Jälkiä Mustalammen maastossa

Eli käytiin jälkeilemässä Nukan, Takun ja emäntänsä kanssa. Tassulle tein itse jäljen: pituus ehkä noin 50 metriä, kaksi kulmaa, nameja vain siellä täällä, osin kasoina, yksi välipurkki, lopppupurkki ja vanheni melkein kaksi tuntia. Maasto osin sammalta, osin varvikkoa. Unohdin laittaa valjaat, ehkä siksi alku oli kovaa vetämistä, haisteli namikasoja mutta ei jäänyt syömään. Ensimmäisen kulman olin merkinnyt, se meni hienosti. Välipurkkia tökki ja pysähtyi, mutta vaikka purkissa oli sen herkkua raejuustoa, se ei malttanut syödä purkkia ihan tyhjäksi vaan lähti jatkamaan. Välipurkin jälkeen veto alkoi vähän hellittää. Toista kulmaa en ollut huomannut merkata enkä ollut ihan varma missä se tarkalleen oli ja Tassu meni metrin verran yli. Sitten se istui mättäälle hetkeksi miettimään, palasi takaisin kulmaan ja jatkoi siitä. Tämän jälkeen jäljellä olleet namitkin kelpasivat. Loppupurkille pysähtyi odottamaan palkkaansa, se sitten jo kelpasi (raejuustoa ja nappuloita). Kyllä sillä ainakin motivaatiota jäljellä on. Pitää jatkaa näitä, ehkä vähän vielä pidentää jälkeä koska loppua kohti se tekee selvästi rauhallisemmassa mielentilassa?

Raikun jälki kulki metsässä ensin metsäautotien toista puolta vähän sinne tänne, sitten hetken tietä ja toiselle puolelle. Jäljentekijä oli siellä toisella puolella eksynyt ja kulkenut pitkän matkan päästäkseen autotielle, mutta oli jättänyt loppupurkin sinne jonnekin. Jäljentekijä jäi metsäautotielle odottamaan jotta voisimme suunnistaa takaisin jäljen päätyttyä. Jatkettiin Raikun kanssa kaksin. Yhdessä kohdassa Raiku tarkisteli aika laajalta alueelta ja sitten jatkoi ja löysi kohta kepin. Se oli viides, joten jäljellä oli enää loppupurkki. Tultiin polulle, jolle jäljentekijä oli sanonut jättäneensä viimeisen kepin ja purkin. Raiku lähti poispäin autotiestä ja päästin sen irti jääden paikoilleni odottamaan että se tulisi takaisin ja jatkaisi minun mielestäni oikeaan suuntaan. Ei tullut. Kutsuin, mutta ei tullut. Lähdin perään ja siellähän se oli, häntä viuhui ja pyöritteli loppupurkkia tassuillansa. Taas tein tämän. Miksi minä en voi luottaa siihen, että kun Raiku jäljestää, se kanssa jäljestää? Koko aiemman jäljen se oli mennyt sammaleeseen jääneistä jäljistä päätellen aivan jäljen päällä, nostanut kaikki kepit ja muutaman kerran tarkisteltuaan aina jatkanut oikeaan suuntaan, joten miksi se olisi yhtäkkiä alkanut tehdä jotain muuta? Onneksi Raiku on jo oppinut että minusta ei tarvitse jäljellä välittää muuten kuin antamaan palkkaa kepeistä. En kuitenkaan sentään vetänyt sitä väkisin pois jäljeltä...

Jäljestysten jälkeen kuljeskeltiin vielä vähän aikaa metsässä. Ensin Raiku ja Tassu juoksivat ja painivat, sitten Raiku alkoi syödä mustikoita. Tassu aikansa siinä pyöriskeli, meni katsomaan mitä Raiku hommaa ja yhtäkkiä tajusi: syö jotain mitä on kaikkialla. Niin sitten Tassukin alkoi marjastaa oikein innolla. Hassua. Kun Raiku oli Tassun ikäinen se oppi mustikoiden syömisen taidon isoemoltaan Silvalta, nyt Tassu oppi sen Raikulta. Niin ne opit siirtyvät koirienkin kohdalla sukupolvelta toiselle.

RTK2 Raiku

Tänään oltiin kolmansissa rallytokon avoimen luokan kisoissa. Rata oli varsin helppo, ei mitään kikkailuja ja avoimen luokan kylteistäkin vain houkutus, yksi käännös, pyörähdys ja hyppy. Raikun pistesaldo oli 87. Kymmenen miinuspistettä tuli, kun käskin sen maasta istumaan vaikka olisi pitänyt lähteä suoraan seuraamaan. Kerran se skarppasi oikein kunnolla perusasentoon mennen taakse istumaan, yksi Raikun yliyrittämisen seurauksista yleensäkin. Muuten rata siis virheetön ja Raiku teki hommia oikein reippaasti häntä heiluen.

Nyt tuleekin sitten pidempi kisatauko jos vielä yritetään voittajaan. Se oikealla puolella tekeminen ei ole ihan kisakunnossa...

Tassu kävi pari pientä keikkaa POKS:n hallin pihalla harjoitellen koirien katsomista ilman haukkumista. Loppua kohti alkoi sujua, mutta kyllä kontaktin saaminen oli ajoittain varsin haasteellista.

Tassun paimennuskuvia

Muutama kuva Tassusta lampaiden kanssa löytyy
täältä

Pentukurssi: viimeinen tunti

Pentukurssi kakkonen loppui tänään. Ohjelmassa oli pujottelua koirarivin ja koirakahdeksikon väleissä, imuttamalla se sujui hienosti. Siinä meni aika kauan kun kaikki koirat pujottelivat ja Tassun piti istua sivulla toisten pujotellessa. Niin paljon paikallaoleminen kävi Tassun hermoille, että se alkoi repiä hihnaa ja hyppiä, eli otettiin narupallo purkamaan energiaa. Sitten piti näyttää temppu ja Tassu oli sen verran kiihkeänä että jätettiin jalkojen välistä pujottelu ja otettiin temppu jossa Tassu nousee kahdelle jalalle tassut käden ympärillä ja ottaa askeleita taaksepäin. Se menikin ihan nappiin jo valmiiksi hyppivän koiran kanssa. Luoksetuloa tehtiin ensin koirakujan läpi. Ohjaaja lähti juoksemaan kutsuen koiraa jota pidettiin kiinni. Otin varmuudeksi narupallon käteen houkuttimeksi, mutta Tassu tuli sellaista vauhtia että en ehtinyt edes pysähtyä ottamaan sitä vastaan kun se jo iski kiinni narupalloon. Toisella kerralla piti mennä piiloon nurkan taakse, sinnekin Tassu ilmaantui alta aikayksikön. Lopussa pelattiin pudotuspeliä, kaikki koirat kulkivat pienessä ringissä ja ohjaaja oantoi käskyjä: juoksua, täyskännöksiä ja eri jääviä. Joka viimeisenä oli käsketyssä asennossa sai virhepisteen ja kolmesta putosi. Päästiin Tassun kanssa toiseksi, sitten Tassulla alkoi taas savu nousta korvista ja se alkoi hyppiä ja häslätä eikä enää mennyt maahan vaan jäi säheltämään hihnan kanssa. Pitkään se kuitenkin tätäkin jaksoi tehdä ihan terävänä ja nopeasti - ja oikeita asentoja ennen kaikkea. Kurssi oli hyvä ja Tassu suhtautui kerta kerralta rauhallisemmin muihin koiriin ja kerta kerralta keskittyi paremmin. Se on nopeaoppinen ja keskittyminenkin on pidentynyt koko ajan.

Tassu esittelee upouusia hampaitaan

Ei epäilystäkään kenen keppi 

Melkein poseeraa

Auringonlaskun aikaan

Lampaita katselemassa

Käväistiin Kerimäellä lammasaidassa. Tassu vietiin ensin. Se kiinnitettiin pitkään nailonliinaan ja mentiin isoon aitaukseen jossa oli puolentusinaa lampaita. Tassu aloitti haukun ja teki syöksyjä lampaita kohti. Sitä vähän pelotti ja kauheasti kiinnosti. Kuljettiin siinä ja opettaja käski viedä Tassua lampaiden sivuitse. Aina välillä Tassu kulki melko rauhallisesti mutta kun lampaat alkoivat liikkua se teki syöksyn, mutta samalla se selvästi huomasi, jos jotkut lampaat jäivät eri paikkaan ja syöksyi niitä kohti. Opettajan mielestä sillä oli selvästi jonkinlainen idea siitä, että kaikkien lampaiden pitäisi olla yhdessä kasassa. Sitten lampaat siirrettiin pienempään aitaukseen ja mentiin sinne. Ensin Tassu rupesi makoilemaan maassa, kierähti selälleen kun opettaja silitteli sitä. Aidan raosta työnsi utelias pässi päänsä ja Tassu haisteli sitä ensin, sitten räsähti. Kierreltiin pienessä aidassa aika lähellä lampaita ja Tassu ottaantui aika hyvin lampaiden läheisyyteen. Edelleen sitä vähän jänskätti mutta reippaasti ja ilman rempomista se kiersi hyvinkin läheltä lampaita liinassa. Opettaja oli kovin tyytyväinen Tassuun. Se on hyvin nuori ja melko kiihkeä mutta sillä on selvä idea eikä se ole pelokas.  Siitä saattaisi saada paimenen jos sitä kouluttaisi.

Raikusta olen poropaimennustapahtumien perusteella ollut sitä mieltä, että sillä ei ole sitä mitä paimentaminen edellyttää. Tämä vahvistui tänään. Raiku kiersi liinassa lampaita, mutta kiersi vain koska minä käskin ja joka välissä yritti tehdä hyökkäyksen lauman keskelle. Mitään muuta ideaa sillä ei ollut. Kun pysähdyttiin, se istui niin kauan kuin käskin sen istua ja samalla haukkui ja kun käsky päättyi, yritti hyökätä, todennäköisesti päästäkseen jahtaamaan lammasparkoja. Raikun vahvuudet ovat kyllä aivan muualla kuin paimenhommissa.

Mielenkiintoista oli ja oli myös hauska nähdä muita koiria. Siellä oli aika paljon lappalaiskoiria, paimensukuisia ja porokoiria. Suurin osa niistä selvästi pelkäsi ja väisteli lampaita tai ei kiinnostunut niistä vähääkään, ei sitten millään. Ja oli siellä bordercolliepoikakin, joka teki kaikkensa ollakseen huomaamatta että aidassa oli jotain muutakin kuin sen emäntä, alusta loppuun, ja kun portti avattiin se juoksi kovaa vauhtia autolle. Ja toinen bordercolliepoika, joka siirteli suvereenisti lampaita emäntänsä ohjaamiin suuntiin. Niin ne ovat keskenään erilaisia, bordercollietkin.

Tuskin mennään toista kertaa, koska en pidä lammaspaimennusta eettisesti kovinkaan kestävänä harrastuslajina - varsinainen paimennustyö on sitten ihan eri juttu. Lampailta ei voi kysyä haluavatko ne treenata huvikseen harrastelevia koiria toisin kuin vaikkapa maalimiehiltä. Mutta oli hauksa kuitenkin kerran nähdä, miten Tassulla joku  pieni lamppu päässä syttyi kun se näki katraan. Vaikka se oli kiihkeä, se ei ollut hillitön vaan rauhoittui todella hyvin aina kun toimintaan tuli tauko. Kiihkeyttä olisi mahdollista koulutuksella ja kokemuksella hillitä, mutta paimennusvaloa ei voi sytyttää koiran päähän, jos sieltä puuttuu se lamppu kokonaan.

Pentukoulu: liikkeestä seiso ja maahan, houkutusrata

Tänään toiseksi viimeinen pentukoulu Tassulle. Teemana olivat liikkeestä pysäytykset, kohtaamiset ja houkutusrata. Jäävien opetuksessa sanottiin, että aina pysäytyksen jälkeen jatketaan eri suuntaan, mitä en ollut koskaan ajatellut. Itse pysäytykset Tassu teki ihan hyvin namin kanssa, pysäytyksen jälkeen käännyin aina myös eteen. Liikkeestä seisomaan tehtiin monta kertaa, samoin liikkeestä maahan, eikä Tassu vielä siinä vaiheessa kyllästynyt. Kohtaamisia treenattiin kuljeskelemalla ympäriinsä ja pysähtymällä toisen koirakon luo, pentu istumaan ja kädestä päivää vastaantulijalle. Nämäkin menivät hienosti, Tassu istui ihan nätisti kun koko ajan satoi nakkia turpaan. Sitten kierrettiin ympyrää (kaikki koirat) ja Niina antoi käskyjä: täyskäännöksiä, juoksua, hidasta kävelyä, pysähtymisiä. Tassu oli oikein hienosti mukana, kulki imuttamalla ja ilman hihna löysällä. Lopussa oli houkutusrata ja se oli sitten liikaa Tassulle. Ensin piti kiertää kahdeksikkoa kahden namialustan ympäri - rempomista ja vetämistä nameille. Koirakujan läpi päästiin jokseenkin kunnialla, mutta kahden maassa olevan karvalelun (ne oli etukäteen esitelty jokaiselle pennulle ja jo silloin Tassu jäi niitä himoitsemaan) kierto ei sitten myöskään sujunut. Kun yritin estää Tassua vetämästä leluille, se taisi kerran vähän murahtaakin eikä nameilla houkuttelulla ollut mitään tehoa. No ei se niitä saanut ja tämän jälkeen kun seisottiin osana koirakujaa annoin sen ihan rauhassa haistella nurmikkoa kun meinasi alkaa savua nousta Tassukan korvista. Kolme varttia on pitkä aika keskittyä, mutta hienosti se oli houkutuksiin asti.  Näillä jatketaan.

Pentukoulussa: paikallaoloa, ohittelua, maahanmenoa

Tänään pentukoulussa oli ihan uusi Tassu. Kun mentiin rinkiin, ei haukkunut eikä vetänyt vaan otti kontaktia! Kun kuunneltiin tunnin teemaa, Tassu makoili jaloissa (katseli kyllä muita pentuja mutta ihan rauhassa). Kun alettiin hommata se oli pieniä kyllästymisen hetkiä lukuunottamatta koko ajan tekemisen moodissa. Ensin ohiteltiin rivissä koiria imutusseuraamalla, Tassu oli tosi hienosti mukana. Sitten maahanmenoa, jonka se osaa ja Niina kehotti treenaamaan maahanmenoa seisomasta hissinä ja siihen eri käsky. Nämiohjauksella teki ihan oikealla tekniikalla, jatketaan. Paikalla istumistakin treenattiin, Tassu pysyi pari askelta (enempää en yrittänytkään) mutta ongelmana on se että se koko ajan yrittää maahan. No, jos on kyse paikallaolosta, voisi sen sitten ensin varmaan opettaa maassakin. Niina kehotti opettamaan sille takapalkan ongelman ratkaisemiseksi. Perusasentoja tehtiin paljon, sekä sivulla kääntymällä ja takaa kiertäen. Lopuksi temputettiin kahdeksikkoa jalkojen välistä, uskalsin päästää sen jopa irti hihnasta. Välillä piti kyllä vetää narupalloa kun Tassu alkoi kyllästyä, hyppiä vasten ja repiä hihnaa. Taisteluleikki ihan selvästi innostaa Tassua jatkamaan. Yhdessä välissä kun Niina selitti koko ryhmälle Tassu istuskeli ja tuijotti herkeämättä varista, ei yrittänyt kuitenkaan yhtään lähteä sita jahtaamaan. Omia aikojamme tehtiin edessä peruuttamista ja Tassu menikin takaperin ihan suoraan, ja temppua, jossa Tassu nousee takajaloilleen namia tavoittelemaan ja siitä kävelee takatassuilla taaksepäin. Tästä tempusta se jopa innostui.

En tiedä johtuiko Tassun mallikelpoinen käytös siitä että koirajoukko on jo tuttu vai viime kerran huomauttelusta. Mistä tahansa, oli kivaa olla koulussa pennun kanssa jonka huomio suuntautui tekemiseen eikä härväämiseen ja haukkumiseen.