Korjausjälki

Tiistain surkeasti menneen jäljen jälkeen mentiin tänään Josepan jälkiryhmän treeniin kattomaan jäljestääkö se enää ollenkaan. Mäntymetsää (selkeää), kuusi keppiä, pituus noin 800-900 metriä, satoi hiljakseen melkein koko ajan. Jälki vanheni puolitoista tuntia. Nosto hyvin epävarma, tarkisteli takajälkeä ja sellaista. Mutta itse jälki sitten ihan täydellinen. Kulki hyvää vauhtia, välillä piti jopa toppuutella, tarkalleen jälkeä eikä kertaakaan pyörinyt vaikka jäljessä oli kulmia ja kiemuroita vaikka kuinka. Kaikki kepit nousivat. Huh. Kyllä se vielä jäljestää.

Koko pk-setti

Tänään otettiin oikein pitemmän kaavan päältä pk-treeniä: esineruutu, tottista ja jälki.

Esineruutu oli syvä suikale ja koska treenikaverit eivät uskoneet, että liivit lamaannuttavat Raikun, sille laitettiin Närrin sellaiset. Kulki pää maata viistäen ruudulle, jonne oli ihan Raikua varten ihan etureunaan kolme esinettä. Ensimmäiselle se hiipi ja toi vasta pyynnöstä. Toiselle vähän reippaammin, siis käveli ja toi ilman eri pyyntöä. Kolmannelle piti mennä jo vähän kannustamaan, mutta tuli sekin sieltä. Neljäs takalaidalta niin, että appari meni näyttämään ja jäi seisomaan esineen luokse. Raiku meni esineelle kävellen, mutta toi sen laukaten! Ihmeitten aika.

Tottis aloitettiin muodikkaasti "patoamalla". Käskin Raikun istumaan, kävelin patukka kädessä vähän matkaa, palasin ja panin patukan piiloon. Raiku lähtikin ilmoittautumiseen aivan tohkeissaan ja sama jatkui seuraamisessa, se suorastaan edisti ja piti herkeämätöntä kontaktia. Sille ammuttiin normaalit kaksi laukausta ja se vaan kiihdytti tahtiaan niin että juoksussa se poukkoili vierellä. Jäävät hyvät ja noudot suorastaan hienot. Tarkoituksena oli vielä tehdä tunnari, mutta jätettiin se kuitenkin sitten tekemättä. Todennäköisesti viisas päätös (joka ei tietenkään ollut minun).

Jälki ei sitten ihan putkeen mennyt. Nosto hyvä mutta ensimmäisen kepin jälkeen ensimmäisen kerran hairaantui jäljeltä lähellä menevälle tielle, ne sitä vetävät. Sitten jyrkkä rinne alas hiekka-alueelle selvästi vähän jäljen sivussa, missä se tarkisti tosi pitkään ennen kuin löysi jäljen uudestaan. Seuraavalla kepillä se otti jonkun hyvin vahvan riistan hajun, mistä ei meinannut luopua sitten millään, seisoi valppaana ja tuijotti pusikkoon. Etsitytin jälkeä vaikka kuinka kauan, hetken se haisteli ja taas nosti päänsä ja jäi tuijottamaan pusikkoon. Sitten se löysi jäljen, jäljesti hetken ja oli taas lähdössä ihan jonnekin muualle, otti riistanajon askeleitakin. Taas odotettiin. Lopulta se nosti jäljen ja ajoi sen loppuun. Ihme kumma minulla oli 4/6 keppiä taskussa kun lopetettiin. Tällä kertaa näin, mutta perille kuitenkin päästiin.

Helletreeniä

Tänään aamupäivällä Linnunlahden kentällä. Tehtiin vain täsmätreeniä melkein 30 asteen paahteessa. Kaksi ruutua viritelty, ensimmäisessä ei palkkaa vaan menin palkkaamaan kun oli maassa - ruutu löytyi ihan helposti. Toisessa ruudussa oli valmiina palkka, sinne kun oli ensin tehty metallilla hyppynouto, joka ihan ok. Toinenkin ruutu löytyi hyvin. Häiriökontakteja, joissa häiriköityi vähemmän kuin viimeksi. Niin se harjoitus auttaa. Loppuun tunnari ympyrämuodostelmassa. Haisteli tarkkaan ja bongasi oman :)

Aihkille nämä helteet alkavat olla jo melkein liikaa. Sitä ei voi lenkittää kovin pitkään, kun se alkaa näyttää uupuneelta ja laahustaa vaan perässä, mutta kovin lyhyt lenkki ei riitä Raikulle. Ratkaisuna tietenkin Raikun treenaaminen milloin missäkin metsätien levikkeellä tai metsäautotiellä kun Aihki on jo laitettu autoon. Ollaan tehty useita onnistuneita tunnareita, ei yhtään epäonnistunutta. Ehkä uskaltaisi jo alkaa  hioa luovutustakin. Ralliseuraamisia, tavallisia seuraamisia ja sen sellaista. Yksi esinetreenikin tehtiin. Vein kaksi esinettä Raikun nähden noin 50 metrin päähän ja lähetin. Ensimmäinen oikein mallikkaasti, kovaa vauhtia ravaten. Toiselle lähti ja taas pysähtyi kymmenen metrin päähän ja jäi siihen. Istahdin kannolle, ja Raiku tuli luokse. Lähetin uudestaan ja istuin kannolle. Raiku lähti, ei vauhdilla mutta eteni ja kierteli aluetta pitkään. Kannolta en nähnyt sitä kunnolla ja yhtäkkiä se olikin siinä esine suussaan. Sain lopultakin murretuksi strategian, jolla se yrittää olla tekemättä ei-kivaa tehtävää. 

Jos helteet jatkuvat, Raikuparka joutuu treenaamaan joka ikinen ilta. 

Viikon tokot ja rallit

Keskiviikkoaamuna mentiin reippaasti Linnunlahdelle heti yhdeksältä. Tehtiin normisettiä. Alkuun pieniä seuraamisia, häirittyä kontaktia (ja kyllä, häiriintyi) ja sellaista. Sitten ruutuun, johon oli Raikun tietämättä viety namia. Hyvin se löysi ruudun vaikka siinä oli matalat merkit ja se oli nurmikolla. Toinen samanlainen vähän ajan päästä ja siitä loppuosaan. Ekalla kerralla lähti taas kun tein käännök sen ruudun edessä, sitä sitten hiottiin. Luoksari kokonaisena ja  hyppynouto ihan hyvät. Tunnari just melkein täydellinen! Paikallaolossa Urho teki kaukokäskyjä samassa rivissä. Kun vaihdettiin ja Raikun piti tehdä kaukoja, se vaan makasi. Ponnekkaasti osoitti, että ei mene tuohon halpaan kun kerran on kyse paikallamakuusta. Lopulta ensin ihan läheltä ja sitten kaukaakin alkoi tehdä kun älysi, että tässä nyt tosissaan tehdäänin kaukoja.

Tänään rallitokoa. Vaikeinta Raikulle oli ja on ollut aiemminkin liike, jossa tullaan liikkeestä eteen istumaan ja sitten ohjaaja alkaa ottaa askeleita taaksepäin koiran seuratessa edessä. Raiku yrittää väkisin sivulle, edestä kun kuuluu mennä sivulle eikä mihinkään muualle. Ylimääräisellä istu -käskyllä homma alkoi kuitenkin pelittää. Käännökset ja pyöritykset hyviä. Ja syyskuun lopun rallytokokokeeseen on nyt sitten ilmoittauduttu.

Rallytokon, lenkin ja uimisen jälkeen vielä tunnaria, joka oli hyvä, tosin vähän sotki riviä, mutta oman toi. Väliin vähän kaukoja ja luoksaria ja toinen tunnari ympyrämuodostelmassa. Toi oman.

Rallia ja tokoa

Aloitettiin uusi rallytokokurssi. Tehtävänä ihan normi alokkaan rata, ainoana ongelmana hallin +32 asteen lämpötila. Siitä huolimatta Raiku teki iloisesti ja keskittyneesti, keitettyä maksaa palkkanaan. Tällä kertaa palkkasin monta kertaa kesken radan heittelemällä nameja ilmaan, selvästi kannatti. Ohjaaja kehui, miten iloisesti se teki :)

Eilen aamulla suunnattiin Linnunlahdelle tokoilemaan. Helletilanne oli sama, mutta hyvin Raiku teki. Ihan tavallinen voittajan setti, ihan samalla tavalla teki kuin viime aikoina on tehnyt. Tunnarissa ensimäisellä meni hyvin, haisteli mutta ei kerrassaan osunut omalle jolloin otti jonkun. Pudotti sen ja jäi seisomaan. En sanonut mitään ja sitten kääntyi ja löysi oman. Toinen kerta ok. Ainoa, että se tarvitsee vahvistuksen heti oman nostettuaan, eli pitää ryhtyä tekemään ihan lyhyeltä matkalta että tuo oman ilman vahvistusta. Ruutuun meno oli hyvä, loppuosassa taas varasti kun kuljin ruudun suuntaisesti. Lisää treeniä siis siihen.

Aamupäivän tokoo

Mentiin heti aamutuimaan Linnunlahdelle vähän tokoilemaan. Helle edelleen haittasi, mutta jotain tehtiin. Kaukoilla aloitettiin, seiso - maa edelleen etenee, ja miten ei etenisi, kun en ole saanut aikaiseksi opettaa oikein. No, katotaan. Ruutu: hieno meno pimeään ruutuun, mutta mokasin käskyt ja meni vähän hämilleen. Seuraavalla jäi puoleenväliin kyselemään että mitä tässä oikein halutaan. Yksi namialustalle, jonka viemistä ei nähnyt, hyvä ja sitten vielä yksi kokonainen, sekin hyvä. Luoksari suorastaan hieno. Tunnarissa meni kapuloille, jäi vähäksi aikaa seisomaan paikoilleen ja etsi sitten oman. Koska suoritus ei ollut täydellinen, otettiin toinen kerta, ja se sitten oli. Liikkeestä istuminen ilman ongelmia ja loppuun vähän askelsiirtymiä. Kokeita ei täälläpäin ihan heti ole, joten jatketaan treenaamista. Muuten sen ehkä voisi jo ilmoittaa?

Treeni raunioitten kentällä

Lähdettiin tutustuttamaan nuorta Takkua raunioiden ihmeisiin ja samalla vähän treenaamaan. Aloitettiin ketteryytelineillä, joista Raiku tykkää, ja hyvinhän ne. Sitten ruutuun, jossa ensimmäisellä kerralla vähän varasti (en arvannut kuitenkaan kutsua takaisin) ja ilmeisesti tajusi sen, kun eteni kävelyvauhtia mutta meni ruutuun. Laitettiin nami, jolloin hyvä vauhti. Kolmannella kerralla hyvin ruutuun, maahan ja loppuosa ilman ennakointia. Väliin vähän askelsiirtymiä, A-estenouto (hyvä), tasamaanouto jossa tuonti patukkaan ja sitten tunnari. Reippaasti kapuloille, haisteli ihan rauhassa aika pitkään ja otti oman. Vieläkin se hämmästyttää - osaako se sen oikeesti nyt? Pari tunnarin pitoharjoitusta ja se oli siinä.

Aihkikin otettiin kentälle tekemään ketteryysesteitä, hyvin menivät. Juoksentelua pöydältä toiselle. Vähän innostettuna juoksi matalan A-esteenkin yli ilman vaikeuksia. Lopuksi heiteltiin patukkaa kunnes otti sen suuhunsa, meni autolle ja hyppäsi takakonttiin. Niin se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.