maanantai 14. elokuuta 2017

Sunnuntain jälkiä

Sunnuntaina käytiin taas jäljestämässä, Hirvirannan maastoissa. Maastovalinta ei ollut täysin onnistunut kun joka mutkassa oli auto tai pari ja ihmisiä marjastamassa, pyöräilemässä tai juoksulenkillä. Tehtiin kuitenkin jäljet näistä juolimatta. Sekä Raikun että Tassun jäljet alkoivat tasaisesta mäntykankaasta ja jatkuivat tien yli tiheään, matalaan männikköön. Jäljet vanhenivat vähän yli tunnin missä välissä kaavan mukaan esineruutu. Tassu haki ensimmäisen rivakasti ja toikin, mutta toisen kanssa jouduttiin ongelmiin: ensin aloitti mustikansyönnin ja vasta kun olin kävellyt sen kanssa ruudun puoliväliin, lähti etsimään. Löysikin, mutta jäi ruutuun leikkimään. Ja sitä rataa. Raiku etsi kaksi esinettä hitaasti ja toista ei edes niin varmasti. Sellaiset esineruudut tällä kertaa. Oli niistä opittavaakin.

Esineruudun tekemisen aikana Raikun jäljen päälle oli ilmestynyt kaksi marjastajaa kulkemaan siksakkia ihan siinä missä jälki meni. Lähtivät kuitenkin pois ennen ajamista. Raiku nosti jäljen hyvin ja ensimmäinen keppikin löytyi heti. Marjastajien sotkemalla kohdalla se meni ihan sekaisin ja otettiin se nostamaan jälkeä uudestaan tieltä, jolle jäljen tekijä oli onneksi tehnyt ylityskohdan merkin. Vähän vaikeasti jälki nousi, mutta sitten Raiku ajoi todella varmasti kovasti mutkittelevan jäljen ja nosti jokaisen kepin.

Tassulla oli vaikeuksia jäljen nostamisessa. Merkkasi kyllä oikealla kohdalla mutta ei ollut varma ja pinna petti - alkoi haukkua ja rapsuttaa ja muuta sellaista. Vein sen sitten ihan jäljen päälle ja siitä se sai jäljestä kiinni. Pitää helpottaa janaa, lyhentää ja loiventaa. Tassun jäljellä oli yli puolessa välissä pieni pehmolelu ja siitä jonkin matkan päässä keppi ja lopussa purkki, ei muuta. Tassu ajoi hyvin varmasti liina kireällä, sillä ei selvästikään ollut mitään vaikeuksia seurata jälkeä. Pehmolelulle se pysähtyi ja meni maahan! Kepin se merkkasi mutta olisi jatkanut. Siis pehmoleluja tai sellaisia ja niitten päälle keppejä, jos sellaista kokeilisi. Mutta hienosti ajettu se oli.

Viikolla käytiin taas Napakan rallitunnilla. Ohjelmassa oli hyrrää, jonka Tassu osaa sekä jalkojen välissä kävelyä ja siinä käännöksiä, nämä myös näyttivät miellyttävän Tassua. Kun muut treenasivat hyrrää otin kentälle Raikun saadakseni Niinalta ohjeita 360 asteen pyörimiseen oikealla ja oikealle. Näytin mikä on ongelma ja sitten Niina kokeili - ja Raikuhan kääntyi oikein sutjakkaasti! Ongelma on siinä, miten pidän kättäni eli ei ranne suorana vaan jotenkin muuten (jäi tietenkin vähän hämäräksi).

Yhtenä kauniina kesäiltana kulkeuduttiin jonkun pienen (?) järven rantaan. Tassu kahlaili ja pyydysteli vesikirppuja vaikka kuinka kauan. Raiku istui ja ihaili käuniitä maisemia.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sadejälkiä

Vuoroon tuli kaatamalla vettä ja vuoroon aurinko paistoi lämpimästi kun mentiin Jaamalle jälkeilemään. Siinä paikassa on käyty viimeksi vuosi sitten ja sinne oli ilmaantunut uusi avohakkuuaukko ja ne vanhat olivat yllättäen korkean (ja märän) horsman peitossa. Tehtiin jäljet kahden sadekuuron välissä ja sitten esineille horsmapellon läpi. Ruutu oli täysleveä mutta ei varmaan ihan täyspitkä, esineet kummassakin kulmassa. Tassu lähetettiin ensin. Tällä kertaa se eteni aika verkkaisesti ja pyäshteli haistelemaan kaikenlaista, mutta löysi esineen aika pian ja palautus oli vauhdilla kun lähdin juoksemaan pakoon. Päätin sitten vielä kokeilla toistakin ja lähetin toisesta kulmasta. Eteni taas vähän verkkaisesti mutta eteni kuitenkin ja löysi esineen! Jes. Tämän palatus oli vielä arvelevampaa, olisi selvästi mieluummin jäänyt esineensä kanssa ruutuun, mutta toi kuitenkin. Raiku sai ensin katsella Närrin ruutua (jotta säästyisi yksi rämpiminen horsmien seassa). Se lähti jolkottelemaan ja meni aika kauan ennen kuin pääsi etenemään takarajalle ja löysi esineen. Toista lähdettiin etsimään yhdessä (ja keräämään merkit), sillä tavalla sekin löytyi.

Tassun jälki vanheni vähän yli tunnin sateitten ja paisteitten vuorotellessa. Nostossa se merkkasi jäljen mutta sitten vähän haahuili. Kun sai jäljestä kiinni, lähti etenemään liina kireällä. Yhdessä kohdassa se uudelleen hairahtui jäljeltä mutta aika nopeasti nosti sen uudelleen. Tassu jäjesti hyvin, nenä maassa ja hyvää vauhtia, yhtä harhautumista lukuun ottamatta hyvin varmasti, mutta ne kepit. Kolmelle ensimmäiselle (merkatulle) pysäytin sen ja siitä huolimatta ei halunnut näyttää keppiä. Sillä oli oikein tuskainen ilme, että miksi ei saa vain jäljestää. Neljännen merkkaamattoman kepin se sitten ilmaisi istualla ja haukkumalla, viimeisestä taisi vähän mennä ohi. Loppupurkin se merkkasi mutta ei se siihenkään olisi jäänyt. Täytyy alkaa kokeilla erilaisia variaatioita - vain yksi keppi jäljen loppupuolella, todella paljon keppejä tai keppien sijasta leluja. Tai jotain.

Raikun jälki ehti vanheta yli kaksi tuntia ja kun se lähti matkaan, vettä tuli kaatamalla. Nosti jäljen, mutta hukkasi heti. Haahuiltiin aika kauan kunnes se taas löysi sen ja nosti yhden kepinkin. Sitten se hukkasi sen lopullisesti tai vaihtoehtoisesti se kutsuttiin pois jäljeltä kun arveltiin että ei jälki siellä mene. Joka tapauksessa se etsi ja etsi kunnes löysi oravan puusta ja vähän sen jälkeen palkkapurkkinsa. Todennäköisesti jäljestä ei lähtenyt juuri mitään hajua siinä sateessa tai sitten haju oli levinnyt pitkin metsää. Kovasti Raiku kuitenkin teki töitä - ja sai palkkansa mikä Raikun perspektiivistä lienee se tärkein juttu.

Kesäloman kunniaksi on joinain aamuina treenattu läheisellä nurmikentällä. Tassulle on opetettu seuraamista patukka kainalossa ja nopeasti se oppi, että patukkaan saa hypätä jess -käskyllä mutta ei muulloin. Tällä tavalla se seuraa aika nätistikin, ainakin vähän matkaa. Raikulle on yritetty opettaa 360 asteen käännöstä oikealle sen ollessa oikealla, mutta vieläkään se ei sitä ole tajunnut. Namin kanssa siirtää takajalkojaan, mutta ilman namia lähtee vain peruuttamaan. Optimistina uskon, että vielä jonain päivänä tai vuonna tämäkin onnistuu :)