Jälkikausi avattu

Ei ole Raikun iän aikaan näin varhain päästy metsään jälkiä tekemään, mutta nyt on niin lumet sulaneet, että mentiin tasaiseen mäntymetsään jälkeä ajamaan. Jälki kulki siis männikössä, vanheni vähän toista tuntia. Jäljentekijä oli ensin unohtanut laittaa keppejä ja sitten joutunut mutkittelemaan sekä maaston että Nukalle tehdyn jäljen takia. Nosto kymmenestä metristä, janalla metsätien ylitys. Ihan suoraan ei edennyt, mutta nosto varma. Ajoi innokkaasti ja rauhallisesti, mutta selvästi oikoi ainakin alussa ja ehkä siellä mutkissakin. Välillä pyöri, nosteli päätään, mutta jatkoi sitten. Oikomisten puolesta puhuu se, että nosti vain kolme keppiä, yhtä kyllä merkkasi mutta ei jäänyt etsimään, enkä huomannut vaatia. Loppupurkille kuitenkin päästiin vaikeuksitta. Ihan hyvä jälkikauden avaus.

Tehtiin sitten pieni esineruutukin, ehkä 10x30. Esineitä takarajalla. Raiku lähti laukalla, vaihtoi raviin ja eteni takarajalle nostaen esineen. Jäi sitten siihen ihailemaan maisemia esine suussaan. En sanonut mitään ja vähän päästä se lähtikin kovaa vauhtia tuomaan esinettä. Jes!

Aihki sai etsiä Nukan jäljelle jääneet kaksi esinettä ja taitavasti se kävikin. Vauhti siltä on vähän hidastunut, mutta muuten tekee kyllä ihan kunnolla hommia.

Tässä kuvassa etsitään kuitenkin ihan jotain muuta kuin ihmisjälkiä tai esineitä

Kevät aiheuttaa kiireellisiä askeleita

 

ja kaikenlaisia muita puuhia

 

 

Neljä estettä kerrallaan

Olipas taas agilityssa vaikea rata, yhtä mittaa saksalaisia, jaakotuksia, takaakiertoja ja muita pyörityksiä. Ratapirroksesta poiketen hyppy 4 oli pituus, vielä vinommin oikealle hypättävä.

Alku selvittiin kahdella yrittämällä kun onnistuin olemaan kääntymättä toisen esteen jälkeen. Pituudelle ja kepeille siirtmistä sitten väännettiin, jonkinlaisella takaaleikkauksella se taisi mennä. Sitten pästiin aalle asti, Raiku kun oikeesti osaa takaakierron ihan vaan käskyllä, niin siinä ei ollut ongelmaa vaikka olin myöhässä, mutta loppuhypyillä piti kieriä ja pyöriä ja jaakottaa niin että jalat olivat mennä solmuun päästä puhumattakaan.

Raikulle rata ei kuitenkaan ollut vaikea - tai ei olisi ollut jos sitä olisi ohjattu kunnolla. Se tekee tosi pienet kaarteet, ohjautuu todella hyvin, irtoaakin kun sitä vähän innostaa, ja on oppinut lukemaan rataa hämmästyttävän hyvin. Ehkä sen on ollut pakko opetella kun ohjaus on niin usein mitä sattuu. Kepeillä Raikulla oli vähän ongelmia kun niiden alle alkuun oli jostain vuotanut sulamisvesiä. Ei Raiku sellaisessa voi pujotella, Piti haistella, väistellä ja hidastella ja vasta lätäkön loputtua se ryhtyi kunnolla pujottelemaan. Ei aina uskoisi minkälainen hienohelma se saattaa olla.

***

Eilen aamulla aamulenkillä pellolla tuli jänis vastaan. Molemmat koirat olivat irti ja lumi lähes sulanut. Molemmat ryntäsivät perää. Huusin SEIS ja molemmat pysähtyivät ja jänis meni matkoihinsa! Lienevät vielä talviterässä, muuta selisystä en keksi. Raiku tuli luokse toisella käskyllä mutta herra Aihki-herra on päättänyt, että mikään käskytys ei enää koske kohta 12-vuotiasta. Siellä se pyöri ihan just siihen asti kun oli valmis tulemaan. Ja sitten eteen istumaan ja vielä palkkaa vaatimaan.

Taasen tokokokeessa

Tänään mentiin taas tokokokeeseen Liperiin. Päivä alkoi huonosti, nukuin liian pitkään, tuli kiire ja jonkun matkaa ajettuani tajusin että kilpailukirja ja rekisteri ovat keittiön pöydällä. Eikun takaisin. Kisapaikalla huomasin, että Raikun noutokapula on jäänyt jonnekin, missä ollaan viimeksi noutoa treenattu, ainakaan autossa sitä ei ollut. Kävi jo mielessä lähteä kotiin, mutta kun oli kokeeseen osallistuva kaveri kyydissä niin ei voinut.

Kokeessa tuomarina oli Pauli Härkönen. Raiku arvosteltiin näin:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8.5 (pysäytys ihan hyvä, eteen vinoon)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8 (palautus ravilla, vino istuminen)
Kauko-ohjaus 8 (kaksi käskyä istumiseen)
Estehyppy 7 (lähti suorittamaan liikkurin käskystä. Tuomari näytti kasia, lapussa 7)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 176.5. Sijoitus 1/4

Kannatti jäädä. Raiku teki hommia häntä koko ajan iloisesti vispaten noutoon asti, siinä sen vire alkoi vähän laskea, mutta hypyllä se taas piristyi.  Mukavaa oli, kun ihan vieraatkin ihmiset tulivat sanomaan kokeen jälkeen että Raikua oli aivan ihana katsoa kun se oli niin iloinen :)

Reipas Raiku & rengas

Raiku on tehnyt rengasta agilityssa ehkä noin kymmenen kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten: koirakoulun rengas on ollut koko sen ajan rikki. Tänään se oli ilmaantunut radalle ensimmäiseksi esteeksi. Aloitettiin siis tekmällä rengasta pari kertaa kutsumalla, oli se muistissa. Sitten radalle, edelleen rengas kutsumalla.

Radan alku meni hienosti ihan hypylle 12 saakka ja ysihypylle onnistuin tekemään jaakotuksen hyppyjen keskivälissä ja sekin onnistui. Hyppyä 12 sitten pitikin jyystää, kun en millään meinannut onnistua "saksalaisessa", aina ohjasin Raikun joko kiertämään, hyppäämään edestä tai jäämään oikealle puolelleni. Ehkä viidennellä kerralla olimme oikeassa asennossa jatkamaan, ja loppurata meni taas ilman ongelmia. Rengasta se ei osannut vauhdissa hypätä, mutta kun Niina meni renkaan taakse kutsumaan sitä, saatiin kaksi onnistunutta renkaanläpihyppyäkin. Ei rengas varmaan ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Raiku kuitenkin osaa tekniikan. Paljon treeniä vaan.

Kepit tehtiin kolmeen kertaan kun kokeiltiin erlaisia ohjauksia niiden jälkeiselle hyppy - putki -yhdistelmälle. Joka kerralla se haki ensimmäisen välin ja pujotteli hyvää vauhtia - kättä tarvittiin enää vain vierelle kulkemaan. Hyppysuoralla sen vauhti oli suorastaan kova - ei nyt tietenkään sellainen räjähtävä kuin joillakin koirilla, mutta aikamoisen kiihdytyksen se teki.

Metlan parkkiksella

Tokoilemassa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kaukoja ja vähän seuraamisia. Niillä aloitettiin, Kaisa liikkuroi. Muuten hyvää mutta perusasennot tosi kaukana, sitä vähän hiottiin. Tunnaria entiseen tapaan: kapuloiden väliin nameja ja viimeiseksi riviin oma. Söi namit rauhallisesti, rivin lopussa vielä palasi tarkastamaan oliko nameja jäänyt ja sitten nosti oman. Toinen toisto samanlainen. Jatketaan tätä kun tuntuu ainakin toistaiseksi toimvan. Ruutua näytöllä, ensin näytin itse, meni vauhdilla. Kaksi toistoa niin, että Kaisa näytti ja palkkasi, meni edelleen reippaasti. Tosin en tiedä, tajuaako se mitä on tekemässä, minne menemässä? Jäävistä istuminen välipalana. Kapulan pitoa edessä, lyhyellä pidolla hyvä ilme, pitää tehdä sellaista. Kaukoista ensin avon kaukota täydeltä matkalta, ei ongelmia, ei liikkuroitunakaan. Sitten ihan läheltä m-s, s-i, s-m, i-s, sillä on luonnostaan hyvä tekniikka nousuissa ja seisomasta istumisessa, vain seiso - maa vähän etenee. Ei oteta vielä matkaa, jatketaan varmuutta. Lopuksi paikallamakuu Urhon kanssa, kolme minuuttia piilossa pakettiauton takana, ei mitään ongelmaa. Ennen maa -käskyä aika pitkä odottelu istuen, otti hyvin kontaktia, tosin pää myös pyöri vähän väliä. Kaikkineen hyvä harkka, Raiku oli innoissaan (kun ei olla viikkoon tehty mitään) eikä sitä tarvinnut mitenkään erikseen motivoida.

Aihki pääsi juoksentelemaan kolmen merkin väliä (jokaisen takana namia). Ohjautuvuus oli vähän heikko, meni ihan haluamassaan järjestyksessä, mutta selvästi se nautti. Yksi lelun etsintä hangesta ja vähän lelun heittelyä, sitten se suuntasi autoon.

Muutama tokoliike ja parkkisjälki

Kontin parkkiksella tokoilemassa. Raiku teki vähän seuraamista, lähinnä käännöksiä, ok. Yksi nouto, ei varastanut, toi laukalla, mutta luovutusasento ihan vinossa. Kaksi kolmasosaa siis hyvää :) Ruutua: kävin näyttämässä ja lähetin, meni vähän matkaa ja pysähtyi, toisella käskyllä ruutuun asti. Toisen kerran sama. Kolmannella en antanut uutta käskyä, jolloin jäi häntää vispaten puoliväliin. Sitten otettiin lähempää ja meni oikein hyvin keskelle ruutua. Ei kun lisää treeniä. Jotain pientä vielä lisäksi.

Treenin jälkeen kuljinlumipenkan reunaa jälkeä tehden. Noin 100 metriä, namipala sinne tänne ja keppi loppuun. Lähetyksessä Raiku oli revetä liitoksistaan ja lähtikin oikein nykäisyllä juoksemaan. Nosti jäljen, mutta ei luottanut löytöönsä vaan yritti kiipeillä penkalle. Hetken hämmennyksen jälkeen nosti jäljen uudestaan ja seurasi vähän matkaa, taas penkalle ja muuta häsellystä kunnes taas jatkoi. Välillä se eteni monta metriä ihan hyvin, kunnes taas hairahtui. Kohdassa jossa on parkkipaikan ulosajotie Raiku oli menettää uskonsa kokonaan, mutta sitten kuitenkin jatkoi ja loppujälki menikin ihan keskittyneesti. Loppukepin ilmaisi hyvin. Vitsit, näitä olisi voinut talven mittaan tehdä enemmänkin. Oli hauska katsoa miten koira ajoi, kun suurimman osan matkasta näin jälkeni lumessa: pieiä matkoja ihan jäljen päällä, suurimman osan noin 15 cm jäljen vieressä. Namit se taisi syödä kaikki.

Aihki hönttäili ison pehmopallon kanssa seuraamisia ja maahanmenoja. Palkaksi palloa. Jonkun aikaa se intoili kunnes taas otti pallon suuhunsa ja suuntasi auton perälle. Saalispalkkakoira :)

Kiemuraista agirataa

Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:

Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?

Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.