Käväistiin Tassun kanssa Pellossa harjoittelemassa porojen ja lampaiden paimennusta Saajomannun porotilalla. Kahtena päivänä kumpanakin kaksi kertaa poroilla ja kerran lampailla eli paljon treeniä saatiin. Ensimmäinen porojen tapaaminen alkoi liinassa. Kuljettiin vähän poroja kiertäen ja Tassu otti pari ryntäysyritystä, jotka päättyivät siihen, että kouluttaja Minna Mäntyranta-Mustonen heitti pahasti huutaen sauvan Tassun eteen, mistä Tassu tietenkin säikähti. Jatkettiin vähän aikaa ja liinasta käskettiin päästää irti. Kaikki meni hyvin, kuljeskeltiin poroaitoja tokkaa kiertäen, jolloin se aina lähti liikkeelle. Sitten Tassu innostui ja otti ja lähti jahtaamaan poroja aivan täysillä aitaa ympäriinsä, täysin kuurona. Tämä toki koettu ennenkin, parinkin porokoiran kanssa. Yksi katsojista sai Tassun pysähtymään ja kun se tuli luokse, sitä piti häätää pois huutaen ja kääntää sille selkää ja sellaista. Tassu yritti kovasti mielistellä mutta kiellettiin sanomasta sille mitään, lähdettiin vaan uudestaan kulkemaan. Monta kertaa sen jälkeen Tassu pysähtyi käskystä yritettyään lähteä jahtiin, mutta sitten emäntä sekunniksi herpaantui ja taas lähti Tassu kirmailemaan, mutta lopetti kun karjuin rumia sanoja. Loppu menikin sitten ihan mallikkaasti. Toinen kerta samana päivänä oli ihan lyhyt muistutuskierros ja siinä Tassu toimi hallitusti mutta ei kovin aktiivisesti.
Toisena päivänä Tassun itseluottamus oli taas kasvanut, mutta kuuliaisuus jäänyt pysyväksi! Tassun tehtäväksi annettiin viedä yksi erillään seissyt poro tokkaan, ja se tekikin sen, mutta todella ärhäkästi poroa kohti hyökkäillen. Porolle jäi jotain hampaankoloon ja kun tuli sopiva tilanne se lähti hyökkäämään Tassun päälle. Tassu painatti karkuun minkä pääsi ja kauas toiseen aitaan, ja vähän aikaa sitä piti huudella että tuli takaisin. Lopun aikaa se kulki aika vieressä haukkuen kyllä ponnekkaasti poroille. Viimeiselle kerralle mentäessä Tassu oli selvästi reflektoinut edellisiä kertoja ja löytänyt sisäisen paimenkoiransa. Se toimi todella hienosti, kiersi tokkaa, ajoi porot liikkeelle ja sitten pysähtyi, haki tokasta poistuneen sinne takaisin (kovaa juosten ja haukkuen, mutta tämä oli toivottua toimintaa tässä tilanteessa). Se toimi sekä itsenäisesti että yhteistyössä ja oli kuin olisi ollut ihan oikeakin poropaimen! Tassu sai kouluttajalta vuolaat kehut, suuri vietti ja valtava toimintakyky jota ei lannistanut mikään, erittäin vahva ja nopeä koira - hyvä kunto, jonka salaisuutta en viitsinyt paljastaa. No tiedä hänestä mutta hienoa oli nähdä miten koira kahdessa päivässä muuttui aivan huimasti.
Lampailla tehtävänä oli kuljettaa katrasta kapeaa tietä pitkin lumipenkkojen välissä edes ja takaisin. Tässä koira käskettiin heti päästää narusta. Aloitettiin kulkemalla katraan perässä ja Tassu hoiti hommaa ponnekkaasti nousten välillä sivulle (tilan oikea paimenkoira hoiteli toista sivua). Tassu piti lampaat hyvin kasassa ja komensi pois yrittäneet takaisin. Takaisin tullessa minut käskettiin katraan eteen ja Tassu jätettiin yksin taakse. Se yritti välillä tulla sieltä mutta pysyi sauvapaineella kontrolloituna tontillaan. Aika hieno. Toisena päivänä sama juttu, ja nyt Tassu jo pysyi takana avittaen samassa treenissä ollutta emäänsä pitämään niskuroivat lampaat yhdessä koossa. Lammastreeni oli sillä tavalla helppo, että lampailla ei ollut mitään mahdollisuutta oikeesti hajota metsiin, kun tieltä ei päässyt mihinkään, mutta varmaan ensikertalaiselle sopiva harjoitus.
Kaikkineen hauska kokemus. Kuvia ehkä vähän myöhemmin kun kuvaajat saavat kuvansa käsitellyiksi.
Kotimatka Pellosta oli sitten vähän dramaattisempi. Pudasjärven T-risteyksessä tuli toinen auto perään ja meidän auto vaurioitui todennäköisesti lunastuskuntoon. Onneksi kenellekään ihmiselle tai eläimelle ei käynyt säikähdystä kummempaa. Kotiin tultiin vakuutusyhtiön maksamalla vuokra-autolla, oma matkasi hinausauton kyydissä Ouluun.
