Raikun kanssa ollaan jatkettu siitä mihin ollaan jääty ja mitä ollaan Aihkinkin eläessä tehty. Eli lenkkeillään ja treenaillaan ja kyläillään ja sen sellaista. Maanantaina käytiin Linnunlahdella vähän tokoilemassa. Positiivista oli että ruutu löytyi hyvin, joskin vauhtia oli niin että en ehtinyt pysäyttää kuin vasta takanauhalle. Tunnari oli taas ihan mallikas, haisteli ja toi oman reippaasti (ja minäkin osasin olla hiljaa). Hyvä oli myös luoksetulo. Ja hyppynouto. Kaukot sitten vuorostaan vähän hakusessa. Joku tietenkin aina.
Tänään rallissa. Ensin treenattiin peruuttamista, missä Raiku ensin hypähtää ja menee vähän vinoon, sitten jatkaa suoraan. Mutta oikealla seuraaminen alkoi sujua! Tuli oikealle sivulle vähän avittamalla ja lopulta seurasi ihan oikeassa asennossa, kättä vain ei vielä voinut laskea alas, mutta namia ei tarvinnut. Käännöksiä ei otettu, mutta ympyrää seuraaminen meni hienosti. Tämä oli edistystä. Radassa oli yksi voittajan kyltti, mutta tehtävä oli tokosta tuttu liikkeestä seisomaan ja kierto koiran ympäri, joten siinä ei mitään ongelmia. Tällä kertaa hyppy oli tavallista lähempänä kylttiä, joten senkin Raiku bongasi ilman vaikeuksia. Radan lopussa yritin vaihteeksi palkata lelulla, mutta kun aina ennen on palkattu namien heitolla, Raiku vaan katsoi lelua vähän hämmästyneenä.
Raiku näyttää sopeutuneen elämään ilman Aihkia aika ongelmitta. Välillä näyttää siltä että se suorastaan nauttii kun koko maailma on nyt sen, eikä diktaattori ole sanelemassa sillä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Välillä se näyttää vähän eksyneeltä. Tätä tapahtuu erityisesti ennen ruokailua. Jotenkin siitä ilmeisesti tuntuu vähän orvolta ilman mitään ruokakilpailua. Kotiin yksin se on jäänyt kuten aina, ihan rauhallisesti ja luottavaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti