Tänään ajeltiin Kuopioon tokoilemaan Hertan ohjauksessa. Paikalla oli kaikkiaan kahdeksan koiraa ja jokaisella 2x15 minuuttia treeniaikaa. Ensimmäiselle setille valitsin Raikulle ruudun ja metallinoudon. Ensin lähetys tyhjään ruutuun, mutta Raiku kääntyi jo puolimatkassa. Sitten näytöllä, jolloin hieno, sellaisia sitten muutamia. Sitten matkan varrelle lisättiin noutokapula ja tötsiä, niillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavaksi kaksi ihmistä istui reitin varrella, hetken himmasi mutta jatkoi matkaa. Viimeisellä kerralla yksi ihminen makasi lattialla keskellä reittiä, ei haitannut Raikua. Kouluttaja sanoi, että Raikulle pitää laittaa haasteita, niiden ratkaisemisesta se selvästi motivoituu. Hyvä treeni.
Metallikapula sitten. Ensimmäisellä kerralla lähti innokkaasti, mutta kun huomasi että kapula oli metallia, ei mennyt perille asti. Annoin kaksi kertaa uuden käskyn ja sitten se toi. Sitten treenattiin hetsaamalla, kapula jätettiin maahan, leikittiin patukalla ja siitä äkkiä lähetys ja heti kun oli tuomassa, patukan heitto. Teki monta peräkkäistä, joka kerralla palautus laukkaamalla. Jes. Näitä ruvetaan tekemään. Lisäksi neuvona se, että ensin muutama kokonainen liike ilman palkkaa ja sitten ennen metallia esitellään superpalkka. Täytyy kokeilla.
Toiselle setille tunnari ja kaukot. Ensin ihan tavallinen tunnari, josta toi oman pari kertaa, mutta aika huolimattomasti haisteli ja vähän sotki kapuloita. Vaikeutettuna kapuloita oli päällekkäin, jolloin Raiku otti vaan jonkun. Sitten kymmeniä kapuloita jonossa ja oma toiseksi viimeisenä, jolloin Raiku ryntäsi kapuloille ja nosteli ihan mitä tahansa. Sitä tehtiin sitten hihnassa, että rauhoittuisi ja lopulta kaksi onnistumista. Tällaisia kehotettiin tekemään, koska Raiku on tullut liiankin itsevarmaksi eikä viitsi tehdä kunnolla. Tämä ongelma on kuitenkin ehkä vain silloin, kun aloitetaan tunnareilla ja Raiku on turhan korkeassa vireessä.
Kaukot otin ohjelmaan kaikkien niihin liittyvien ongelmien takia: ei aina vaihda ensimmäisellä käskyllä, etenee seisomasta maahan ja istumaan ja niin edelleen. Menin noin viiden metrin päähän ja sitten Raiku tekikin täydelliset vaihdot. Ei ole koskaan ikinä tehnyt niin hienoja kaukoja. Seisomasta istumaan peruutti, samoin seisomasta maahan, oikein selvästi veti itseään taaksepäin. Se siis ainakin tietää mitä halutaan. Ihmeellistä. Niitä ei sitten sen enempää hiottu. Sikäli meni vähän hukkaan, olisi pitänyt saada näkyviin ongelmat että olisi saatu ohjeita.
Lopuksi oli paikallaoloa ryhmässä, istumistakin, koirien kiertämistä ja rivistä luoksetuloa. Luoksetulossa piti antaa kaksi käskyä: Raikun mielestä rivissä ollaan paikallaan, yritetti kuka tahansa mitä hyvänsä.
Oli hyvät treenit, paljon uusia juttuja joita voi tehdä ja mukavaa seuraa. Kannatti ajella kolmesataa kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti