Vapputreeniä

Mitäs sitä vapunaattona muutakaan kuin Linnunlahden kentälle treenaamaan. Tänään oli sitten vaihteeksi onnistumispäivä: pk-hypyn paluu kerralla hieno, ruutu löytyi ihan ilman mitään, luoksetulon stopit kuin seinään ja hyvä vauhti väleissä. Estenoudolla ensin varasti, mutt kun Kaisa ottikin kapulan, seuraavalla odotti rauhassa. Metallinoutoa tokohypyllä, ei ongelmaa siinäkään. Hyvät kaukot pitkältä matkalta. No, se tunnari sitten vähän tasoitti tilannetta. Kapulat olivat kaadetun agilitypöydän (sellainen sinne on jätetty) takanaa. Ekalla oli ottanut oman, mutta sitten jättänyt sen, ja uudella käskyllä otti väärän. Siinä sitten vähän säädettiin. Toisella otti mitä sattuu, ja taas säädettiin. Sitten tehtiin pari vain oman piilotusta samaan paikkaan, etsi ja toi. Taas kuusi kapulaa pöydän taakse ja kun appari nosti käden merkiksi oikean nostamisesta, pyysin tuomaan. Meni hetki ja Raiku tuli hypäten pöydän yli :)

Paikallaolossa olivat Urhon kanssa kolme minuuttia. Alkuun rivissä oli myös hetken nuori Närri, jonka ohjaajansa  sitten toi pois. Pojat jatkoivat. Hyvä treeni. Loppuun tehtiin vielä kaikilla kolmella koiralla yhtäaikaa. Raiku teki jäävät ja rallitokoliikkeitä. Ei yhtään häiriintynyt, vaikka hyvä kaveri Närri hommaili ihan lähellä. Treenin loputtua saivatkin Närrin kanssa painattaa ympäri kenttää ja niin keskittyneitä leikkiin olivat, että eivät edes huomanneet vähän matkan päässä nököttävää jänistä!

Tottelua rallilla ja ilman

On joitakin kertoja käyty tottelemista treenaamassa. Aina välillä pakka hajoaa: ruutu katoaa, tunnarikapuloita ei voi haistaakaan, tottiksessa ei voi tehdä hyppynoudossa paluuhyppyä, luoksarin seisomisstoppi - mikä semmoinen on? Sitten taas löytyy. Kun tunnarikapulat asetetaan ympyrään rivin sijasta, kaikki ongelmat katoavat palatakseen taas rivimuodostelmassa. Mitä ihmettä sen päässä oikein liikkuu?! Pari kertaa ihan täydellisiä eteenmenoja, hienoja kaukoja ja hyviä noutoja. Metalli palautuu reippaasti hyppynoutona ja noutoon varastamista ei enää ole tapahtunut. Estenouto (tällä hetkellä...) varma liike. Mutta Raiku tekee koko ajan innokkaasti, leikkii ja napsii nameja, ja yrittää kovasti. Se on niin hassu jos joku liike ei onnistu ja otetaan uudestaan ja uudestaan. Kun lopulta onnistuu, se näyttää vilpittömän huojentuneelta ja vispaa takapäätään, että huhhuh, lopultakin. Hyvin se on alkanut kestää toistojakin,  yrittää kovasti ymmärtää.

Rallitokossa oli taas hauskaa. Tehtiin kaksi 12 kyltin rataa, joissa oli spiraalia, pujottelua, ympyröitten tekemisiä, ja monenlaisia kiertämisiä, siis joko koira kiersi ohjaajaa tai ohjaaja koiraa. Pikkuisen Raiku on koko ajan kysymysmerkkinä, että mitä tämä tällainen melkein-toko oikein on, kun välillä tuntuu ihan tutulta ja sitten menee aikas kummalliseksi. Rallitreeneissä näkee, miten yksioikoisesti sitä on tullut treenatuksi vaikkapa seuraamista. Aihkin kanssa aikanaan treenattiin pujotteluja ja kahdeksikkoja ja muuta, Raikuparka on joutunut tyytymään suoriin ja käännöksiin. Mutta hyvin se tekee ja kuuntelee, kuuliainen kun on, tänäänkin ihmisosapuoli teki kaikki mokat. Oli sellainenkin liike, jossa ensin pysähdyttiin perusasentoon, koira jää siihen kun ohjaaja kääntyy, ottaa askeleen, pysähtyy ja kutsuu koiran sivulle. Raiku teki työtä,käskettyä, yhtään kyselemättä.

Rallia!

Aloitettiin tänään Raikun kanssa rallytokon kolme kuukautta kestävä kurssi. Sepäs olikin hupaisaa. Tehtiin kolme noin kymmenen kyltin rataa, monenlaisia käännöksiä, kiertämisiä ja sen sellaista. Raiku oli innoissaan ja kun kerran on sallittua tai jopa vaadittua kehua koiraa suorituksen aikana, niinkehuttiin sitten oikein kunnolla. Ainoa mitä Raiku tämän päivän tehtävistä ei osannut oli täyskäännös niin että koira kiertää selän takaa. Se sille on jäänyt opettamatta, Aihki sen kyllä osaa. Se siis tällä kertaa kotiläksyksi. Sen sijaan vaikkapa susoraan seuraamisesta eteen istumaan tuleminen meni kerralla tyylikkäästi. Saatiin oikein kehujakin, joten tietenkin oli kivaa. Harmillisesti viikon päästä työt haittaavat harrastusta, mutta sitten taas jatketaan. Hupaisa laji.

Kahtena päivänä on tehty tunnariakin, kolme toistoa kumpanakin kertana, ja kaikki oikein! Kapulan hajustustakin jo vähensin ylimääräisestä koiranmakkarasta ja silti se toi oman. Haistelee tällä hetkellä tosi nätisti, ei edes koske vieraisiin. Ihan siltä näyttää, että tunnarin suurin ongelma olisi takanapäin.

Tokoo tokoo

Tällä kertaa raviradan parkkiksessa. Närri teki luoksetuloa paikallamakuun aikana ja muutenkin häiriköitiin, ei ongelmia. Ruutu löytyy ilman ennakkotoimia tosi hienosti, siellä pysymistä pitäisi ruveta treenimään - sitten varmaan ruutu katoaakin, sanoo aina uusia ongelmia odottava. Luoksetulossa ensin palkka seis, toosi hyvä, sitten seis - maa, hyvä, loppuun läpijuoksu. Edelliskertojen pysäytysten venymisiä ei nyt ollut. Kaukoissa kateissa maasta istumaan, miten jäänytkin treenaamatta. Tunnarissa kahdella ekalla otti väärän, mutta toisella jo itsekin tajusi ja meni vaihtamaan oikeaan. Kolmas ja neljäs kerta onnistuivat, otti oman. Tämä kuitenkin etenee, pitäisi vaan treenata useammin että saisi varmuutta. Metallikapulan pitämistä yritettiin vahvistaa, mutta se treeni jäi vähän puolitiehen. Yksi kokonainen nouto metallilla tehtiin, paluu ravilla, muuten hyvä.

Parkkistokoilu olikin taas ihan kivaa, kun tuota luonnonvaloa piisasi, ja lämpötila oli sopivasti nollassa, joten ei ollut kuraa.  Olisi se varmaan aika luksusta joskus treenata lämpimässä hallissa...

Treenin jälkeen Raiku sai taas leikkiä Närrin kanssa. Se oli selvästi kivaa.

Edistystä ja taantumusta

Metlan parkkiksessa. Ruutu hieno, juoksi pimeään ruutuun, joka oli vielämaika pimeässä nurkassa, ilman näyttöjä tai mitään. Rupesin kokeilemaan pysäytystäkin, se oli hyvä kolmannella kerralla. Luoksarin seisomaan pysäytys sen sijaan on päässyt huononemaan ja huononemaan, sitä sitten hinkattiin. Moneskohan toisto oli, kun se lopulta alkoi näyttää vähän entisen kaltaiselta. Mitenkähän aina käy jotenkin näin? Kaukot välillä todella upeat, välillä tarvitsi kaksi käskyä, mutta tekniikka kyllä alkaa olla kohdillaan noin muuten. Tunnari sitten. Ekalla kerralla otti väärän mutta ei lannistunut vaan meni uudestaan ja toi oikean. Jes. Tokalla kerralla otti oman, mutta sille kaveriksi toisenkin. Kolmannella kerralla nappisuoritus, joten siihen lopetettiin. Pitäisi ehkä treenata vähän useammin kuin kerran viikossa. Metallinouto loistava. Alussa paikkamakuu, jossa Närri häiriköi. Viime aikoina on noussut ennen käskyä sivulle, ja maassaoloa on vahvistettu. Nyt piti antaa kolme sivukäskyä. Oppivainen koira. Kaikkineen kuitenkin hyvä treeni, vaikka jotkut jutut olivatkin jotenkin taantuneet. Mutta muistellaan niitä edistyneitä.

Valoa tunnarin päässä

Viikon aikana on tehty kolme kertaa tunnaria. Ebsin olohuoneessa, lähetys toisesta huoneesta kolmelle kapulalle. Kuudesta kerrasta neljällä oikea, matot kasassa ryntäilystä. Sattumaa? Toisen kerran sunnuntaina Kuhasalon parkkipaikalla täysikuun valossa. Neljä kapulaa, viisi lähetystä, neljällä kerralla oikea. Oikein haisteli ja valkkaili. Kolmannen kerran tänään Metlan parkkiksella. Kaisa vei neljä kapulaa kulman taakse, kaksi lähetystä, molemmilla oli haostellut ja toi oikean! Ei enää sattumaa? Oma oli kyllä joka kerralla vähän ekstraa makkarahöystetty, mutta silti.

Muuten tänään normisettiä. Luoksarin stopit vähän venyivät, kaukoissa vain maa-seiso, pari kertaa tosi kaukaa, paranivat koko ajan niin että viimeinen ihan täydellinen. Ruutu pimeänä, ei ongelmaa, ekalla kerralla lähti jo ennen käskyä! Metallinouto hetsattuna, hyvä palautusvauhti. Alussa ja lopussa leikkiä patukalla, ja intoa oli, niin leikkiin kuin muuhunkin. Ehk se vielä...

Sinnikkäästi

treenataan voittajaluokan erikoisliikkeitä. Viime viikolla tosin käytiin Linninlahden kentälläkin, ja ohjelmaan saatiin pk-noutoja. Ne olivat oikein hyviä, niissäkään ei enää varastanut kapulan perään, joten siinä kohdassa vuosien uurastus alkaa tuottaa tulosta. Samoin ruudussa on pientä edistystä, useita kertoja on löytänyt ruutuun ilman etukäteisopastusta, tosin ei ihan aina, mutta liike alkaa olla jossain hahmossa. Tunnari ei sitten juurikaan edisty, tosin väärän nostamisen jälkeinen lukkoon meneminen on voitettu kanta. Viimeksi otettiin tunnari aika alkuun, kun Raiku oli hyvässä vireessä, mutta kävikin niin, että se oli LIIAN vireessä ja koko juttu meni ihan koheltamiseksi. Piti siis alkaa LASKEA virettä, ällistyttävää. No, kaukosulkeiset tekivät tehtävänsä ja pari kertaa Raiku oikein erotteli kaouloitten hajuja ja otti oikean. Vastapainoksi sitten kerran keräsi kolme ensinnä nenän eteen sattunutta suuhunsa. Hohhoi. Täytyy yrittää keskittyä niihin pariin onnistuneeseen...

Kaikkineen suunnilleen valmiita liikkeitä olisivat luoksari, istuminen, molemmat noudot, kun metallikin menee suuhun ja tulee laukalla luokse. Seuraamisen hienoudet ovat vähän jääneet, niitä pitäisi. Liikkeestä istuminen onnistuu. Kaukot noin suunnilleen, vähän kyllä taitaa edetä,seiso-maa -siirrossa. Siis ruutu, tunnari ja kaikki hienosäätö, niin ehkä jonain päivänä.