Tammitreenejä

Perjantaina avattiin vuoden rallytokotreenit. Rata oli ihan tavallinen avoimen rata, heti ensimmäisenä tehtävänä hyppy. Raikun on vähän vaikea ymmärtää että seuraamisesta pitää irrota sivulle hyppyn, mutta kyllä se taas alkoi sujua kun aikansa hinkattiin. Edistystä on tapahtunut liikkeessä, jossa tullaan sivulla istumasta eteen istumaan, onnistui nyt jo ihan pienen ranneliikkeen avulla. Välillä treenattiin oikealla seuraamista, ja muutama pätkä saatiinkin ilman että se yritti kiepsahtaa vasemmalle. Myös tulo edestä perusasentoon oikealle onnistui namin avulla. Ehkä se joskus. Takaperin seuraamisessa lähti poikittamaan oikein kunnolla. Kauhean skarppina Raiku ei treeneissä ollut, mikä lie.

Tänään sitten pakkasessa ja viimassa Metlan parkkiksella. Raiku oli koko treenin todella hyvässä vireessä ja skarppina, ja niinpä kaikki vähä mitä tehtiin onnistui. Ruutu löytyi, luoksarin stopit nopeat, kaikki jäävät vuoronperään oikein ja seuraaminen ihan ok. Leikki innokkaasti, ehkä pakkasesta johtuen.

Myös Aihki teki vähän treeniä. Tehtiin rallin pujottelua, spiraalia ja pyörimisiä. Edestä selän takaa kiertäen sivulle oli Aihkille ihan uusi juttu, mutta sekin sitten sujui namin avulla. Sen perusasennot vinoutuvat vinoutumistaan, mutta eipä haittaa. Innokkaasti se tekee - ja ääntelee. On se hassu, kohta kolmetoista ja puoli, ja aina vaan se riehaantuu kun sille heittää jotain. Palloja ei enää uskalla heittää, mutta patukka saa saman innostumisen aikaan taisteluineen kaikkineen.

Uusi vuosi, vanhat treenit

Uuden vuoden kunniaksi mentiin Linnunlahden kentälle vähän treenailemaan. Enimmäkseen tehtiin pieniä seuraamisia rallimeiningillä, siis esimerkiksi oikealla seuraamista, mikä on Raikulle t o d e l l a vaikeaa, se kun pyörähtää alta aikayksikön vasemmalle. Ruutu tehtiin kylmiltään, ja tällä kertaa se löytyi heti. Tunnari sen sijaan vähän takkusi, tarvitsi kaksi käskyä lähtöön ja ensimmäisellä kerralla otti vaan sen kapulan, joka sattui suuhun tulemaan. Siis treeniä treeniä. Pari hyppynoutoaja hyvä luoksetulo.

Aihkikin pääsi pitkästä aikaa treenikentälle. Tehtiin rallitokon pujottelua ja spiraalia ja seuraamista peruuttaen ja sellaisia. Kun se lopulta asettui haukkumisesta hiljaiseen tekemiseen, se tekikin tosi hyvin. Ei se vasemmalle pyörimisessä kovin ketterä ole - ei ole koskaan ollut hyvä takapään käyttäjä - mutta vähän isommalla rinkulalla kyllä kääntyy. Pitäisiköhän viedä se ihan kisaamaan :)

Joulun aikaan oli kauniita talvipäiviä

Häiriöitä ja ratoja

Eilisessä voivoitokossa teemana olivat erilaiset häiriöt. Ensin luokestuloa namiradan läpi, sitten samaa stopeilla. Raiku ei herkuista välittänyt, tuli kapean herkkuradan läpi joka kerta mihinkään vilkaisemattakaan. Sitten häiriköityjä paikallamakuita . Koirien edessä vedettiin narussa kissanruokakuppia, vingutettiin ja heiteltiin palloa edestä ja takaa, juostiin ja kierreltiin. Korviansa Raiku veti taakse, mutta oli koko ajan paikallaan. Lopuksi kontaktiharjoitus häiriköitynä, sivulla istuessaan se kyllä kääntelee päätään. Aika varma sillä paikallaanolo näyttää olevan.

Rallissa rata, jossa oli paljon erilaisia istumisia ja houkutuksessa jättimäinen angry birds -pehmohahmo. Ei Raiku siitä välittänyt, eikä muistakaan leluista joita oli houkutuksena. Se nyt ei ole kiinnostunut "kuolleista" leluista ylipäätään. Hyppyyn kokeilin viime kerran "missä" -kysymystä eli kun lähestyttiin hyppyä kysyin missä hyppy ja sinne meni, ja oli aivan riemuissaan älyttyään. Vaikeaa oli ja on yleensäkin sivulta istumasta eteen istumaan siirtyminen, ei millään tahdo saada asentoa suoraksi. Ehkä tätä pitäisi treenata muulloinkin?

Kymmenen minuuttia rallirataa

Raiku oli taas ihan reippaalla päällä ja hyvin kuulolla. Radassa oli erilaisia avoimen kylttejä, nyt sujuu jo ihan ongelmitta sivulla istumasta seisomaankin (ja koiran kiertäminen). Ainoa missä taas oli ongelmaa oli hyppy. Se on hankala, kun siihen lähetetään läheltä aika suoraan sivulle ja seuraamisesta. Ensin Raiku ei ollenkaan ymmärtänyt, jäi vaan pyörimään. Rupesin sitten kyselemään, että missäs se hyppy on, ja hetken Raiku pyöritteli päätään ja bongasi sen! Aika hauska. Seuraavilla kerroilla sujuikin, kun se jo tiesi. Mutta miten saada se älyämään ensimmäisellä käskyllä? Treeniä?

Maanantaina vähän tokoiltiin Metlan parkkiksella. Tuuli oli kova, asvaltti osin jäinen, osin vetinen ja kaiken seassa hiekoitussoraa. Ja pimeää. Raiku ei oikein ollut fiiliksissä kuten ei niissä oloissa emäntänsäkään. Tehtiin kuitenkin ruutua, jonka lähettyvillä oli erilaisia härpäkkeitä. Ensin aika läheltä, sitten vähän kauempaa, toisesta suunnasta jne. Ihan kohtalaisesti Raiku ruutuun meni. Vähän seuraamista, mutta vähän vaisua eikä olisi selvästikään halunnut istua siihen märälle ja soraiselle asvaltille. Hyvä luoksari ja vähän kaukoja. Ensi viikolla vielä voivoi-kurssi, sitten pidetään joululomaa tokosta.

Leikkiä ja seuraamista

Eilen voivoi-kurssilla teemana oli leikki ja seuraaminen. Ensin kuitenkin kolmen minuutin piilopaikallamakuu, josta ohjaaja ei löytänyt huomautettavaa. Sitten pari sellaista, joissa yksi koira kutsuttiin kesken kaiken rivistä. Ei edelleenkään ongelmaa, Raiku näytti vähän siltä, että olipas noloa, eikös se tiennyt mitä piti tehdä. Sitten omalla vuorolla ensin leikkiä, ja ohjaaja kehui että Raiku leikkii tosi hyvin, haastaa ja on aktiivinen. Seuraamisessa emäntä ei sitten kovin monta kehua saanut. Miksikäs minä hyväksyn edistämisen, miksi sen että se lähtee ennen minua, miksi vinot perusasennot, miksi autan koiraa enkä haasta sitä? Sitten piti seurauttaa pientä neliötä ja antaa Raikulle tehtäväksi korjata seuraamispaikkaansa. Ja minun käskettiin keskittyä. Muutaman ringin jälkeen ohjaaja innostui, että no nyt se korjasi, ja vielä toisenkin kerran. Minä en kyllä huomannut, mutta uskotaan sitten. Toisella kierroksella sai valita yhden jäävän ja me otettiin istu. Ensin peruuttamalla, koiralle pitää aina ensin kertoa mitä ollaan tekemässä. Sitten normaaleja, jotka olivat hyviä. Sitten vielä seuraamista, ihan lyhyitä matkoja, joissa Raiku nyt olikin tosi skarppina, koska minäkin keskityin (näin sanottiin). Tämä kelpasi. Yleensä ohjaajan kanta oli se, että koiraa ei pidä juuri koskaan seurauttaa pitkiä matkoja vaan paria kolmea askelta sinne tänne, eteen, taakse, vinoittain sivullepäin ja ympäri. Seuraamisen pitää koiralle tarkoittaa sivulla olemista, liikuttiin miten vaan. Kun se sen oppii, se seuraa vaikka kymmenen kilometriä ilman sellaista treeniä.

Rallissa oli taas avoimen rata. Tehtiin ekalla vuorolla Raikun kanssa vain muutamia kylttejä, sivulla istumasta seisomaan nousua, pujottelua, pyörähdys ja hyppy. Se hyppy on hankala, koska siihen täytyy lähteä seuraamisesta, hyppy on sivussa ja ohjaajan pitää kulkea suoraa linjaa. Yritin ensin käsiohjauksella, mutta siitä tuli aika levotonta. Kehotettiin jättämään käsi pois - annoin jo kylttiä lähestyttäessä monta hyppykäskyä, ja sehän onnistui. Raiku irtosi hypylle joka kerta. Toisessa setissä tehtiin sitten koko rata, eikä siinä ollut enää ongelmia, tosin seuraaminen välillä aika väljää ja sitten myös perusasennot. Niistä piti vähän huomautella. Mutta oli kiva rata ja kivaa muutenkin.

Rallattelua

Rallitokossa taas avoimen rata, jossa oli vähän mitäkin; istumasta seisomaan ja koiran kierto, pyörähdys, kaksi spiraalia ja houkutus. Ekalla kierroksella tehtiin takapalkoilla, muutama kyltti ja vapautus. Raiku ei enää ole ihan niin ulapalla rallissa, se on alkanut jo tottua siihen, että kaikenlaista voi tapahtua: pyörimisiä, sivulta eteen tulemista, istumasta seisomaan nousua ja kaikenlaista kiertelyä. Takapalkka antaa aina lisää intoa, joten sitä kehiin. Tosin takapalkka nostaa kierroksiakin, jolloin esimerkiksi perusasennot ovat vähän sinnepäin, kun Raiku odottaa koko ajan vapautusta. Toisella kierroksella tehtiin vain yksittäisiä liikkeitä vähän sieltä täältä, niitä mitkä on vaikeimpia kuten saksalainen täyskäännös, pyörähdys ja sellaisia. Hyvin Raiku tekee, ei siinä mitään.

Torstaina käytiin treenaamassa ihan uudessa paikassa, Tiedepuiston parkkihallin kolmannessa kerroksessa, jossa vissiin Susirajan lappalaisilla on joku lupakin treenata. Ennen aloittamista Raiku oli vähän ihmeissään paikasta, mutta kun alettiin treenata, se ei ollut moinaankaan. Tehtiin ruutua, joka tällä kertaa löytyi hienosti ilman mitään ongelmaa, kaukoista seiso - maata, joka taisi onnistua ja epäonnistua yhtä monesti, metallia, jota ei ottanut suuhunsa kuin pakottamalla, mutta sitten juoksi se suussa ihan reippaasti, yksi luoksari ja tosi hieno tunnari. Lopuksi paikallamakuu Lakun ja Wilhon kanssa, joita molempia palkkailtiin koko ajan ja minä olin piilossa. Ei mitään ongelmaa. Vähän outoa sellaisessa paikassa kyllä oli treenata, mutta plussana se että ei kuraa ja paljon valoa.

Maanantaitokot

Raviradan parkkiksessa, tosi kylmässä, suoraan järveltä puhaltavassa tuulessa. Suunnitelmana tehdä ruutu, tunnari ja kaukoista seiso - maa. Ruutu oli alkuun taas vähän kateissa, meni nauhan viereen mutta ruudun ulkopuolelle. Tehtiin sitten kuitenkin hyviä lähetyksiä ihan läheltä ja eri suunnistakin. Seiso - maa -treeniin pantiin tassut kiinni lautaan makuulla ja siitä seisomaan ja alas, ja jos lauta vähänkin liikahti, ei palkkaa. Monta hyvää suoritusta, aika monta huonoakin. Mutta lopulta taas alkoi oikein tietoisesti (?) siirtyä maahanmennessään taaksepäin, siihen lopetettiin. Yhtään ei lannistunut vaikka palkkaa ei välillä tullutkaan, jatkoi vaan ihan samalla vireellä. Tunnarille lähti vähän ylivireessä ja töni tassuillaan kapuloita. Sen seurauksena juuri oma joutui pois rivistä ja Raiku lähti tuomaan väärää. En sanonut mitään, ja puolimatkassa se pudotti väärän, meni uudestaan kapuloille ja nyt malttoi etsiä oman. Se siis tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä, mutta olipa hieno huomata että se korjasi itse. Toinen yritys olikin sitten ihan priimaa tavaraa. Siihen sitten lopetettiin, kun niin oli päätetty. Kerrankin. Superpalkka odotti treenin jälkeen; juoksemista ja painimista Närrin kanssa.