Reipas Raiku & rengas

Raiku on tehnyt rengasta agilityssa ehkä noin kymmenen kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten: koirakoulun rengas on ollut koko sen ajan rikki. Tänään se oli ilmaantunut radalle ensimmäiseksi esteeksi. Aloitettiin siis tekmällä rengasta pari kertaa kutsumalla, oli se muistissa. Sitten radalle, edelleen rengas kutsumalla.

Radan alku meni hienosti ihan hypylle 12 saakka ja ysihypylle onnistuin tekemään jaakotuksen hyppyjen keskivälissä ja sekin onnistui. Hyppyä 12 sitten pitikin jyystää, kun en millään meinannut onnistua "saksalaisessa", aina ohjasin Raikun joko kiertämään, hyppäämään edestä tai jäämään oikealle puolelleni. Ehkä viidennellä kerralla olimme oikeassa asennossa jatkamaan, ja loppurata meni taas ilman ongelmia. Rengasta se ei osannut vauhdissa hypätä, mutta kun Niina meni renkaan taakse kutsumaan sitä, saatiin kaksi onnistunutta renkaanläpihyppyäkin. Ei rengas varmaan ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Raiku kuitenkin osaa tekniikan. Paljon treeniä vaan.

Kepit tehtiin kolmeen kertaan kun kokeiltiin erlaisia ohjauksia niiden jälkeiselle hyppy - putki -yhdistelmälle. Joka kerralla se haki ensimmäisen välin ja pujotteli hyvää vauhtia - kättä tarvittiin enää vain vierelle kulkemaan. Hyppysuoralla sen vauhti oli suorastaan kova - ei nyt tietenkään sellainen räjähtävä kuin joillakin koirilla, mutta aikamoisen kiihdytyksen se teki.

Metlan parkkiksella

Tokoilemassa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kaukoja ja vähän seuraamisia. Niillä aloitettiin, Kaisa liikkuroi. Muuten hyvää mutta perusasennot tosi kaukana, sitä vähän hiottiin. Tunnaria entiseen tapaan: kapuloiden väliin nameja ja viimeiseksi riviin oma. Söi namit rauhallisesti, rivin lopussa vielä palasi tarkastamaan oliko nameja jäänyt ja sitten nosti oman. Toinen toisto samanlainen. Jatketaan tätä kun tuntuu ainakin toistaiseksi toimvan. Ruutua näytöllä, ensin näytin itse, meni vauhdilla. Kaksi toistoa niin, että Kaisa näytti ja palkkasi, meni edelleen reippaasti. Tosin en tiedä, tajuaako se mitä on tekemässä, minne menemässä? Jäävistä istuminen välipalana. Kapulan pitoa edessä, lyhyellä pidolla hyvä ilme, pitää tehdä sellaista. Kaukoista ensin avon kaukota täydeltä matkalta, ei ongelmia, ei liikkuroitunakaan. Sitten ihan läheltä m-s, s-i, s-m, i-s, sillä on luonnostaan hyvä tekniikka nousuissa ja seisomasta istumisessa, vain seiso - maa vähän etenee. Ei oteta vielä matkaa, jatketaan varmuutta. Lopuksi paikallamakuu Urhon kanssa, kolme minuuttia piilossa pakettiauton takana, ei mitään ongelmaa. Ennen maa -käskyä aika pitkä odottelu istuen, otti hyvin kontaktia, tosin pää myös pyöri vähän väliä. Kaikkineen hyvä harkka, Raiku oli innoissaan (kun ei olla viikkoon tehty mitään) eikä sitä tarvinnut mitenkään erikseen motivoida.

Aihki pääsi juoksentelemaan kolmen merkin väliä (jokaisen takana namia). Ohjautuvuus oli vähän heikko, meni ihan haluamassaan järjestyksessä, mutta selvästi se nautti. Yksi lelun etsintä hangesta ja vähän lelun heittelyä, sitten se suuntasi autoon.

Muutama tokoliike ja parkkisjälki

Kontin parkkiksella tokoilemassa. Raiku teki vähän seuraamista, lähinnä käännöksiä, ok. Yksi nouto, ei varastanut, toi laukalla, mutta luovutusasento ihan vinossa. Kaksi kolmasosaa siis hyvää :) Ruutua: kävin näyttämässä ja lähetin, meni vähän matkaa ja pysähtyi, toisella käskyllä ruutuun asti. Toisen kerran sama. Kolmannella en antanut uutta käskyä, jolloin jäi häntää vispaten puoliväliin. Sitten otettiin lähempää ja meni oikein hyvin keskelle ruutua. Ei kun lisää treeniä. Jotain pientä vielä lisäksi.

Treenin jälkeen kuljinlumipenkan reunaa jälkeä tehden. Noin 100 metriä, namipala sinne tänne ja keppi loppuun. Lähetyksessä Raiku oli revetä liitoksistaan ja lähtikin oikein nykäisyllä juoksemaan. Nosti jäljen, mutta ei luottanut löytöönsä vaan yritti kiipeillä penkalle. Hetken hämmennyksen jälkeen nosti jäljen uudestaan ja seurasi vähän matkaa, taas penkalle ja muuta häsellystä kunnes taas jatkoi. Välillä se eteni monta metriä ihan hyvin, kunnes taas hairahtui. Kohdassa jossa on parkkipaikan ulosajotie Raiku oli menettää uskonsa kokonaan, mutta sitten kuitenkin jatkoi ja loppujälki menikin ihan keskittyneesti. Loppukepin ilmaisi hyvin. Vitsit, näitä olisi voinut talven mittaan tehdä enemmänkin. Oli hauska katsoa miten koira ajoi, kun suurimman osan matkasta näin jälkeni lumessa: pieiä matkoja ihan jäljen päällä, suurimman osan noin 15 cm jäljen vieressä. Namit se taisi syödä kaikki.

Aihki hönttäili ison pehmopallon kanssa seuraamisia ja maahanmenoja. Palkaksi palloa. Jonkun aikaa se intoili kunnes taas otti pallon suuhunsa ja suuntasi auton perälle. Saalispalkkakoira :)

Kiemuraista agirataa

Tänään oli taas oikein kunnon pyöritystä agiradalla. Jaakotuksia ja muita takaperin lähetyksiä vähän joka välissä:

Heti alkuun piti ensin niistää ja sitten pyörähtää jaakotukseen. Sitä tehtiin joitakin kertoja kunnes onnistui, ja sitten kaksi kertaa niin että Niinallekin kelpasi. Kepit Raiku oikein haki! Ja senkin kahteen kertaan. Keppien jälkeen kuutoshypylle piti taas ehtiä jaakottamaan, kolmannella yrityksellä sekin onnistui. Loppu olikin sitten ihan piece of cake ja Raiku hyppi reippaasti menemään. Se ei agilityssa koskaan hauku tehdessään, mutta heti kun se huomaa että meni väärin, eli rata keskeytyy jotenkin toisin kuin maaliin, räyskä alkaa. Mistähän se tajuaa, milloin lopetetaan onnistumiseen, milloin ohjaajan mokaan?

Raiku oli taas reippaana, ei mitään lannistumista vaikka tahkottiin alkuakin moneen kertaan. Se on heittänyt pohjavillansa varmaan olettaen että kevät jo tulee, joten sen täytyykin näillä kylmillä liikkua reippaasti pysyäkseen lämpimänä. Mitään takkia sille ei voi ajatellakaan, siitä seuraisi vain täysi halvaantuminen.

Treenimöllit

Agilitytunnilla oli tänään möllikisat. Ensin kisattiin rata ja sitten se treenattiin. Radassa ei ollut mitän kauhean ihmeellistä, enemmänkin se oli sellainen juoksurata - toki heti alussa toisella esteellä takaakierto, mutta siinähän ei meille ole enää mitään haastetta, sen verran paljon sitä on tehty. Raiku lähti liikkeelle oikein reippaasti ja pitkästi yli puolen välin mentiin virheettä, jopa kepit. Sitten vähän, ihan vähän herpaannuin ja niin Raiku valitsi A:n hypyn sijasta. Milloinkahan minä opin, että kontaktien lähistöllä täytyy olla erityisen tarkkana? No loppurata meni taas ilman virheitä, joten ihan hyvä. Ennen rataa Niina opasti, että kisaradalle ei koskaan saa mennä hakemaan tulosta eikä varmistelemaan vaan katsomaan mitä asioita vielä pitää treenata - ja tehdä rata täysillä ja kaikilla riskeillä. Ehkä koiran jättämäminen ohjaamatta kriittisessä paikassa ei kuitenkaan kuulu tähän? Treeniin otettiin kohta, jossa pussin jälkeen käännyttiin tulosuuntaan hypylle ja siitä taas vastakkaiseen suuntaan hypylle ja putkelle. Tässä näkyi taas se, että jos ohjaan putkelle ulkokautta, Raiku ei tahdo mennä sinne vaan jää pyörimään. Kumma juttu. Mutta tämäkin varmaan ratkeaisi treenaamalla ulkokautta ohjaamista. Tämän kohdan lisäksi tehtiin rata vielä kertaalleen, joten emäntäparka sai kyllä juosta. Raiku tykkää tällaisista vauhtiradoista, sen into pysyi koko treenin ajan.

Maanantaitokoa

Käytiin tekemässä Prisman alueella parkkiksella. Raiku hommaili vähän jotain voittajan tapaista. Aloitettiin noudolla, jossa ensin heitin kapulan ja Kaisa heitti sen siitä vielä kauemmas. Ekalla kerralla Raiku lähti kun Kaisa heitti, mutta kielsin ja kutsuin takaisn. Tokalla kerralla ei varastanut ja palautusvauhti oli huima! Näitä toistekin. Erikseen muutama kapulan luovutus, ehkä vähän parannusta? Noudon jälkeen ryhdyttiin tunnarille, monen vuoden tauon jälkeen. Hajuttomia riviin ja niiden väliin nameja, oma viimeiseksi vähän erilleen. Kaksi harjoitusta, ekalla sanoin oma kun oli kohdalla, nosti suuhun. Tokalla en sanonut, joten jäi siihen kapuloiden loppupäähän pyörimään ja etsimään lisää nameja. Kun sanoin oman, nosti ensin väärän mutta korjasi itse. Sitten ruutua, kaksi kertaa näytöllä, kolmas ilman, joka kerta meni reippaasti (viimeisellä jopa varasti  - varastaminen kertoo innosta, joten tässä vaiheessa en puuttunut siihen. Tehdään siitä tässäkin liikkeessä ensin ongelma, ei ainakaan haasteet vähene). Yksi luoksarin pysäytys, täydellinen. Muutamia naminheittoja ja maahankäskyjä, eipä niissäkään ongelmia. Oli hyvä setti, Raiku on nykyään kauhean innostunut tokosta, ei tarvitse mitään ylimääräisiä motivointitemppuja, selvästi itse tekeminen motivoi sitä. Kivahan sellaisen koiran kanssa on treenata :)

Aihki puuhaili niitä näitä ja haukkui ja haukkui. Ja kun haukkumista yritti estää, alkoi piipata. Tavoitteena haukkumaton minkä tahansa puuhaaminen (tavoitteellisia harrastajia kun ollaan) :)

Agilitya torstain tapaan

Ratana taas monenlaista pyöritystä ja vähän suoraakin. Ei mitään erityistä teemaa, ellei sitten takaakierroista eri suuntiin jatkaminen:

Ykköshypyltä putkelle me edettiin kertaheitolla, mikä oli hämmästyttävää kun siinä piti tehdä päällejuoksu sekä kakkosella että kolmosella (+persjättö). Mutta niin Raiku vaan sukkelasti sujahti putkeen! Vaikein kohta oli putkesta 15 putkeen 18, ohjauksessa piti edetä suoraa linjaa, mutta ajauduin aina liian kauas ja koira perässä. Myös loppuosa putken jälkeen oli hankala, päälleuoksupersjättöä ja valssia piti pyöriä. Loppuun kuitenkin päästiin ja Raiku olisi vielä ollut valmis jatkamaankin. Se raukka on kyllä joutunut oppimaan pienistä kulmista hyppäämisen ja yllättävät käännökset kun ohjaus on useimmiten aina juuri sen verran myöhässä. Pitemmillä suorilla Raiku on alkanut tosissaan kiihdyttää ja sellaisissa kohdissa irtoaakin tosi hyvin, etsii putket hankalistakin kulmista niin että minun ei tarvitse juosta ohjaamaan sitä kuonosta pitäen.

Raiku alkaa jo olla ihan taitava aglitykoira. Emännällä vaan ei ole mitään innostusta kisaaman: treenaaminen  on tosi hauskaa mutta kisa-ajatuskin saa kaiken hauskuuden katoamaan. Me siis treenataan :)