Muutama tokoliike ja parkkisjälki

Kontin parkkiksella tokoilemassa. Raiku teki vähän seuraamista, lähinnä käännöksiä, ok. Yksi nouto, ei varastanut, toi laukalla, mutta luovutusasento ihan vinossa. Kaksi kolmasosaa siis hyvää :) Ruutua: kävin näyttämässä ja lähetin, meni vähän matkaa ja pysähtyi, toisella käskyllä ruutuun asti. Toisen kerran sama. Kolmannella en antanut uutta käskyä, jolloin jäi häntää vispaten puoliväliin. Sitten otettiin lähempää ja meni oikein hyvin keskelle ruutua. Ei kun lisää treeniä. Jotain pientä vielä lisäksi.

Treenin jälkeen kuljinlumipenkan reunaa jälkeä tehden. Noin 100 metriä, namipala sinne tänne ja keppi loppuun. Lähetyksessä Raiku oli revetä liitoksistaan ja lähtikin oikein nykäisyllä juoksemaan. Nosti jäljen, mutta ei luottanut löytöönsä vaan yritti kiipeillä penkalle. Hetken hämmennyksen jälkeen nosti jäljen uudestaan ja seurasi vähän matkaa, taas penkalle ja muuta häsellystä kunnes taas jatkoi. Välillä se eteni monta metriä ihan hyvin, kunnes taas hairahtui. Kohdassa jossa on parkkipaikan ulosajotie Raiku oli menettää uskonsa kokonaan, mutta sitten kuitenkin jatkoi ja loppujälki menikin ihan keskittyneesti. Loppukepin ilmaisi hyvin. Vitsit, näitä olisi voinut talven mittaan tehdä enemmänkin. Oli hauska katsoa miten koira ajoi, kun suurimman osan matkasta näin jälkeni lumessa: pieiä matkoja ihan jäljen päällä, suurimman osan noin 15 cm jäljen vieressä. Namit se taisi syödä kaikki.

Aihki hönttäili ison pehmopallon kanssa seuraamisia ja maahanmenoja. Palkaksi palloa. Jonkun aikaa se intoili kunnes taas otti pallon suuhunsa ja suuntasi auton perälle. Saalispalkkakoira :)

Kiemuraista agirataa

Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:

Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?

Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.

Treenimöllit

Agilitytunnilla oli tänään möllikisat. Ensin kisattiin rata ja sitten se treenattiin. Radassa ei ollut mitän kauhean ihmeellistä, enemmänkin se oli sellainen juoksurata - toki heti alussa toisella esteellä takaakierto, mutta siinähän ei meille ole enää mitään haastetta, sen verran paljon sitä on tehty. Raiku lähti liikkeelle oikein reippaasti ja pitkästi yli puolen välin mentiin virheettä, jopa kepit. Sitten vähän, ihan vähän herpaannuin ja niin Raiku valitsi A:n hypyn sijasta. Milloinkahan minä opin, että kontaktien lähistöllä täytyy olla erityisen tarkkana? No loppurata meni taas ilman virheitä, joten ihan hyvä. Ennen rataa Niina opasti, että kisaradalle ei koskaan saa mennä hakemaan tulosta eikä varmistelemaan vaan katsomaan mitä asioita vielä pitää treenata - ja tehdä rata täysillä ja kaikilla riskeillä. Ehkä koiran jättämäminen ohjaamatta kriittisessä paikassa ei kuitenkaan kuulu tähän? Treeniin otettiin kohta, jossa pussin jälkeen käännyttiin tulosuuntaan hypylle ja siitä taas vastakkaiseen suuntaan hypylle ja putkelle. Tässä näkyi taas se, että jos ohjaan putkelle ulkokautta, Raiku ei tahdo mennä sinne vaan jää pyörimään. Kumma juttu. Mutta tämäkin varmaan ratkeaisi treenaamalla ulkokautta ohjaamista. Tämän kohdan lisäksi tehtiin rata vielä kertaalleen, joten emäntäparka sai kyllä juosta. Raiku tykkää tällaisista vauhtiradoista, sen into pysyi koko treenin ajan.

Maanantaitokoa

Käytiin tekemässä Prisman alueella parkkiksella. Raiku hommaili vähän jotain voittajan tapaista. Aloitettiin noudolla, jossa ensin heitin kapulan ja Kaisa heitti sen siitä vielä kauemmas. Ekalla kerralla Raiku lähti kun Kaisa heitti, mutta kielsin ja kutsuin takaisn. Tokalla kerralla ei varastanut ja palautusvauhti oli huima! Näitä toistekin. Erikseen muutama kapulan luovutus, ehkä vähän parannusta? Noudon jälkeen ryhdyttiin tunnarille, monen vuoden tauon jälkeen. Hajuttomia riviin ja niiden väliin nameja, oma viimeiseksi vähän erilleen. Kaksi harjoitusta, ekalla sanoin oma kun oli kohdalla, nosti suuhun. Tokalla en sanonut, joten jäi siihen kapuloiden loppupäähän pyörimään ja etsimään lisää nameja. Kun sanoin oman, nosti ensin väärän mutta korjasi itse. Sitten ruutua, kaksi kertaa näytöllä, kolmas ilman, joka kerta meni reippaasti (viimeisellä jopa varasti  - varastaminen kertoo innosta, joten tässä vaiheessa en puuttunut siihen. Tehdään siitä tässäkin liikkeessä ensin ongelma, ei ainakaan haasteet vähene). Yksi luoksarin pysäytys, täydellinen. Muutamia naminheittoja ja maahankäskyjä, eipä niissäkään ongelmia. Oli hyvä setti, Raiku on nykyään kauhean innostunut tokosta, ei tarvitse mitään ylimääräisiä motivointitemppuja, selvästi itse tekeminen motivoi sitä. Kivahan sellaisen koiran kanssa on treenata :)

Aihki puuhaili niitä näitä ja haukkui ja haukkui. Ja kun haukkumista yritti estää, alkoi piipata. Tavoitteena haukkumaton minkä tahansa puuhaaminen (tavoitteellisia harrastajia kun ollaan) :)

Agilitya torstain tapaan

Ratana taas monenlaista pyöritystä ja vähän suoraakin. Ei mitään erityistä teemaa, ellei sitten takaakierroista eri suuntiin jatkaminen:

Ykköshypyltä putkelle me edettiin kertaheitolla, mikä oli hämmästyttävää kun siinä piti tehdä päällejuoksu sekä kakkosella että kolmosella (+persjättö). Mutta niin Raiku vaan sukkelasti sujahti putkeen! Vaikein kohta oli putkesta 15 putkeen 18, ohjauksessa piti edetä suoraa linjaa, mutta ajauduin aina liian kauas ja koira perässä. Myös loppuosa putken jälkeen oli hankala, päälleuoksupersjättöä ja valssia piti pyöriä. Loppuun kuitenkin päästiin ja Raiku olisi vielä ollut valmis jatkamaankin. Se raukka on kyllä joutunut oppimaan pienistä kulmista hyppäämisen ja yllättävät käännökset kun ohjaus on useimmiten aina juuri sen verran myöhässä. Pitemmillä suorilla Raiku on alkanut tosissaan kiihdyttää ja sellaisissa kohdissa irtoaakin tosi hyvin, etsii putket hankalistakin kulmista niin että minun ei tarvitse juosta ohjaamaan sitä kuonosta pitäen.

Raiku alkaa jo olla ihan taitava aglitykoira. Emännällä vaan ei ole mitään innostusta kisaaman: treenaaminen  on tosi hauskaa mutta kisa-ajatuskin saa kaiken hauskuuden katoamaan. Me siis treenataan :)

Vanhaa ja vähän uutta

Eli Tokmannilla tokoilemassa. Sää oli kylmä ja aikamoinen viima kävi, mutta reippaasti tehtiin tokotreeniä. Raikun treeni oli sekoitus vanhaa ja uutta. Aloitettiin seuraamisella, lyhyitä pätkiä paljolla palkalla, tosi hyvää. Uutuutena sivuaskeleita, menivät suht hyvin. Taakseaskelet myös, kunnes tallasin Raikun tassulle. Äh. Sitten luoksarin pysäytyksiä lyhyeltä matkalta takapalkalla, pysähtyi kuin seinään. Suora luoksetulo suoraan palkkaan. Yksi nouto, jossa alkoi loppumatkalla himmailla vaikka kehuin. Pari luovutusasentoharkkaa, kapula edestä suuhun ja palkkalelu liivin alta. Ne oli kivoja. Ruutua pelkällä näytöllä ilman palkkapurkkia. Meni se ruutuun, pysähtyi kun kehuin ja etsi kovasti namia maasta. Muuta ei taidettu tehdä. Raiku oli todella innokkaana, koko ajan terävänä ja vauhdikkaana. Sitä on mukava kouluttaa kun se on koko ajan kuulolla, että mitäs seuraavaksi. Ja itselläkin oli rentoutunut ote kun avointa varten ei enää tarvitse pinnistellä, ja voittaja on jossain hyvin hyvin kaukana.

Eilen oli varmaan vuoden ensimmäinen aurinkoinen sunnuntai, joten kamera oli mukana aamulenkillä. Jotain räpsyjä joihin molemmat ovat osuneet:

Raiku varastanut Aihkin kepin. Aihki ei ole huomaavinaan

Herra Aihki on 11 -vuotiaan oikeuksina ottanut tavakseen tuon tuostakin kääntyä kerjäämään namia. Aina joskus sille tulee annetuksi, kun se muuten jää jalkoihin räyskäämään. Niinpä tapa vahvistuu ..

 

Jonnekin menossa

Tokokokeessa

Mentiin sitten katsomaan, miten Raiku avoimen liikkeet osaa. Koe oli Liperissä Joan hallilla tuomarina Anne Nokelainen. Tämmöisen rivin Raiku sai:

Paikallamakuu 8. Juuri ennen käskyn antamista hyppäsi sivulta eteen ja jäi sitten täysin poikittain maahan. Muuten ei ongelmia.
Seuraaminen 8. Lähti vähän poukkoillen mutta paransi sitten. Vähän sivuttaista seilaamista.
Liikkeestä maahanmeno 9. Olisikohan saanut olla vähän nopempi?
Luoksetulo 6.5. Pysähtyminen vähän venyi, eteentulo vino ja perusasentokin taisi olla vino
Liikkeesta seisominen 9.5. Jäi vinoon?
Noutaminen 8. Paluuvauhti hidastui, luovutusasento kaukana. Mutta ei karannut kapulalle! Johtui varmaan siitä, miten liikkuri oli sijoittunut - Raiku varmaan arveli, että se oli siinä valmiina ottamaan kapulan jos se lähtee ennen aikojaan. Paluu sillä on tullut epävarmaksi näissä varastamattomuustreeneissä
Kauko-ohjaus 8.5. Maahanmenot liian hitaita, muuten hyvä. Tuijotteli liikkuria eikä oikein keskittynyt
Estehyppy 7. Ennakoi vähän istumisen ja tarvitsi kaksi käskyä paluuhyppyyn. Treenin määrään nähden ihan hyvä.
Kokonaisvaikutus 8.

Pisteitä yhteensä tasan 160 :) Täsmäsuoritus.Raiku teki koko setin hyvässä vireessä, häntä vispasi eikä se missään kohdassa alkanut lannistua. Takapään rapsutus toimi hyvin palkkana ja liikkeet seurasivat niin tiheään toisiaan että ei ehtinyt edes maahanmenoa käyttää ettei hairahdu omiin maailmoihinsa.

Ehkä me vielä käydään toisessakin avoimen kokeessa saamassa lisää kokemusta ja varmuutta. Mutta ehkä nyt voisi jo ruveta voittajaakin treenaamaan.