Lappalaistokoa Kuopiossa

Tänään ajeltiin Kuopioon tokoilemaan Hertan ohjauksessa. Paikalla oli kaikkiaan kahdeksan koiraa ja jokaisella 2x15 minuuttia treeniaikaa. Ensimmäiselle setille valitsin Raikulle ruudun ja metallinoudon. Ensin lähetys tyhjään ruutuun, mutta Raiku kääntyi jo puolimatkassa. Sitten näytöllä, jolloin hieno, sellaisia sitten muutamia. Sitten matkan varrelle lisättiin noutokapula ja tötsiä, niillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavaksi kaksi ihmistä istui reitin varrella, hetken himmasi mutta jatkoi matkaa. Viimeisellä kerralla yksi ihminen makasi lattialla keskellä reittiä, ei haitannut Raikua. Kouluttaja sanoi, että Raikulle pitää laittaa haasteita, niiden ratkaisemisesta se selvästi motivoituu. Hyvä treeni.

Metallikapula sitten. Ensimmäisellä kerralla lähti innokkaasti, mutta kun huomasi että kapula oli metallia, ei mennyt perille asti. Annoin kaksi kertaa uuden käskyn ja sitten se toi. Sitten treenattiin hetsaamalla, kapula jätettiin maahan, leikittiin patukalla ja siitä äkkiä lähetys ja heti kun oli tuomassa, patukan heitto. Teki monta peräkkäistä, joka kerralla palautus laukkaamalla. Jes. Näitä ruvetaan tekemään. Lisäksi neuvona se, että ensin muutama kokonainen liike ilman palkkaa ja sitten ennen metallia esitellään superpalkka. Täytyy kokeilla.

Toiselle setille tunnari ja kaukot. Ensin ihan tavallinen tunnari, josta toi oman pari kertaa, mutta aika huolimattomasti haisteli ja vähän sotki kapuloita. Vaikeutettuna kapuloita oli päällekkäin, jolloin Raiku otti vaan jonkun. Sitten kymmeniä kapuloita jonossa ja oma toiseksi viimeisenä, jolloin Raiku ryntäsi kapuloille ja nosteli ihan mitä tahansa. Sitä tehtiin sitten hihnassa, että rauhoittuisi ja lopulta kaksi onnistumista. Tällaisia kehotettiin tekemään, koska Raiku on tullut liiankin itsevarmaksi eikä viitsi tehdä kunnolla. Tämä ongelma on kuitenkin ehkä vain silloin, kun aloitetaan tunnareilla ja Raiku on turhan korkeassa vireessä.

Kaukot otin ohjelmaan kaikkien niihin liittyvien ongelmien takia: ei aina vaihda ensimmäisellä käskyllä, etenee seisomasta maahan ja istumaan ja niin edelleen. Menin noin viiden metrin päähän ja sitten Raiku tekikin täydelliset vaihdot. Ei ole koskaan ikinä tehnyt niin hienoja kaukoja. Seisomasta istumaan peruutti, samoin seisomasta maahan, oikein selvästi veti itseään taaksepäin. Se siis ainakin tietää mitä halutaan. Ihmeellistä. Niitä ei sitten sen enempää hiottu. Sikäli meni vähän hukkaan, olisi pitänyt saada näkyviin ongelmat että olisi saatu ohjeita.

Lopuksi oli paikallaoloa ryhmässä, istumistakin, koirien kiertämistä ja rivistä luoksetuloa. Luoksetulossa piti antaa kaksi käskyä: Raikun mielestä rivissä ollaan paikallaan, yritetti kuka tahansa mitä hyvänsä.

Oli hyvät treenit, paljon uusia juttuja joita voi tehdä ja mukavaa seuraa. Kannatti ajella kolmesataa kilometriä.

Rallitreeniä

Jälleen rallissa. Radassa pitkä oikealla seuraaminen: liikkeestä maahan, spiraali ja houkutus kaikki oikealla. Oikealle siirtymisenä molempien samanaikainen täyskäännös oikealle. Suurimman osan oikealla seuraamisesta tein nami kädessä melkein imuttamalla, silti pari kertaaa yritti vasemmalle. Poikittaa aika paljon, mutta liikkeestä maahan meni ihan ok, samaten houkutus. Spiraalissa ne oikealle siirtymisen ongelmat. Muuten radassa ei ollut mitään ihmeellistä, hauska ja loppupuolella haastavakin rata kaikkineen. Hyppyä ei ollut, mutta loppuun tehtiin pari hyppyä niin että otin ne juoksuaskeleet. Toimi. Alkuradalla käytin takapalkkoja, mikä sai Raikun poukkoilemaan. Ja ihan alkuun tehtiin merkille lähetystä, joka on myös rallissa mestariluokassa. Raiku meni ensin pari kertaa viereisellä a-esteelle (sic), sitten hyvä tokomerkki, sitten pari merkin eteen menoa. Siis tee vain kerran, jos onnistuu.

Muutama kuva sunnuntain mölleistä, ottanut Leila Snellman. Miksikähän minä olen jotenkin niin kumarassa joka kuvassa?

Rallimöllit

Tänään käytiin Joan rallytokon mölleissä kisailemassa avoimen luokan rataa (ja emäntä myös järjestelytehtävissä). Rata ei ollut kauhean hankala:

Etukäteen pidin vaikeimpina liikettä, jossa koira jätetäään istumaan ja itse käännytään ja otetaan askel, minkä jälkeen koira kutsutaan sivulle. Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmia, eikä houkutuksessa, eikä edes juosten suoritettavassa spiraalissa. Yksi piste meni sivulta eteen siirtymisessä, missä asento meni vinoksi. Toinen pisten meni hypystä, jossa Raiku hypyn jälkeen melkein kääntyi minua kohti - minun pitää siis ruveta ottamaan pari juoksuaskelta hypyn kohdalla. Seuraamiset ja muut olivat hyviä, vaikka Raiku ei ihan kaikkein parhaassa vireessä ollut, teki sellaisella virkamiesmoraalilla. Pisteitä siis 98/100 millä sijoituttiin ensimmäisiksi 10 kisaajan joukosta. Ja tällä kertaa voitto kannatti, palkinnot olivat kerrankin kohdillaan. Saatiin kuvassa näkyvän vihreä koiran matkaruokalaukun, jonka sisällä on kaksi kuppia ja tilaa matkaruuille, koiran shampoota (tosin Raiku on elämänsä aikana pesty kerran kun se oli piehtaroinut pellossa, johon oli juuri ajettu lietelantaa), ison metallisen pääsiäismunan täynnä suklaakarkkeja, karkkipussi ja kymmenen euron lahjakortti lemmikkikauppaan. Tämän paremmiksi eivät möllikisojen palkinnot enää mene :)

Päivän- ja illanvalossa

Sunnuntaina käytiin treenailemassa auringonvalon aikaan, maanantaina jälleen pimeällä, katulamppujen loisteessa. Yhteensä Raiku taisi tehdä kaikki voittajaluokan liikkeet, ne hankalimmat molemmilla kerroilla. Seuraamisia, luoksari (hyvä), kaukot (alkuun nousemisia ei voinut tehdä ollenkaan, sitten kun alkoi tehdä, ihan kohtuullisia), useita ruutuja, välillä hyviä, välillä jonnekin ruudun lähistölle. Maanantai-illan ensimmäisellä lähetyksellä meni seisomaan pari metriä ruudun eteen, mutta ensimmäisen kerran ohjautui toisella käskyllä ruutuun. En kuitenkaan palkannut vaan lähetin uudestaan, sitten oikein. Kumpanakin päivänä yksi näytöllä, pari tyhjään ja lopuksi näytöllä. Kuvittelen, että kyseessä olisi joku oikein "menetelmä". Tunnarit hyviä kummallakin kerralla, eli tehtiin vain yksi per treeni. Maanantaina hyppynoutoa, hyviä paitsi luovutusasento joka vino. Palautti ihan vinoon heitetytkin hypyn kautta. Sunnuntaina yritettiin metallia, mutta Raiku oli asettanut sen kiellettyjen asioiden listalle eikä ehdottomasti suostunut ottamaan suuhunsa. Lopulta tungin sen sinne ja käskin sivulle, mistä superpalkka. Sitten tungin kapulan uudestaan sen suuhun ja lähdin juoksemaan, silloin juoksi ihan kovaa rinnalla, metalli suussa. Merkin kiertoa yritettiin, mutta Raiku oli sitä mieltä, että kyse on merkille menosta ja pysähtyi joka kerta merkin taakse. Molempina päivänä myös vähän rallipyörimisiä. Vire Raikulla oli hyvä, siinä ei mitään. Innostuneena aluista loppuihin.

Voittajan kylteillä rallissa

Tänään oli minun vuoroni suunnitella ryhmälle rallirata. Tälläsin siihen vain avoimen, voittajan ja pari mestariluokan kylttiä eli radassa oli hyppy, houkutus, pyörähdys ja sitten kaksoissaksalainen, puolenvaihtoja ja oikealla seuraamista, siinä maahanmeno + liikkeestä istumaan ja siitä suoraan seuraamaan. Ja tietenkin kääntäviä kylttejä istumisineen ja askelineen. Raiku lähti radalle innoissaan, sillä oli hyvä vire koko ajan ja se oli hyvin kuulolla. Ainoa oli, että se vähän välillä yritti väistellä nilkuttamalla kulkevaa emäntää (limapussin tulehdus vasemmassa lonkassa), mutta päätin, että seurata pitää, kulkee emäntä miten tahansa.  Ongelmia sillä oli oikeastaan vain pyörähdyksessä, kuten yleensä, ja puolenvaihdossa jalan ali. Oikealla seurautin nami kädessä,  puolenvaihto takana oli hyvä, samoin oikealla maahanmeno ja siitä istuminen. Liikkeestä istumisessa ja siitä seuraamisessa ei mitään hätää. Houkutuksiin (toisella puolella lihapullia, toisella sen iso vinkuva lempipallo) se ei kiinnittänyt mitään huomiota ja hyppykin on alkanut sujua. Onneksi (tai sitten ei) muutkin ryhmäläiset tykkäsivät radasta, vaikka siinä aika paljon haasteita ja uusia asioita olikin.

Treenin jälkeen linkutettiin vielä pienelle lenkille kanavalle. Onneksi Laku emäntineen oli mukana, niin Raikulla oli leikkikaveri. Ei tarvinnut niin pitkään nilkuttaa.

Laiskaa ja pirteämpää

Muutaman kerran on tässä käyty treenailemassa vähän vaihtelevalla menestyksellä. Viikko sitten märällä ja soraisella parkkipaikalla tihkusateessa Raikun tekeminen oli aika tahmaista. Perusasennotkaan eivät tahtoneet onnistua, taisi maaperä jotenkin inhottaa. Tunnari kuitenkin hyvä oikealla seuraaminen.

Perjantaina rallytreeneissä avoimen kisarata. Ihan ok, mutta vähän huonolla vireellä tehtiin ensimmäinen kierros. Toisella otin taas takapalkan ja jo tuli intoa. Mitä tästä pitäisi oppia: rallyakin pitää tehdä kunnon palkalla, ei vain yhdellä namimurulla kädestä silloin tällöin. Ainakin kannattaisi kääntää järjestys ja tehdä ensin takapalkalla aina pari kylttiä kerrallaan, toisella ehkä yrittää vähän pitempää. Näin.

Tänään oltiin tokoilemassa parkkiksella. Ruudun ympärillä oli häiriötörppöjä ja lähetys suunnilleen näytöllä. Silti hakeutui ensin väärille törpöille mutta sitten monta tosi hyvää, tyhjäänkin. Tehtiin erikseen loppukin, ei ongelmaa. Metallinouto kovin ponneton, mutta toi kuitenkin. Tunnarissa liikutti yhtä kun tarkasteli kapuloita, mutta ei mitään muuta onvelmaa. Hieno luoksari. Vähän seuraamisia, käännökset vasemmalle tosi väljiä, korjailtiin nami kädessä. Loppuun merkin kiertoa, ehkä se senkin oppii. Pieni paikkamakuu Närrin kanssa, ja sitten pääsi leikkimään.

Tempon vaihdoksia ja häiriöitä

Rallyradan teemana olivat tänään tempon vaihdokset, eli suoraan hitaasta kännistä juoksuun ja takaisin hitaaseen ja sellaista. Radassa ei ollut yhtään Raikulle hankalia tehtäviä, joten selvittiin radasta ihan ok heti ensimmisellä kerralla. Kun aikaa vielä oli, päätin tehdä koko radan oikealla seuraten. Se menikin yllättävän hyvin, tosin pidin namia kädessä melkein koko ajan, mutta silti. Myös kylttitehtävät istu - maahan - istu ja paikalla käännökset ja maasta seisomaan onnistuivat. Saksalaista täyskäännöstä ei yritetty, kun itse en yhtäkkiä hahmottanut miten se menee koira oikealla, mutta jälkeenpäin älysin, että ihan samalla tavalla, käännytään koiraa kohti ja koira kiertää selän takaan. Aina välillä näyttää siltä, että Raiku alkaisi ymmärtää, että oikeallakin voi seurata.

Radassa oli myös käytösruutu, jossa tehtävänä oli sivulla istuminen kahden minuutin ajan toisen koiran tehdessä rataa. Raikun ollessa käytösruudussa rataa teki sen "tyttöystävä" Laku ja niin kävi Lakulle, että kun rata kulki lähimpänä ruutua (parin metrin päässä), se tuli Raikun luokse, kutsui leikkiin ja läpsi tassulla. Käskin istua ja Raiku paralla oli vaikea valinta, oikein näki miten sen pari aivosolua pinnistelivät. Kuin ihmeen kaupalla se päätyi siihen, että nyt istutaan emännän vieressä! Aika hyvä häiriöharjoitus. Laku kutsuttiin pois ja me käyttäydyttiin ruudussa vähän ekstra-aikaa kun Laku otti uuden lähestymisen ja tällä kertaa onnistuneen ohituksen. Sitten Raiku sai superpalkkaa: kolme treenikaveria rapsutteli ja silitteli ja taputteli sitä ja se otti suosionosoitukset vastaan takapää vispaten.