Peltojälki Kortelahdessa

Käytiin kyläilemässä Kolin Kortelahdessa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi saamalla Kirsti tallaamaan Raikulle jälki. Jälki tehtiin kuivalle pellolle, loppumatka kulki vähän matka pitkin metsän reunaa. Kuusi keppiä, pituutta ehkä noin 500 metriä. Jälki vanheni peräti kolme tuntia, millä aikaa käytiin ihailemassa maisemia Kolin Käräjäkalliolla

Raiku ei ole koskaan oikein ollut parhaimmillaan peltojäljillä, mutta nyt jälki nousi varmasti noin 10 metrin janalta ja Raiku alkoi ajaa keskittyneesti nostaen ensimmäisen kepin helposti. Kohdassa, jossa Kirsti oli kulkenut pari tuntia ennen jäljen tekoa koiriensa kanssa Raiku hetken pyöri, mutta palasi omalle jäljelleen. Muuten jäljen ajo oli varmaa ja tarkkaa, kunnes Raiku selvästi alkoi ajatella, että lasten leikkiä ja kiristi vauhtia, jolloin meni kepin ohi ihan muina koirina. Milloinkahan opin, että kun Raikusta näkee, että se alkaa jäljestää vihellellen ja rallatellen, se pitää ottaa selvään liinatuntumaan? En ehkä koskaan? No, viisi keppiä kuitenkin nousi ja loppupalkalle tultiin, tietenkin.

Tottista, tokoa ja agimöllitkin

Tänään aamulla Linnunlahden kentälle, joka oli melkein kuin iso järvi. Tehtiin kahdessa setissä, ensin tottista, sitten tokoa.

Tottiksessa Raiku ensin paikallamakuuseen Urhon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa. Jossain vaiheessa Raiku oli noussut seisomaan: ehkä silloin kun Urhoa palkattiin tai kun isoja rekkoja kulki kentän laitaa? No, meni takaisin maahan käskystä. Sitten Raiku seuraamaan. Alussa Raiku lähti hyvin mutta pysähtyi noin kymmenen askeleen kohdalla. Kolmannella kerralla seuraaminen sitten lähti sujumaan ja olikin hyvää, tehtiin pitkä suora ja sen perään maahanmeno ja luoksetulo, toki välissä palkaten. Hyviä molemmat. Kokeenomainen eteenmeno, lähti todella kovaa ja ihan suoraan, maahan toisella käskyllä, mutta muuten siis täydellinen. Hyppynoudossa sille kävi ponnistusvirhe takaisin tullessa ja se romahti nokilleen maahan ja estekin heilui. Ei otettu uudestaan vaan siirryttiin estenoutoon. Kapula meni lätäköön, sitä ei oikein meinannut löytää, muuten hyvä. Sitten takaisin hyppynoutoon niin, että Kaisa kutsui toiselta puolelta, ei ollut Raikulle jäänyt hyppykammoa. Viimeisellä kerralla Kaisa antoi sille kapulan suuhun, vähän se oli hämillään, mutta teki oikein hyvän hypyn kapula suussa. Oli hyvä tottissetti näin kauden avajaisiksi.

Tokosetti oli vähän enemmän säätämistä. Tehtiin ensin kaukoja, aloitettiin avon kaukoilla, joissa vähän ennakoi, muuten hyvä. Ennakointia säädettiin istuttamalla k-a-u-a-n, sitten vapautus takapalkalle. Maa-seiso, istu-seiso,  seiso-istu oikein hyviä, tehtiin kaikki ilman perusasentoja "lennosta". Ruutua  väännettiin kanssa, milloin löysi ruudun, milloin ei. Sekin onnistui paremmin kun lähetin lennosta. Tunnaria niin että hajuttomien välissä nameja, oma piilotettuna vähän kauemmas. Kerran yritti alkaa nostella vieraita mutta estin, hyvin löysi sitten oman. Lopuksi vielä juoksutusta ja siinä maahan -käskyjä. Kolme kertaa jäi seisomaan ja vasta toisella käskyllä maahan, sitten onnistui ja siihen lopetettiin. Raiku alkoikin olla jo vähän uupunut.

Illalla suunnattiin vielä Napakan agimölleihin. Raikua selvästi painoi aamun treenit ja ekan radan alku oli tosi tahmaista, ensin se kiersi yhden hypyn kahdesti ja sitten päätti mennä ottamaan lisävauhtia putkesta. Loppurata ilman virheitä mutta aika löysästi. Toisella radalla päästiin melkein loppuun kun jätin Raikun selän taakse, jolloin se meni putkeen väärästä päästä. Minun tyyppivirheeni.

Agimöllien jälkeen peräämme juoksi minulle tuntematon nuori nainen, joka kysyi onko Raiku menossa lähiaikoina tokokokeeseen. Hän oli ollut katsomassa edellistä koetta ja halusi tulla kertomaan, miten ihanaa sitä oli ollut katsoa, kun Raiku oli niin "täydellisen iloinen" ja muutenkin "täydellinen", ja meidän yhteistyö niin hyvää. Sanoi, että harvoin näkee niin iloista tokosuoritusta kuin Raiku silloin. Hauskaa :)

Aihki on ollut jotenkin nuupallaan jo muutaman päivän. Linnunlahden kentällä otin sen kuitenkin autosta ja tehtiin pieniä seuraamisia joista heittelin Raikun vinkulelua. Aihki normalisoitui: räyskäsi ja haukkui, juoksi lelulle ja lelun kanssa, leikki ja sitten kuljetti lelun autoon talteen. Täytyy seurailla sitä, jotenkin se ei ole ihan ennallaan. Kun 12 alkaa olla mittarissa, alkaa selvästi vanhuus näyttäytyä. Ja Aihkihan on elänyt kiihkeästi, itseään säästelemättä.

Synttäri ja hyppyratatreeni

Raiku täytti eilen täydet viisi vuotta. Aikuisen ikä ja kyllä sen aina välillä huomaakin. Yksi esimerkki: seitsemän kertaa viikon sisällä Raiku on lähtenyt avoimella peltoaukealla jäniksen perään. Seitsemän kertaa olen huutanut seis, ja seitsemän kertaa se on pysähtynyt kuin seinään jäniksen jatkaessa juoksuaa pitkin avointa peltoa! Ikä ja tottelevaisuuskoulutus?

Raikun synttäriposeeraukset kanavan rannalla. Talviturkki on jo aiemmin heitetty samaan kanavaan.

Tänään käytiin taas agilityharkoissa treenaamassa tällaista hyppyrataa:

Radassa oli pituuden tilalla muuri, eivätkä mittasuhteetkaan ihan piirustuksen mukaisia tainneet olla. No, joka tapauksessa edettiin reipasta vauhtia ja ilman virheitä kepeille asti. Sitten piti hypyllä 13 tehdä "saksalainen" eli päällejuoksu persjätöllä, ja sitä piti hioa. Lopulta, siis lopultakin tajusin, mikä aina menee pieleen, eli ohjaan liian kaukana esteestä, jolloin Raiku ohjautuu oikealle puolelle vaikka pitäis vasemmalle. Tämän jälkeen onnistui!

Muita ongelmakohtia radassa ei ollutkaan, juostiin se toiseen kertaan ihan virheittä alusta loppuun. Keppikulma tosin oli hankala, siinä piti melkein pysäyttää. Lopussa sitten vetoleikkiä vinkulelulla. Raiku selvästi innostuu kun radassa on pätkiä, joissa voi revittää, tai sitten kontakteja. Kivaa oli taas, kun ohjaajakin oli ohjauksineen kartalla.

 

 

Tokoiluja

Pitkästä aikaa mentiin ihan tokoilemaan, tällä kertaa Metlan parkkikselle. Tehtiin Raikun kanssa oikeastaan vaan voittajaharjoituksia. Aloitettiin piilopaikkamakuulla, missä ei mitään ihmeellistä. Sitten kokeiltiin zetaa, jossa palkkasin aina seuraa -käskyllä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, kaikki jäävät oikein ja pysyi paikoillaan kun kiersin, lähti seuraamaankin ekalla käskyllä vaikka sellaista ei ole ennen harjoiteltu. Sitten tunnaria, joka ei ihan putkeen meinannut mennä. Ensin hajuttomien välistä namit, ja kun avustaja vei oman rivin jatkeeksi, Raiku alkoi nostella vieraita. Lopuksi oma piilotettiin ruohoon ja Raiku lähetettiin etsimään hajuttomien jälkeen, se meni hyvin. Pitää vaan edetä hitaasti.

Ruutua tehtiin tällä kertaa läheltä ilman namia tai näyttöä. Useimmiten se löysi ruudun heti, pari kertaa jäi ihan vähän nauhojen ulkopuolelle, mutta kun en atanut uutta käskyä enkä reagoinut muutenkaan, se alkoi etsiskellä ja osui ennen pitkää ruutuun, johon lentäviä nameja palkaksi. Ehkä tämä menetelmä saisi sen ymmärtämään mitä siltä halutaan? Ekaa kertaa otettiin myös metallinouto ulkona, hyvin odotti noutokäskyä, nosti kapulan ja palautti leluun, tosin ravilla, mutta siihen ei nyt kiinnitetty huomiota. Metallissa ei kuitenkaan mitään isoa periaatteellista ongelmaa näyttäisi olevan. Vähän kaukoja namin heittelyllä, ihan ok. Raiku kyllä selvästi stressaa kaukoista, aina alkaa läähättää kun on tehty niitä vähän aikaa. Olen tainnut painostaa, se ottaa painostuksen tosi vakavasti ja muistaa kauan. Mitähän vielä? Niin, juoksutettin Raikua Kaisan ja minun väliä yrittäen maahanmenoa luoksetulossa, mutta Raiku alkoi olla jo aika väsynyt ja tarvitsi isot avut maahanmenoon. Onnistui kuitenkin lopulta.

Onhan tässä urakkaa, jos koskaan voittajaan mennäänkään. Mutta ihan kiva treenata jotain uutta :)

Tihkusadejälki ja esineitä

Vaikka koko päivän tihkutti, tallasin Raikulle ennen iltalenkkiä jäljen. Maasto oli tasaista mäntymetsää, jäljellä kulmia molempiin suuntiin, tien ylitys kahdesti ja 7 keppiä. Pituus noin 600-700 metriä. Jälki vanheni noin tunnin kun käytiin lenkillä, jonka aikana Aihkin linustusgeeni taas kerran aktivoitui ja se juoksi pitkin kankaita haukkumassa puissa istuvia lintuja. Raikukin päätti osallistua, ja tapansa mukaan seisoi lähistöllä ja haukkui sinne tänne. Linnustusgeeni ei ole selvästikään Raikulle periytynyt.

Jana oli vähän epävarma eikä Raiku edennyt suoraan, ja osui jäljelle kohdassa, jossa oli pelkkää hiekkaa. Vähän aikaa siinä pyöri ja sitten jälki löytyi. Alkuun se ajoi vähän epävarmasti ja oikoi ekan kulman, mutta sitten se sai jäljestä kiinni ja ajoi todella tarkasti ja tasaisesti. Tien ylitykset eivät tehneet mitään ongelmaa ja kaikki 7 keppiä nousivat! Se oli oikein hyvä jäljestys.

Jäljen jälkeen emännällä oli vielä energiaa, joten tallasin esineruudun, noin 40 metriä syvä mutta vain noin 7 metriä leveä. Ensin vein namipurkin takarajalle, laitoin Raikun puuhun ja Aihkin etsimään. Sieltä se purkki löytyi ja tuotiin, vauhti ei ollut huimaava, mutta työ tuli tehdyksi. Sitten Aihki autoon ja Raikulle lelu ruutuun. Raiku lähti vauhdilla, eteni takareunalle ja toi lelun kovaa laukkaa. Sillä sitten vähän aikaa leikittiin. Näytin Raikulle namipurkkia, jätin sen istumaan ja vein purkin vielä vähän kauemmas. Raiku lähi tosi kovaa, etsi jonkun aikaa ja toi purkin täyttä laukkaa. Tämä muistutti jo sitä entistä Raikua esineruudussa :)

Rataa toisinpäin

Tällä viikolla agilityssa on sama rata kuin viime viikolla, mutta toisinpäin. Näin päin se ei ihan niin vaikea ollutkaan, tai sitten viime viikon harjoitus auttoi. Ennen rataa tehtiin kuitenkin rengasta erikseen: ensin muutaman kerran kutsuttuna, sitten sivulta ohjattuna pari kertaa renkaan vierestä ja sen jälkeen kolme kertaa oikein! Vähän vielä treeniä parin muun esteen kanssa niin eiköhän se siitä. Rata meni sitten näin:

Heti alussa "ranskalainen" (ohjataan koiranpuoleisella kädellä hyppyyn selän taakse) onnistui kuin vettä vaan ja Raiku kehitti vauhtia niin että en meinannut putken jälkeiselle valssille ehtiä. Hypyille 10-11 ohjaaja käski tehdä ensin sylikäännön ja perään valssin, ja se toimi.

Muita ongelmia radassa ei sitten ollutkaan ja Raiku teki innokkaasti koko ajan. Se innostuu aina kontaktiesteistä ja kohdista, joissa on suhtkoht suoraa menoa - niissä se kehittää minulle aivan liian kovaa vauhtiakin.

Tottelemista, jälkeä ja agiakin

Tänään mentiin raunioradan maastoon ja kentälle puuhaamaan. Raikulle tehtiin jälki ja tokoiltiin, ja Aihki sai etsiä maalimiehen raunioilta. Aloitettiin pienellä tokosessiolla, ihan ekaksi kuitenkin pk-estenouto. Raiku odotti käskyä hyvin, ja esteen toisella puolella oli kuulemma selvästi aikonut kiertää mutta sitten muistikin. Tämä hyvä! Pari tasamaanoutoa, ihan kohtuullisia. Sitten tokopuolelle tunnariin. Ensin Raiku sai syödä namit hajuttomien kapuloiden välistä. Sitten vein oman vähän matkan päähän hajuttomista ja lähetin Raikun etsimään. Meni ensin hajuttomille, haisteli ne läpi ja sitten haki oman! Se meni just kuin pitää. Ehkä tunnari vähän edistyy? Lopuksi ruudulle. Eka lähetys niin että ruudussa oli nameja, meni tietenkin. Toka lähetys niin että kävin näyttämässä, meni edelleen, mutta näyttämisen aikana käänteli päätään vähän paineistuneena. Miksiköhän? Lopuksi niin että avustaja kävi näyttämässä, onnistui parhaiten. Kun pysäytin ruutuun palkkaamista varten meni maahan :) Päätettiin lopettaa siihen, mutta kun kuljettiin ruudun ohi, Raiku meni sinne, joten palkkasin. Sitten ihan vierestä käskin ruutuun, silloin näytti kuin sillä olisi lopultakin pieni valo syttynyt päähän. Ehkä.

Raikun jälki kulki jäkäläisessä mäntymetsikössä. Jana ok, ekan kepin nosti etsittyään sitä vähän aikaa. Sitten jäljesti aika kauan ilman keppien nostamista ja lopulta oli selvää, että se oli kadottanut jäljen. Jäljen tekijällä oli vain hämäriä muistikuvia jäljen kulusta, joten ei auttanut muu kuin yrittää saada Raiku nostamaan se jostain uudestaan. Kolme kertaa Raiku päätyi kohtan, jossa se oli kadottanut jäljen, mutta siinä oli jo niin paljon kuljettu ettei se löytänyt oikeaa jälkeä. Edettiin sivusuunnassa ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin ja koko ajan Raiku teki töitä, ilman lisäkäskyjä ja herpaantumatta. Sitten se nosti kepin. Siitä jatkoi toiselle kepille ja jäljen loppuun hyvin keskittyneesti. Vaikka jälki menikin osin pieleen oli kuitenkin hienoa nähdä, miten Raiku teki uupumatta töitä löytääkseen sen uudestaan.

Aihkin maalimies oli raunioiden takana metsikössä puoliumpparissa. Olin taas suunnilleen lähtökuopissa kun löytöhaukku alkoi kuulua. Oli se vaan taas niin polleaa!

*********

Torstaina käytiin takkuamassa tekniikkarataa agiharkoissa. Se oli tämmöinen:

Eli saksalaisia, takaakiertoja, jaakotuksia ja muita pyörimisiä. Kolmea ekaa estettä yritettiin eri tavoilla monen monituista kertaa kunnes onnistuin ohjaamaan takaakierron kautta niistoperjätöllä Raikun kepeille. Aan jälkeiset hypyt olivat myös osoittautua liian vaikeiksi, aina olin väärässä kohdassa väärinpäin. Lopulta niistäkin selvittiin, ja Raikulla alkoi olla luovutusfiilis, se kun ei ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä. Sellaisessa tilanteessa se lannistuu - ei ryhdy rettelöimään kuten Aihki aikanaan, vaan kertakaikkiaan lopettaa. Onneksi san sen kuitenkin liikkeelle ja puomi oli jälleen erinomainen motivaattori, vauhti löytyi uudestaan ja rata meni sujuvasti, jopa 15 esteen jälkeinen persjättö. Lopussa Raiku oli taas ihan normaali, taisteli vinkulelusta innokkaasti. Huhhuh.