jossa pomppaa eteenpäin. Sitä on nyt harjoiteltu halko etutassujen edessä, mutta siitä Raiku kyllä selvästi stressaa ja alkaa mennä vinoon yrittäessään välttää tassujen osumista halkoon. Täytyy miettiä jotain muuta strategiaa. Luoksetulon stopeista ei voida treenata kuin seisomista, koska yhdenkin kerran maahanmenotreenin jälkeen seisomaan pysähtyminen on melkein mahdotonta, koska vetää aina maihin, nopeasti ja hienosti, mutta yhtään kuuntelematta mitä piti tehdä. No, se selvästi kyllä osaa mennä luoksetulossa nopeasti maahan, joten mitä sitä sitten tahkoamaan. Ruudusta Raikulla on ajatus, mutta vielä aika epävarma. joten ajatusta täytyy vaan vahvistaa. Ja ehkä ruudusta seuraamaan lähtemistäkin pitäisi harjoitella?

Murheenkryyni on tunnari, koska Raiku on jostain päätellyt, että sitä omaa ei saa edes katsoa. Nyt on palattu alkeisharjoitteluun eli yhden kapulan piilottamiseen. Siinä toiminta onkin hyvää, tosissaan etsiessään haistelee tarkkan ja ottaa sitten sen innoissaan. Myös tunnarin noutoa hypyn yli on kokeiltu ja siinä sille aina ensin iskee epävarmuus siitä,  onko nyt tosissaan tarkoitus tuoda tuo vai jäädä seisomaan esteen taakse, ja jos se on tarkoitus tuoda, voiko sitä ottaa suuhunsa. Mutta kyllä se sitten aina vähän kannustamalla onnistuu.

Ja sitten askelsiirtymiä, jotka onnistuvat joskus hyvin, joskus taas ei. Ja metallinoutoa: kyllä se sen tuo, mutta kalisee ja paluuvauhti on suunnilleen kävelyä. Ja tätä noutoa kun sitten tehdään hetsattuna, varastamisenestoharjoitukset menevät taas kuin vesi hanhen selästä. Voi huoh. Kyllä voittajaluokan liikkeitä on ihan liikaa ja ne ovat aivan liian monimutkaisia emännän hermoille!

Edelleen treenataan

Ohoh, on mennyt yli kaksi kuukautta edellisestä bloggaamisesta. Kun joku alkaa jäädä, se jää ja jää. Mutta edelleen Raiku treenaa tokoa, tottista ja jälkeä ja on tehnyt hienoja esineruutjakin, ja Aihki eläkeläisvirikkeistyy Raikun treenien jälkeen milloin milläkin puuhalla. Kaiknlaista on tapahtunut, Aihki täytti elokuun lopulla 12, ja jo alkaa vähän ikä painaa jalkaa mutta ei onneksi henkeä. Raiku kävi jälkikokeessa, jossa emäntä taitavasti otti sen kolmen kepin jälkeen pois jäljeltä jota se eteni oikein reippaasti ja ihan oikein. Emäntä kun rupesi järkeilemään hypittyään kolmen leveän suo-ojan yli ja kahlattuaan suorpursurämeikössä, että hukassa ollaan - huolimatta siitä, että koira eteni häntä vispaten ja nenä maassa. Mitäs siitä sen enempää. Jäljestäminen ei ole laji, jota emäntä voi kontrolloida, niin tuskaisalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä se jonain päivänä uppoaa aivoihin.

Treenirintamalla ollaan keskitytty tokon voittajaluokan liikkeisiin, ollaan kyllä tehty tottista ja pari jälkeäkin (ilman järkeilyjä). Tänään käytiin taas Linnunlahden kentällä tekemässä ensin vähän tottisjuttuja ja perään tokoliikkeitä. Tottis aloitettiin J-kuvioseuraamisella ja se oli hieno. Sitten noudot jotka olivat täydellisiä, tosin kaikissa Raiku pidettiin istumassa namin avulla, se kun varastaa aivan hävyttömästi kaikille noudoille. Palautusasento on jotenkin salakavalasti omia aikojaan suoristunut, toivottavasti pysyy. Näitten jälkeen ruutua, ensin pari lähetstä tyhjään ja viimeiseksi namikupille. On sillä joku idea, vähän kyllä vielä epävarma, mutta ei toivotonta. Sitten tehtiin luoksarin stoppeja. Raiku on viime aikoina alkanut tarjota maahanmenoa myös seisomiskohdassa, joten ensin muutama seisomaan, jotka nyt onnistuivat, sitten maahan ja lopuksi seisomaan ja vielä läpijuoksu. Sen stopit ovat kyllä tosi hienot, molemmat kuin seinään. Sitten kaukoja, nekin edistyy. Maa-seiso onnistuu hyvin jo monen metrin päästä, samoin sei-istu ja istu-seiso. Ainoa missä se etenee on seisomasta maahan. Jatketaan sen tekniikkaa. Kun Raikulla oli vielä ihan hirveä into tämänkin jälkeen, tehtiin tottisjäävät putkeen, eikä niissäkään mitään.

Tokon voittajan liikkeissä tuottaa eniten ongelmia tunnari. Raiku on päätellyt, että kapuloilla voi tehdä kaikkea muuta, mutta sitä omaa täytyy ehdottomasti välttää edes katsomasta, puhumattakaan suuhun ottamisesta. Se oikein näyttävästi väistelee muitten kapuloitten lähellä olevaa omaa. Jos oma on piilotettu ruohoon, mitään ongelmaa ei ole. Ihan mystistä, mutta varmaan olen jotekin onnistunut tämän(kin) virheen sille opettamaan. Kun vaan tietäisi miten. Tulos on ollut kuitenkin erittäin tehokas. Mutta tehdään korjausliikkeitä ...

Nyt kun on syksy ja viileää, ja kun treenaillaan keskimäärin kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, Raikulla on hirveä into. Kaikki on innokata, nopeaa ja melkein jopa täsmällistä, ja se jaksaa tehdä pitkänkin setin. Sille selvästi sopii melko harva treenitahti, se pitää treenaamista jotenkin erityisenä suosionosoituksena.

Aihki puuhailee kentillä milloin mitäkin: eläkeläistokoa, esineiden, tunnareiden ja joskun treenikavereittenkin etsintää, namitettuun ruutuun harhailua ja sen sellaista. Siltä ei vaadita muuta kuin että ihan koko aikaa ei saa haukkua ja että ei saa kesken lähteä haistelemaan. Eikä se lähdekään, silmät loistavat ja koko sen olemuksessa on vielä sama nuoruuden ilo kuin ennenkin sen touhutessa tärkeiden tehdäviensä parissa.