Se pyörii sittenkin

Siis Raiku oikealla puolella myötäpäivään. Tänään vähän lyhyeksi jääneen iltalenkin jälkeen päätin vähän tokoilla kuun ja otsalampun valossa. Ja päätin kokeilla vielä kerran ennen luovuttamista sitä rallin voittajaluokan liikettä, pyörimistä oikealla puolella myötäpäivään. Monet kerrat Raiku lähti peruuttamaan sivusuunnassa vaikka kuinka namilla yritin ohjata. Päädyin pyörimään itse pientä ympyrää ja Raiku kääntyili aika kankeasti. Sitten vielä kerran namilla ja yhtäkkiä se pyörähti, oikein sujuvasti vielä! Kehuin sitä hirveästi ja se pyöritti takapuoltaan ja kiemurteli. En ottanut toistoa, jääköön muhimaan. Muuten Raiku teki kaikenlaista pientä, hienoa seuraamista, täydelliset jäävät, hyvän tunnarin ja kohtalaiset kaukot. Se oli koko ajan ihan innoissaan, näkee että on aikaa siitä kun on tokoiltu.

Tassukin pääsi kuun ja otsalampunvalon treeneihin. Ensin vähän taisteluleikkiä, ja yritin tosissani estää sitä laittamasta tassujaan patukan päälle - sitä se yrittää aina kun vedetään jotain. Jotenkin rasittavaa. Karistin aina sen käpälät ja nostin patukkaa ylemmäs. Vähän se ehkä vähensi sitä käpälöintiään. Imutusseuraamisesta seisomaan jäämistä ja maahanmenoa takapalkka houkuttimena, menivät ihan hyvin. Takapalkka on nyt selvästi ymmärretty ja pop. Kapulanpitoharjoitusten alkiota ja pari vauhtinoutoa. Perusasentoon se kiepahtaa edesta hienosti kun laitan namin suorana olevan käden nyrkkiin. Siinä kohtaa tuntuu kuin se olisi jotain jo oppinutkin. Välillä pimeästä metsästä kuuluvat tai kuvitellut äänet saivat sen huomion mutta nopeasti se palasi tekemään kun otti lelun tai patukan käteen.

Pimeät metsät ovat hillinneet Tassun juoksentelua, sitä selvästi vähän arveluttaa lähteä ainakin oudommilla alueilla yksinään metsään. Polut ovat turvallisempia. Hyvä niin. Tai sitten syy on se että jäniksetkään eivät taida kauheasti pilkkopimeällä liikehtiä.

Sunnuntaiohjelmaa: jälkiä ja esineitä

Heti aamusta Jaamankankaalle jälkeilemään, pitkästä aikaa. Raikulle tehtiin jälki, joka alkoi metsästä mutta kaarsi kohta hakkuuaukolle. Neljä keppiä ja kulmia. Tassulle jälki sekametsässä, pari kulmaa ja kaksi välipurkkia. Ennen jälkien ajoa tehtiin esineruutua. Ruutu oli noin 40 metriä syvä ja parikymmentä leveä. Tassu aloitti niin että takarajalla näyttäytyi ensin ihminen joka tuli pois. Tassu matkaan, ja kovaa vauhtia se eteni, vähän aikaa etsiskeli ja sitten löysi takarajalta esineen ja toi sen noin viiden metrin päähän kunnes pudotti ja alkoi syödä mustikoita. Toinen näytöllä, sama suoritus. Eteneminen, etsiminen ja ajatus esineen tuomisesta näyttävät tällä hetkellä olevan Tassun päässä, ihan perille tuominen ei ihan. Täytyy paneutua siihen. Mutta hyvin se työskenteli kun ottaa huomioon että ei se kovin montaa ruutua vielä ole tehnyt. Raikulle oli vain yksi esine takarajalla, eteni reippaasti ja nappasi esineen pysähtymättä niin että luulin ensin että se muuten vaan tuli pois. Hyvä ruutu siis Raikullakin.

Tassun jälki vanheni vähän yli tunnin. Laitoin sille valjaisiin ihan jälkiliinan ja tehtiin noin metrin viisto jana, joka meni hyvin. Tassu ajoi alusta alkaen määrätietoisesti mutta rempomatta, söi välillä nakkeja ja eteni nenä ihan maassa. Alkujäljellä ensin lähti lintu ihan edestä, sitä se hetken katseli mutta jatkoi ilman eri käskyä. Sitten törmättiin hirvenpapanoihin, ne meinasivat viedä voiton jäljestä, mutta palasi niiltäkin ja jatkoi. Toisessa kulmassa hetken pyöri, toinen ihan nappiin. Toinen välipurkki jäi nostamatta kun se ei ollut edes merkattu, mutta toiselle pysähtyi ja loppupurkille samoin. Tassu kyllä ajoi jäljen hienosti, jälkimotivaatio ainakin on kohdillaan.

Raiku ajoi jälkensä tällä kertaa henkseleitä paukutellen "minä osaan tämän" -asenteella. Niinpä siltä jäi kaksi keppiä, toisen näin minä ja toisen jäljen tekijä. Loppupurkilleen se pääsi vaivatta. Sitten se vietiin Tassun jäljelle etsimään sinne jäänyttä purkkia ja alta aikayksikön Raiku heilutteli häntäänsä purkin luona.

Treenin jälkeen Tassu ja Raiku saivat rällätä Närrin ja Soljan kanssa aurinkoisessa syyssäässä. Kotiin tuli uupuneita koiria.

Viiimeinen tokoalkeet

Viimeisellä kurssikerralla teemana oli edelleen noutokapula ja sitten takapalkan käyttö liikkeestä seisomisessa. Tassu aloitti tunnin rettelöimällä ja kun yritin saada sen tokeisiinsa vetoleikillä se vaan kiihtyi lisää: haukkui, hyppi vasten, puri kaikkea mikä hampaitten väliin osui. Noutokapulahommat meni ihan hänekseen ja laitoin Tassua vähän jäähylle. Yllättäin se asettuikin ensin istumaan ja sitten maahan katselamaan maisemia. Ehkä sitä itseäänkin vaivasi ylikiihtynyt tila? Kun ohjaaja tuli kohdalle katsomaan miten me tehdää, Tassu kiihtyi taas ja sain ohjeeksi antaa pakotteen jolla haastaminen lopetetaan. No, se loppuikin kun kielsin oikein tiukasti pari kertaa. Näytettiin nouto ja saatiin kapulan pitämisen opetteluun hyviä vinkkejä, jotka heti tuntuivat toimivan. Seisominen imutusseuraamisen yhteydessä ja vapautus takapalkalle onnistuivatkin sitten jo hienosti. Tassu älysi takapalkan idean ja seisoi aina hetken palkkaamisen jälkeen paikoillaan odottaen takapalkalle pääsyä. Tehtiin vaikka kuinka monta ja Tassu pysyi koko ajan innostuneena. Loppuun vielä paikallamakuuta koko ajan namitettuna, pysyi vaikka välillä kaivelin lisää palkkoja taskusta. Harmi että kurssi loppui jo, sieltä sai tosi hyviä vinkkejä.

Eilen käytiin Nivassa Nukan kymmenvuotisjuhlien kunniaksi. Koirat juoksivat isoja peltoalueita edestakaisin ja Tassu pääsi leikkimään Takun kanssa oikein kunnolla. Nukan kanssa ne näyttävät tehneen väistämissopimuksen, jota Tassun kyllä aika ajoin tekisi mieli rikkoa ja mennä vähän uhittelemaan. Onneksi Nukka pitää tiukasti kiinni sopimuksesta niin riitoja ei ole päässyt tulemaan. Kamera oli matkassa mutta koirat juoksivat kaukana ja valaistusolosuhteet ilta-aurinkoisella pellolla olivat haastavat, samoin korkeaksi kasvanut ruoho.

Takku ja Raiku

Tassulla on kiire

Raiku

Raiku ja Tassu: olisiko tuolla jotain?

Takku ja Tassu

Tassu on jo iso poika

Nukka kulkee omia reittejään

Syksy on

Tokon alkeita ja rallia

Keskiviikkona käytiin toiseksi viimeisellä tokon alkeitten tunnilla. Teemana oli noutokapulan pito ja kaukot. Tassu oli suunnilleen koko tunnin ylikierroksilla, joten kapulan pito meni ihan häsläämiseksi, se pomppi vasten, reuhasi ja sitä rataa. Välillä leikitin, mutta siitähän sen kierrokset vaan nousivat. Perusasentoa se kyllä teki hienosti, pyörähti sivulle ilman apuja, selvästi jotenkin tykkäsi kun osasi. Kaukokäskyissä opeteltiin takapalkkaa ja muutaman toiston jälkeen Tassu alkoi hiffata jutun juonen. Tehtiin istu - maa vaihtoja, sillä on ihan hyvä tekniikka mutta vielä aika epävarmaa hommaa. Vaikka Tassu kävi kierroksilla se ei ollut yhtään kiinnostunut muista koirista, on tainnut jo alkaa oppia miten koulutuskentällä käyttäydytään.

Tänään käytiin rallitreeneissä hallilla. Raikun oikealla seuraaminen on selvästi nyt kolahtanut, tehtiin pujottelua ja spiraalia ja puolen vaihtoja jalkojen välistä. Välillä merkin kiertoa, joka menikin yllättävän hyvin. Puolta vaihtavia täyskäännöksiäkin kokeiltiin, niissä emännän hahmotuskyky on suurin ongelma. Raikun pahin ongelma on pyöriminen, joka suuntaa oikealta vasemmalle. Se ei yksinkertaisesti pysty tekemään sitä, ei osaa pyörittään takapäätään. Vieläköhän tämä(kin) ongelma onnistutaan ratkaisemaan vai joko tuli juttu jota Raiku ei opi. Yritettiin sitten niin, että minäkin pyörin paikallani ja hetkittäin Raiku heitti takapuoltaan, mutta semmoinen pyöriminen alkaa itselle käydä aika vaativaksi. No, katsotaan.

Ryhmässä oli meidän lisäksi vain yksi muu paikalla, joten otin sitten Tassunkin halliin. Ensin kahden lelun leikkiä, mutta halusi tällä kerralla omia molemmat. Muutaman kerran onnistui kuitenkin. Pari vauhtinoutoa, ne edelleen hyviä. Tassu juoksi kovaa vauhtia myös pitkän agilityputken läpi ensin mun luokse ja sitten samantien takaisin treenikaverin luokse. Reipas koiranpoika se on, tykkää tehdä mutta aika helposti sillä menee ylikierroksille. Todennäköisesti se on kuitenkin vika joka vanhetessa vähenee.

Metsälenkeillä Tassu on vallan villiintynyt. Juoksee ensin puolen tunnin ajan sellaisen kolmenkymmenen metrin säteellä suuntaansa edestakaisin eikä kuule mitään. Sitten kun enimmät höyryt on juostu se alkaa jopa kuunnella luoksetulokutsuja sekä kieltoja lähteä omille retkilleen. Kun se on kuulolla, se tulee luokse kovaa vauhtia joka kutsusta, mutta niitä kuulollaolohetkiä on aika monilla lenkeillä vain noin suunnilleen puolen aikaa puolentoistatunnin lenkistä - toisinaan se kyllä on koko ajankin kuulolla, ilmeisesti riipuu sekä metsän kutsun voimakkuudesta että höyryn määrästä päässä. Se selvästi on tullut ikään, jolloin suuri maailma houkuttaa jäniksineen ja ilman ja päässä on ajatus, että pystyy ihan mihin vaan. Hohhoi. Tulee niin nuori Aihki mieleen, se oli ihan samanlainen. Raiku on aina ollut herkempi tottelemaan, vaikka on sekin aikanaan reviirinsä rajoja kokeillut. Täytyy kai alkaa muistella niitä Aihkin nuoruuden aikaisia kurikeinoja, joilla sen sai tottelevaiseksi.

Tokoalkeet: sivulle, maahan, paikalla

Yksi tokoalkeettunti jäi viime viikolla väliin, mutta tänään taas päästiin. Ohjelmassa oli sivulletuloa takaa kiertäen ja vasemmalla kierähtäen, sivulla ja imutuksesta maahan menoa ja paikallapysymistä. Tassu napattiin suoraan autosta tunnille ja alku olikin sitten sen mukaista: kiukkuista minulle osoitettua haukkua, sinne tänne rempoilua ja sellaista. Päätin sitten ensin vähän leikkiä ja se saikin Tassun vähän paremmalle tuulelle. Kiertäen sivulle tulo on edistynyt niin, että vain vastaanottavassa kädessä tarvitaan nami, lähtee kiertämään pelkästä käden liikkeestä. Vasemmalla sivulle kierähtäminen tapahtui yhtäkkiä niin, että pidin namia kädessa ja kättä sivulla suorana, ei mitään apuja ja se tuli oikein hyvään asentoon. Ohjaaja kehui Tassun hyvää takapään käyttöä. Sen täytyy sitten kyllä olla synnynnäistä kun ei sellaista ole harjoiteltu. Maahanmenon Tassu oli kokonaan unohtanut, mutta namilla avustaen se sinne saatiin ja kun namia kylvettiin tassujen väliin se pysyi maassa siihen asti että vapautettiin. Imuttamasta maahan meni jo paremmin. Paikalla istui sen verran että pystyin ottamaan kaksi askelta poispäin ja palaamaan takaisin. Loppua kohti Tassun kiihko ja kiukku tasaantuivat, se alkoi kuunnella ja hakeutua itse kontaktiin odottaen mitä seuraavaksi tehtäisiin. Muihin koiriin se ei kiinnittänyt huomiota, välillä päästin hihnastakin irti eikä sillä ollut mitään aikomusta sännätä minnekään. Kivaa oli ja hyviä vinkkejä saatiin.

Tokoalkeet

Aloitettiin koirakoulu Napakassa tokon alkeiskurssi, yhteensä viisi kertaa. Tänään perusasentoa ja seuraamista imuttamalla, siis samoja kuin pentukurssilla. Tassu oli vähän ylikierroksilla mutta muutaman kerran tuli perusasentoon ihan ilman käsiohjausta ja imutus onnistui tosi hyvin, samoin kiertämällä sivulle tulo. Jotain niistä on sen päähän tainnut tarttua. Välillä leikittiin, mutta se oli kyllä enemmän sellaista reuhaamista. Seuraavalle kerralle ei päästäkään, joten tämä jokapäiväinen treeniputki päättyi tähän.

Tassusta oli otettu kuvia saalisleikkikoulutuksessa ((c) Kati Oinonen). Tassun suussa ihan uusi KeHu -lelu, pallon ja patukan yhdistelmä, toinen kahdesta samanlaisesta.

Jäljet ja esineet

Treeniputki jatkuu, lajit vaan vaihtuvat. Eli tänään jäljillä Pärnävaaran maastoissa. Ensin kuitenkin esineitä: parikymmentä metriä leveä ja nelisenkymmentä syvä ruutu, kolme esinettä. Ensin sinne laitettiin Tassu niin, että Hannele oli Tassun tullessa takarajalla ja näytti esinettä. Tassu lähti kovaa, mutta pysähtyi puoliväliin ruutua syömään jotain. Sain sen uudelleen matkaan ja sieltä esine löytyikin. Takaisin tullessa pysähtyi suunnilleen samaan paikkaan syömään. Toi se sen esineenkin, mutta vähän pieleen meni. Tehtiin toinen näytöllä ja nyt Tassu meni kovaa, löysi esineen ja palasi esineen kanssa kovaa vauhtia pallopalkalle. Kun Närrikin sitten omalla vuorollaan pysähtyi samoille paikoille syömään mentiin katsomaan, ja siinä oli jonkun koiran namitetun jäljen nameja sievästi rivissä ja kasoissa. No, lähetin kuitenkin Raikunkin. Se pysähtyi kanssa ja kutsuin takaisin arvellen, että tämä oli menetetty harjoitus. Lähetin kuitenkin uudestaa ja yllättäen Raiku lähti laukalla, löysi esineen takarajalta ja palasi laukalla!

Tassun jälki oli nyt sitten oikeesti pitkä, ehkä vähän yli 100 metriä. Alussa vähän nameja, paikoin namikasoja, yksi välipurkki, pari kulmaa ja kaarteita, vieraan tekemä, vanheni vähän toista tuntia. Tassu lähti jäljelle kauhealla nelivedolla ja jouduin pidättämään sitä niin paljon, että se turhautui, istahti ja alkoi haukkua kiukkuisesti. Hetken se siinä istui, jatkoi sitten onneksi lopettaen sen kauhean vetämisen alkaen edetä määrätietoisesti mutta rauhallisessa mielentilassa. Nameja se välillä söi, välillä ei. Ensimmäisen kulman meni noin vain, toisessa hetken hukka, jonka selvitti aika nopeasti. Välipurkille ensin pysähtyi mutta kun en huomannut että siinä oli se purkki, kävi istumaan. Rinteessä hetkeksi harhautui liian alas, mutta korjasi senkin itse. Jäljesti todella motivoituneesti nenä ihan maassa kiinni, suurimman osan ihan jäljen päällä (sen näki sammaleeseen jääneistä askelpainaumista). Tämä oli jo ihan oikea jälki ja oikeaa jäljestystä :) Pitää siirtyä liinaan hihnan sijasta että se saa tilaa tarkentaa jos hetkeksi hukkaa ja muutenkin.

Raikun jälki lähti hiekalta ja kulki hiekkarineteillä, pusikossa ja lopulta tien laitaa, vanheni yli kaksi tuntia. Jäljen se nosti hiekalta yhtään epäröimättä, mutta pusikossa sille tuli hukka jolloin päästin liinan irti kun se oli sotkeutua joka puolelle. Raiku löysi jäljen uudestaan ja lähti jyrkkää alamäkeä niin kovaa, että katosi näkyvistä. Mäen alla kutsuin ja se tuli jostain  keppi suussa. Siitä jatkettiin tielle, olisi mennyt yli mutta kun ei päässyt jatkoi jälkeään loppuun. Yksi keppi sinne hukkakohtaan jäi, muut viisi nousivat hyvin.

Saalisleikkikoulutuksessa

 Käytiin Susirajan lappalaisten järjestämässä Salme Mujusen saalisleikkikoulutuksessa. Ensin oli parin tunnin luento koiran vieteistä ja saalisvietin luonteesta sekä saalisleikin oikeasta suorittamisesta. Jos oikein muistan, oikeassa suorittamisessa on neljä vaihetta: leikki, jossa kahta samanlaista lelua heitetään aina siihen suuntaan, johon koira on menossa. Lelu heitetään matalalla maata viistäen ja siihen pitäisi ennen heittoa saada sellainen jänismäinen pomppiva liike. Jalkojen ja käsien asento oli oleellinen. Saalistaminen päätetään kutsumalla koira toiseen leluun, jota myös pidetään ihan tietyllä tavalla. Sitten koiraa "keinutetaan" lelussa edestakaisin, minkä jälkeen vasemmalla kädellä tartutaan koiran kaulassa olevaan ohueen hihnaan ja lähdetään kulkemaan ympyrää tiukassa narussa, koira lelu suussa. Lopuksi siirrytään koiran sivulle, ihan kiinni koiran kylkeen ja aletaan silittää sitä hyvin rauhallisesti kunnes se pudottaa lelun ja on täysin rentoutuneessa tilassa. Siis jotenkin niin. Oleellista taisteluleikissä on koiran rohkeus ja röyhkeys, joiden avulla se sekä saalistaa että lopussa taistelee.

Luennon jälkeen treenattiin ensin ilman koiraa kaikkia leikin vaiheita ja sitten kymmenen koiraa pääsi harjoittelemaan - tai oikeastaan ihmisethän siinä harjoitteli. Tassun kanssa saalistus sujui odotetusti hyvin, vähän siinä oli rytmityksessä ongelmia eikä Tassu aina heti pudottanut, mutta ihan ok ensimmäiseksi kerraksi. Myös yhteen patukkaan iskeytyminen ja siitä taistelu menivät hyvin. Sen sijaan sitten lyhyessä narussa kuljettaminen ei onnistunut, Tassu alkoi vikuroida kun naru kiristyi eikä halunnut tulla matkassa ja se olisi halunnut jäädä suolistamaan saalistaan, mikä siis pitää estää juuri kireällä hihnalla. Myöskään rauhoittumisesta ei tullut yhtään mitään kun Tassu kiemurteli ja alkoi hammastella. Kouluttaja totesi, että se on aika tyypillistä pennuille ja molemmat ongelmat poistuvat harjoittelemalla. Muuten kouluttaja piti Tassua hienona pentuna, reipas, rohkea, röyhkeä, innokas ja taisteluhaluinen.

Leikkiä ja siihen koko ajan annettuja ohjeita videoitiin (Tuuli Komulainen), tässä pari pätkää. Niistä näkee myös miten emäntä ei ihan ole aina tilanteen tasalla.

Ensimmäisessä pätkässä saaliin perässä juoksemista'

Tassu leikkikoulussa, osa 1

Toisessa pätkässä "keinuttamista" eli taistelua saaliin kanssa

Tassu leikkikoulussa osa 2

Kolmannessa pätkässä yritetään kulkea saalis suussa kireällä hihnalla

Tassu leikkikoulussa osa 3

Lelujen heittelyä voidaan jatkaa kunnes koiran vauhti alkaa hiljetä mutta parempi lopettaa vähän liian aikaisin kuin myöhään. Jos leikillä on tarkoitus nostaa virettä, ennen suoritusta tehdään vain innostaminen eli lelun näyttäminen ja suorituksen jälkeen leikki leikitään loppuun. Kun koira edistyy esimerkiksi tokossa, aletaan ketjuttaa takaperin liikkeitä loppumaan leikkiin - ensin yksi liike tai sen osa, lopuksi koko tokosuoritus. Koira oppii odottamaan leikkiä suorituksen ajan, jolloin sen vire pysyy koko ajan korkealla. Jos pitää laskea virettä, leikki leikitään kokonaisuudessaan ennen suoritusta. Tätä täytyy ruveta kokeilemaan, luonnollisesti vireen nostamismielessä.

Koulutus oli yllättävän hauska ja koiria oli joka sorttia. Yksi teki täydellisen leikin alusta loppuun, muutama ei ruvennut leikkimään ollenkaan vaikka niitten kanssa yritettiin mitä tahansa, monet onnistuivat jossain leikin osassa.

Oikeaa puolta ja pesuvatia

Rallitreenit Joan hallilla. Teemana oli sivulta eteen tuleminen pienennetyllä käsimerkillä ja oikealla seuraaminen sekä puolenvaihdot. Raikulle sivulta istumasta eteen istumaan tuleminen on hankalaa, yksi ongelma lienee käskyssä "tänne", jolla käskyllä se kutsutaan sekä suoraan eteen että suoraan sivulle (omaa päättämättömyyttä). Pitäisiköhän sille opettaa joku uusi käsky. Tein muinoin Pipa Pärssisen koulutuksella neuvotulla tavalla; koira istumaan, itse vähän taaemmas ja pallo jalkojen välistä takaa houkuttimeksi. Nämä onnistuivat. Oikealla seuraaminen kohtuullista, puolenvaihdot jalkojen välistä samoin. Palkkasin tällä kertaa leikillä ja Raikun vire oli tosi hyvä.

Tassu kävi yhden viisiminuuttisen hallissa kokeilemassa laittaa etutassut pesuvadille. Se laittoikin ihan heti, ja sitä naksuteltiin ahkerasti. Vähän siirsi takajalkojaan, lisää naksua. Kun se siirtyi pois vadilta, toisella kerrallakin se meni heti uudestaan, mutta sitten ei enää tahtonut. Turhautui ja alkoi haukkua. Ei luovutettu, pienellä houkuttelulla se laittoi vielä etutassunsa vadille ja vähän liikutteli takajalkojaankin. Lopetettiin narupallon vetämiseen. Tämä oli hauskaa (minusta), joten jatketaan. Hallissa oli samaan aikaan kaksi muutakin koiraa treenaamassa, mutta niistä Tassu ei välittänyt, keskittyi aika hyvin omaan juttuunsa.

Parkkistokoa

Raviradan parkkiksella. Raiku teki rallyliikkeitä, enimmäkseen oikealla seuraamista. Se alkaa jo seurata joskin ihan hirveän vinossa, joten perusasennot ovat melkein 90 asteen kulmassa. Puolenvaihtoja takana ja jalkojen välistä, melko kunnollisia ne. Oikealta eteen ja kiertäen taakse, menee namiavuilla. Välillä tuntuu että ehkä se vielä oppii. Merkin kiertoa vielä, muutama kunnollinen.

Tassu taisteli leluista, aika tosissaankin. Vähän seuraamista ja kaukojumppaa, namilla tekee aika nätisti. Takapalkkaa opiskeltiin niin että Hannele laitteli lätkälle namia kun Tassu oli perusasennossa. En ihan tiedä älysikö se mistä on kysymys, mutta jostainhan on aloitettava. Noutoleikkiä tehtiin jonkun aikaa, siitä se tykkää tosi paljon, tulee ja menee kovaa ja vaihtaa kapulan narupalloon. Välillä heittelin narupalloa, mutta en kauheasti uskaltanut kun kävely- ja autotiet kulkevat ihan vieressä. Leikkiin Tassu kyllä keskittyy niin että ei huomaa mitään muuta, mutta joku provosoiva koira kentän laidalle tai vastaavaa niin ei voi tietää. Nyhjäämisliikkeissä Tassun on välillä vähän vaikea keskittyä mutta kyllä sen on aina kuitenkin saanut tekemään ja innostumaankin. Aika lyhyt pinna sillä vielä on. Toisella setillä laitettiin jälkikeppejä nurmelle viiden askeleen välein. Tassu merkkasi kaikki ihan selvästi ja viimeisen nosti suuhunsa. Ehkä tätä voisi jatkaakin.

***
Tassusta on kehittynyt todella tehokas tappaja. Joka lenkillä se listii pari kolme päästäistä / myyrää / hiirtä. Se tekee sen kulkiessaan hihnassakin: yksi hyppy tien viereen ja suussa on joku jyrsijä. Hihnassa ollessaan se luovuttaa niistä ja ne useimmiten juoksevat omin jaloin takaisin ruohikkoon, mutta irti ollessaan se aina ehtii tappaa ne ennen kuin huomaan. Noin nuorena noin tehokasta tappajaa en ole aiemmin nähnyt.