Rallia

Rallissa tänään ensin ylempien luokkien liikkeitä: puolenvaihto takaa ja edestä. Eli siis koira seuraa vasemmalla, sitten se edelleen seuraten siirtyy ohjaajan takaa / edestä seuraamaan oikealle. Puolenvaihto takaa onnistui jotenkin namilla vetämällä, mutta edessä tehtävä tuntui lähes mahdottomalta. Raiku aina otti ja teki pyörähdyksen akselinsa ympäri vaikka koiran pitäisi koko ajan olla etenemissuunnassa. En kyllä yhtään ymmärtänyt, miten sen oikein voisi opettaa. Oikealla seuraaminen sen sijaan alkaa olla Raikusta jo sellaista, mitä koira voisi harkita harjoittavansa, ainakin jos on nami nokan edessä. Siinä käskynä kom, kun seuraamiskäskyllä se aina vääntäytyy vasemmalle.

Radassa oli taas kaikenlaista, pyörähdys ja monenlaisia käännöksiä. Vaikein oli hyppy, joka oli kolme metriä sivusuunnassa lähetyspaikasta, mutta ei juurikaan edempänä eli koiran piti seuraamisesta löytää itselleen käytännössä näkymätön hyppyeste "kuolleesta" kulmasta. Ohjaajan piti vaan jatkaa suoraa linjaa eli koiraa ei voinut mennä matkaan auttamaan. Kyllä se muutamalla toistolla ja namilla hypyn takana muutaman kerran onnistui, mutta oli selvästi hankala. Liekö tollaisia kulmia oikeissa kokeissa?

Kaukokäsky

Voivoikurssilla tänään kaukokäskyjä. Piti ensin näyttää ohjaajalle läheltä. Sitä ennen piti tunnustaa syntinsä, että on antanut koiran tehdä väärin kaikki nämä vuodet. No, sitten näytettiin. Kaikki muut vaihdot kelpasivat puhtaina paitsi seiso - maa. Että muut vaihdot, jopa seiso - istu kelpasivat oli suorastaan hämmästyttävää (tosin ne tehtiin ihan läheltä). Sitten saatiin neuvoja ongelmavaihtoon. Namilla nokasta, ensin koira rauhalliseksi seisomassa (ei siis käskyä silloin kun tavoittelee namia vaan vasta kun luopuu), sitten rauhallisesti namilla hissiliike. No, tiedetään, mutta kun laiskuus. Niitä tehtiin muutama kunnes minä onnistuin toimimaan ohjaajan mielestä kelvollisesti. Toisella kierroksella jatkettiin niin, että Raikun etutassujen edessä oli ponnarieste. Ensin käsi- ja namiavulla ja kelvatettiin vain sellaiset, joissa tassut eivät koskettaneet ponnaria, vaan maahanmeno suuntautui taaksepäin. Lopuksi ilman namiapua ihan vaan käskyllä ja jopas, kolme täysin onnistunutta vaihtoa! Tämä(kin) on siis kiinni siitä, että koiralta vaadittaisiin oikea suoritus eikä hyväksyttäisi sinne päin olevaa. Aina välillä tekee hyvää mennä kurssille...

Back on track

Eli palattiin jälleen treenihommiin viikon (!) treenaamattomuuden jälkeen. Raviradan parkkikseen, jossa on auringonkirkas halogeenivalaistus meneillään olevien ravien takia. Raiku aloitti ruudulla, johon oli viety nami valmiiksi. Kun muita esineitä ei ollut lähistöllä, ruutuun menossa ei ollut mitään ongelmaa. Tehtiin vain kerran. Sitten metallia, yksi hyvä nouto patukkaan, toinen läheltä sivulle. Ei se siitä tykkää, mutta on nyt kuitenkin tehnyt. Vähän seuraamista merkkien ympäri. Sitten kaukoja, seiso - maa ihan läheltä ja alkoian se tehdä sitä etenemättä, mutta en usko että se on enää paikattavissa. Muut vaihdot hyviä, myös tosi kaukaa. Loppuun tunnari, jossa ensin toi väärän (kapulat olivat liian lähekkäin). Kiitin ja lähetin uudestaan - meni ja toi, ei siis jäätynyt! Toisella yrityksellä toi oman, tosin sekoitteli niitä vieraita, mutta antaa sen nyt olla. Siinä se tällä kertaa, jatketaan harjoituksia. Muutaman kerran raveista kuuluvat äänet vähän veivät huomiota, mutta ei pahasti,

Viikko paketissa

Maanantaina käytiin Linnunlahden kentällä. Siellä ei näytä tuolloin olevan kenenkään vuoroa, mutta samaan aikaan treenaamaan tuli joukko maleja isäntineen. Vähän arvelutti, olivat aika lähellä ja huusivat koirilleen, mutta ei Raiku välittänyt, oli kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ruutu oli ihan hukassa, pitää palata vähän takaisinpäin että löytyy. Hyvää seuraamista, luoksari ensin ihan löysä mutta kun siitä ei palkattu, toinen hyvä. Tunnarissa taas epävarmuutta, haisteli ja merkkasi oman, mutta jäi siihen seisomaan. En sanonut mitään ja hetken mietittyään nosti oman. Merkkiä, jossa ensin jäi merkin eteen, mutta lopulta meni pari kertaa taakse ja palkattiin oikein paljon. Muuta ei taidettu tehdä, oli vähän kylmäkin.

Torstaina sitten Joan voivoi-kurssilla. Ensin liikkeenä hyppy niin että koira jätettiin vinoon hypyn taakse ja kutsuttiin sieltä. Sitten tehtiin hyppynoutoa, jossa kapula piti heittää oikein vinoon. Ekalla kerralla tuli taas vanha virhe eli varasti. Sitä korjattiin niin että heitin ja hain itse, sitten heitin, palkkasin ja nouto. Hyvin haki vinostakin. Toisena treenattavana oli ruutu, joka oli edelleen kadoksissa. Ohjeeksi välillä ihan läheltä, näytöllä ja kaikkea vaihtelevasti. Viimeiseksi jääviä, joissa ohjaajalla ei ollut huomautettavaa.

Perjantaina rallia. Ensin treenattiin mestarin liikkeitä, peruuttamista edessä loppuasentona seisominen. Jotenkin se meni. Sitten oikealla seuraamisesta käännös niin että koira jatkaa seuraamista vasemmalla. Oli emännälle vaikea liike. Rata oli avoimen kylteillä, siinä ei mitään erityistä, pujottelu hitaalla kävelyllä missä Raiku meni istumaan.

Tänäänkin lenkin jälkeen vähän puuhattiin, yksi tunnari jossa ei ongelmia, yksi luoksarin seisominen, joka hyvä ja sitten kaukoja, jotka oli vähän niin ja näin. Seuraamisessa etsittiin pysähdyksen jälkeistä perusasentoa ja tulihan se sieltä lopulta.

Tällä viikolla sitten vähän vähemmän, ei ole voivoi-tokoa eikä ralliakaan.

Treenailuja

Viime viikolla torstaina raviradan (pimeällä) parkkiksella. Tehtiin taas vähän kaikkea ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ruutuja jotka löytyivät, seuraamisissa taas pysähtymisten perusasentoja jotka tahtovat väljetä, kaukoja kaukaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti, tunnari ja merkkiä. Tunnarissa iski taas epävarmuus, tarkisteli ja tarkistelu, sotki kapuloita ja jäi sitten seisomaan. Uudella käskyllä nosti ja toi oman. Toivottavasti ei ollut enne jälleen alkavista vaikeuksista. Metallia ei sitten ensimmäisellä kerralla taas nostanut. Hain kapulan mitään sanomatti ja heitin uudestaan. Vaikeaa sille oli sitä ottaa suuhunsa, mutta otti kuitenkin ja toi perille. Ei varmaan muuta.

Perjantaina käytiin rallissa. Alkuun palasia mestariluokan liikkeistä kuten peruuttaminen vierellä. Muuten hyvä, mutta tässä lajissa pitäisi jäädä seisomaan peruutuksen jälkeen. Mahtaako Raiku ikinä pystyä siihen, kun sen mielestä tässäkin liikkeessä lopetetaan perusasentoon. Minkä se kerran oppii on sen mielestä sitten ikuisesti niin ja vain niin. Toisena erikseen treenattavana oli puolenvaihto seuraamisessa jalan alta pujotellen. Se menikin ihan yllättävän hyvin. Ratatreeni otettiin pätkissä takapalkalla, joka alkuun nosti Raikun kierroksia vähän liikaakin, mutta piti suorituksen kuitenkin innostuneena. Se kun on alkanut tehdä rallirataa vähän laimeasti, eli palkkaus ei ole ollut oikea.

Pari kertaa syksyn aikana on ollut kamerakin mukana lenkillä.

Viikon tokot

Maanantaina treenailtiin Linnunlahden kentällä. Vähän kylmää oli, mutta sellaistahan se taas vuorostaan. Raiku teki perussettiä, ruutua ilman opastusta (hyvä), tunnaria (hyvä), hyppynoutoa (hyvä) ja luoksarista seisomisen (oikein hyvä). Metallikapulaa laitoin sille suoraan suuhun, en edes yrittänyt heittää, ja pakollahan se sinne piti tunkea. Sitten tuli kyllä edestä sivulle ihan kiltisti. Niin ja oikein hyvä merkki ja seuraamista, jossa taas vaadittiin kunnollisia perusasentoja pysähtymisissä.

Tänään oltiin toista kertaa Joan voivoi -kurssilla, teemana ohjattu nouto. Raikulle päätettiin yrittää merkin kautta eli ensin lähetys merkille ja siitä vasemmalle noutamaan lelu. Kaksi kertaa se meni hienosti merkille, mutta ei millään ollut uskoa että siitä pitää edetä lelulle vaikka appari vingutteli sitä. Sitten alkoi luistaa merkistä, meni vähän matkaa ja jäi siihen vispaamaan häntää. Ohjaaja kielsi antamasta uutta käskyä tai muutenkaan auttamasta, koska se selvästi tiesi mitä siltä haluttiin, ja kun se ei itse korjannut, se kutsuttiin vaan pois ja lähetettiin uudestaan - eikä perusasennostakaan saanut palkata. Toisella meni merkille ja sama kuvio toistettiin kolme kertaa; ensin vähän matkaa ja hännänheilutusta, uudella hienosti merkille. Sain määräyksen olla enää koskaan menemättä mukaan Raikun vedätysyrityksiin. Pitää pysyä tiukkana :) Toisella kierroksella luoksetulon pysäytystä, se oikein hyvä, samoin läpijuoksu. Raiku teki molemmaat kauheaa vauhtia touhottamalla. Ja koko ajan kaikki nauroivat Raiku kun on niin "suloinen" kun se on niin tohkeissaan. Suloinen?

Kurssin ohjaaja oli voittajan kokeessa liikkurina ja kehui kovasti Raikua ja sen tekemisen halua ja osaamista ja varmuutta sen tekemisessä, missä sillä ei ole yhtään epävarmuutta. Ongelma on kuulemma vain siinä, että sen on sallittu venkuroida, ja oppivaisena koirana se on alkanut tehdä sitä. Että kunhan vaadin siltä sen mitä se oikeesti osaa, tulosta alkaa tulla. Jep.

Ja jatketaan

Eli tänään mentiin taas Linnunlahden kentälle. Ajattelin on pro ja tehdä palauttavat treenit mutta sitten päädyttiin ihan tavallisiin paitsi että ryhdyin toimiin (jämäkästi) Raikun toistuvien tyyppivirheiden paikkaamiseksi. Aloitettiin ruudulla, jonka lähistölle laitettiin keltaisia tötsiä, ja niillehän se meni. Piti käydä näyttämässä ruutu ennen kuin osasi sinne. Tällaista treeniä siis lisää. Metallin suhteen päädyin pakkonoutoon, eli kapula suuhun ja kahden asekeleen tuominen. Kyllä se sille oli metallin juontia, mutta teki kuitenkin kolme toistoa - toisin kuin aikoinaan Aihki, joka ei väkisin eikä pakottamallakaan ottanut metallikapulaa suuhunsa.  Ei siis enää mahdollisuutta arpoa ottaako vai eikö ota. Seuraamisessa huomiota istumispaikkaan, joka on lipsunut kauemmas ja kauemmas. Yksi tunnari, se sujuu!!! Pitäisi ehkä opettaa tuomaan suoraan sivulle. Luoksarissa vain seisomisen stoppi takapalkalla, se hyvä.

Viime viikolla aloitettiin kuuden kerran tokokurssi. Siellä harjoiteltiin merkille menoa. Raiku selvästi muisti ne muutamat merkkitreenit, joita joskus ollaan puuhattu, ainoa oli, että merkin taakse ei saanut laittaa namia eikä lätkää, vaan koira vaan vietiin / lähetettiin merkille, palkattiin ensin merkin noteeraamisesta ja opetettiin etsimään sitä katseella. Tänään tehtiin sitten myös merkkiharjoitus ja sepä onnistuikin ihan täydellisesti.

Treenin jälkeen Raiku sai leikkiä Närrin kanssa ja kyllä ne painattivatkin. Se on varmasti se paras palkka.