Treeni raunioitten kentällä

Lähdettiin tutustuttamaan nuorta Takkua raunioiden ihmeisiin ja samalla vähän treenaamaan. Aloitettiin ketteryytelineillä, joista Raiku tykkää, ja hyvinhän ne. Sitten ruutuun, jossa ensimmäisellä kerralla vähän varasti (en arvannut kuitenkaan kutsua takaisin) ja ilmeisesti tajusi sen, kun eteni kävelyvauhtia mutta meni ruutuun. Laitettiin nami, jolloin hyvä vauhti. Kolmannella kerralla hyvin ruutuun, maahan ja loppuosa ilman ennakointia. Väliin vähän askelsiirtymiä, A-estenouto (hyvä), tasamaanouto jossa tuonti patukkaan ja sitten tunnari. Reippaasti kapuloille, haisteli ihan rauhassa aika pitkään ja otti oman. Vieläkin se hämmästyttää - osaako se sen oikeesti nyt? Pari tunnarin pitoharjoitusta ja se oli siinä.

Aihkikin otettiin kentälle tekemään ketteryysesteitä, hyvin menivät. Juoksentelua pöydältä toiselle. Vähän innostettuna juoksi matalan A-esteenkin yli ilman vaikeuksia. Lopuksi heiteltiin patukkaa kunnes otti sen suuhunsa, meni autolle ja hyppäsi takakonttiin. Niin se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Esineitä ja vähän erilainen jälki

Josepan pienryhmän jälkitreeneissä Selkiellä. Pyysin Raikulle noin 700 metriä pitkän jäljen, jonka ajaisin sen kanssa ilman jäljentekijää, siis ihan kahdestaan. Kuusi keppiä ja muuten ihan mitä vaan. Jälkien vanhenemista odotellessa ajettiin vähän matkaa eteenpäin metsäautotietä tekemään esineruutua. Ruutu oli kumpareisessa maastossa, täysikokoinen. Aihki sai riekkua mukana ruudun tallauksessa, mistä se oli kovin tohkeissaan. Tosin kun heitin sille kepin, se meni suoraan autolle ja hyppäsi keppeineen takakonttiin. Esineet olivat ruudussa takakulmissa ja yksi keskellä, Raikulle pyysin vielä kaksi lisää keskikohdille. Kaksi koiraa teki ennen Raikua ja ruutu näytti selvästi vaikealta. Vähän epäilytti lähettää Raikua, mutta se etenikin hyvin takakulmaan ja toi esineen. Kehuin ja lähetin toisesta reunasta uudestaan. Meni vähän matkaa ja meinasi tulla uskonpuute, mutta vähän tsemppasin ja lähti etenemään ja löysikin keskivaiheilta toisen esineen, siitä iso palkka. Tämä hyvä.

Palattiin takaisin ja ensin nuori Rumba ajoi tallaamani jäljen. Olin aika ihmeissäni, kun muistin sen alun aivan toisenlaiseksi, mutta kun oli merkkejä ja koira ajoi niin sitten vaan luulin olevani jotenkin seonnut, mikä ei olisi tavatonta. Raiku eteni vuorollaan janalla hyvin, mutta alkoi ajaa väärään suuntaan. Otin pois ja lähti etenemään kohti tietä. Kutsuin pois, kyselin neuvoja tiellä jäljen alkua katsovalta jäljen tekijältä, ja lähdin kulkemaan neuvottuun suuntaan, Raiku ihan ulalla. Ihmettelin, että mitä kauheaa sille on tapahtunut, kun ei  löydä jälkeä. Kuljettiin aikamme ja vähän päästä katsoin, että ihan kuin se jäljestäisi. Sitten nousi keppi. Jatkettiin ja yritin "lukea" koiraa, näytti jäljestävän. Muutaman kerran nosti päänsä ja korjasi, selvästi yhdessä kulmassakin. Tuntui kuitenkin, että mentiin ympyrää, eikä minulla ollut aavistustakaan missä oltiin, kun toinen keppi löytyi. Vähän päästä kolmas ja neljäs. Tultiin lähelle tietä, ja Raiku meni sinne. Kutsuin pois ja se jatkoi noin kymmenen metrin päässä tiestä tien suuntaisesti. En ollut huomannut kysyä, mihin jälki päättyy, joten roikuin vaan liinan perässä ja yritin päätellä jäljestääkö se vai ei, kunnes tultiin taas tielle, jonka reunasta Raiku nosti viidennen kepin. Päättelin, että siihen se loppui ja palkkasin. Lähdettiin tietä takaisin ja vastaan tuli jäljen tekijä, joka ilmoitti, että olimme esineruudulta tullessamme ajaneet väärälle levikkeelle, ja Raiku oli ohjattu toisen koiran janalle, josta jälki lähti vastakkaiseen suuntaan kuin Raikun jälki. Se siis nosti jäljen oikein, mutta kun ei päässyt sinne, alkoi jäljestää takajälkeä tielle. Jossain vaiheessa se sitten törmäsi omaankin jälkeensä (tai ehkä jopa löysi sen?) ja alkoi kulkea sitä. Janat olivat onneksi aika lähekkäin, joten tehtävä ei ollut ihan mahdoton.  Aika pätevä suoritus Raikulta. Ennen kaikkea emännältä: uskalsin lähteä sen perään vaikka jäljen aloitus oli niin kummallinen. Ja selittyi se Rumbankin oudontuntuinen jälki: se oli ohjattu toisen koiran janatreenin merkille. En siis ollutkaan seonnut!

Kaikesta tästä innostuneena tein vielä tunnarin odotellessamme viimeistä koiraa jäljeltään. Laitoin kapulat ympyrään, palasin Raikun vierelle, käännyin hetkeksi selin kapuloihin, sitten käännyin ja annoin käskyn. Meni juoksujalkaa, haisteli ja otti oman! Alan jo uskoa, että se saattaa osata, eli nyt pitää ruveta treenaamaan pitämistä ja luovutusta, se roikuttaa tunnaria suussaan toisesta päästä, ihan kuin sillä olisi tupakka huulien välissä. Mutta tämä on pientä.

Vähän tokoo

Helleaamua lähdettiin viettämään tokoillen raviradan parkkikselle. Koska oli helle, tehtiin vaan aika vähän. Seuraamisesta askelsiirtymiä, jotka alkavat olla ok. Ruutua: meni vähän kaarrolla mutta oikeasta sivusta oikeaan paikkaan. Palkka kun ruudussa maassa. Kolmannella kerralla yritin loppuosaakin, kaksi kertaa lähti ennen käskyä. Vahvistettiin maassaoloa ja sitten onnistui. Yksi metallinouto hetsattuna, lelusta kapulaan ja siitä leluun, ihan hyvä. Ja sitten se tunnari. Aloitus kokeenomaisesti, käännyin ympäri, sitten käsky Meni vähän löntystäen, haisteli kapulat ja valitsi oman!!! Nyt jos ei tarvitsisi kuin enää vahvistaa? Loppuun paikkamakuu jossa kolme urosta. Raikua selvästi vähän ahdisti uusi vieras uros vaikka se oli ihan kiltti kultsu ja se kääntyi aavistuksen verran poispäin koirasta. Muuten ei mitään hämminkiä.

Ovat Raiku ja Aihki kesällä muutakin tehneet. Esimerkiksi odottaneet tolppiin sidottuina makkaran paistumista Jaamankankaan laavulla Unan kanssa (huom. Unan suun asento)

Tavanneet Aihkin kasvattajan Kirstin koiria

ja viettäneet aikaa vesien rannoilla

Viimeinen rallitunti ja Viikon Tunnarit

Tänään oli viimeinen rallytokokurssin kerta. Ratana avoimen luokan juttu, ihan uutena pyörähdys, joka on vähän kuin koiratanssista - koira pyörähtää akselinsa ympäri ohjaajan kulkiessa suoraan. Ei ollut Raikulle vaikea. Vaikeutta oli ohjaajalla taas spiraaleissa ja Raikulla tehtävässä, jossa ensin pysähdytään, sitten ohjaaja kääntyy 90 astetta, pysähtyy, ottaa askeleen ja kutsuu koiran, joka on koko ajan istunut alkuperäisessä paikassa. Lähti joko mukaan tai ennakoi. Tätä pitää treenata, pitäähän sen istua kun sanotaan, teen minä mitä tahansa. Tämä kurssi loppui tähän, katotaan sitten jatkoa.

Tällä viikolla on tehty tunnareita seuraavasti:
Maanantai, iltalenkin jälkeen: yksi, oikein.
Tiistai: ei tunnaria
Keskiviikko iltalenkin jälkeen: yksi, oikein
Torstai, kaatosateessa jälkitreenien jälkeen: yksi, oikein
Perjantai, rallitokon ja lenkin jälkeen: yksi, oikein.

Siis neljä kertaa peräkkäin tunnari oikein. Jos tämä nyt olisi mennyt sen päähän, niin sitten varmaan joku muu on sieltä kadonnut. Vaikkapa ruutu, jota ei ole tehty moneen viikkoon?

Ukkosjälki

Tänään taas Josepan jälkiryhmässä Jaamalla. Pyysin jälkeä, jossa olisi paljon kulmia ja yksi terävä kulmakin. Heti kun jäljet oli poljettu tuli ukkonen, kaatosade ja rakeitakin. Aikamme odotettiin autoissa, sitten lähdettiin lähellä asuvan ryhmäläisen kotiin kahville. Puolitoista tuntia siinä odoteltiin, sitten sade vähän hellitti vaikka ukkonen vielä jyrisikin. Ajettiin takaisin metsään ja päätettiin, että jokainen ajaa samaan aikaan oman jälkensä ennen uuden ukkoskuuron alkua. Ja niin jouduttiin Raikun kanssa ihan kaksin metsään ihan oudolle jäljelle. Huh. Samalla alkoi uudestaan sataa. Nosto oli vähän haparoiva ja Raiku tarkisteli sinne tänne. Sitten se lähti ajamaan, mutta edelleen tarkistellen. Edettiin kiemurrellen ja olin ihan varma, että se ei ole koko aikana ollut jäljellä kun keppejäkään ei noussut ja menimme mielestäni ympyrää. Kulmia oli paljon, ja yhdessä kohdassa se kääntyi lähes tulosuuntaan. Sitten lopulta kun olin jo aikeissa viedä sen pois metsästä harhailemasta se nosti kepin. Jatkettiin yhtä epämääräisen tuntuisesti kunnes se nosti toisen, kolmannen ja neljännen kepin ja sitten tuli vielä loppupurkillekin. Ilmeisesti kaksi ensimmäistä keppiä jäi nostamatta. Koko ajan satoi ja salamoi ja ukkonen ryskäsi melkein kohdalla, mutta ei se Raikua näyttänyt haittaavan. Oli opettavainen jälki - ei ehkä niinkään Raikulle kuin emännälleen. Kun se jäljestää niin se oikeesti jäljestää, on se vaan uskottava.

Rallirataa

Ahkeran treeniviikon päätti rallytokotuntinen. Tehtiin avoimen luokan rataa, eli sai tehdä ilman hihnaa. Rata oli mukavan vaihteleva, ja kun taskussa oli juuri keitettyjä maksapaloja, Raiku oli ihan liekeissä. Emäntäkin onnistui olemaan tarkkana, joten tehtiin rata kaksi kertaa varsin hyvin spiraaleineen, houkutuksineen ja kaikenlaisine käännöksineen ja pyörimisineen.

Rallin jälkeen käytiin lenkillä ja sitten tunnaria. Ensimmäisellä ei meinannut lähteä ja kun sitten meni, haisteli kapulat, kosketti omaa ja jäi siihen seisomaan. Onneksi vain hetkeksi, nosti oman ja toi. Siis toinen yritys seurauksena. Nyt lähti hyvin, haisteli ja nosti oman. Hyvä. Vielä kolmas tarkistukseksi, ja se oli sitten ihan täydellinen. Ei se näköjään auta muu kuin vain tehdä näitä.

Oppikirjajälki

Josepan jälkiryhmän treeneissä tällä kertaa jälki kuivassa mäntymetsässä. Pituus noin 700 metriä, kuusi keppiä, noin 15 m jana. Vanheni vähän toista tuntia, ilma täysin tuuleton. Suoritus: jana suora, nosto täsmällinen ja jälki tarkkaan, kaikki kepit ja kulmat. Siinä ei ollut mitään korjattavaa.

Esineruudussa 8 esinettä, neljä takana ja neljä keskellä täysmittaista ruutua. Lähti hyvin ja nosti ensimmäisen esineen takakulmasta. En palkannut ja lähetin uudestaan. Vähän hitaammin eteni, mutta nosti esineen ruudun keskeltä, toi laukalla ja sitten palkkasin. Se oli hyvä esineruutu, meni kerrankin ihan kuin päässäni suunnittelin :)

Ja lopuksi vielä pienen lenkin jälkeen mikäs muu kuin tunnari. Ja tällä kertaa vain yksi tunnari, se kun meni kerralla oikein. Meni kapuloille, haisteli, nosti oman ja toi. Jee!