Tottelemista, jälkeä ja agiakin

Tänään mentiin raunioradan maastoon ja kentälle puuhaamaan. Raikulle tehtiin jälki ja tokoiltiin, ja Aihki sai etsiä maalimiehen raunioilta. Aloitettiin pienellä tokosessiolla, ihan ekaksi kuitenkin pk-estenouto. Raiku odotti käskyä hyvin, ja esteen toisella puolella oli kuulemma selvästi aikonut kiertää mutta sitten muistikin. Tämä hyvä! Pari tasamaanoutoa, ihan kohtuullisia. Sitten tokopuolelle tunnariin. Ensin Raiku sai syödä namit hajuttomien kapuloiden välistä. Sitten vein oman vähän matkan päähän hajuttomista ja lähetin Raikun etsimään. Meni ensin hajuttomille, haisteli ne läpi ja sitten haki oman! Se meni just kuin pitää. Ehkä tunnari vähän edistyy? Lopuksi ruudulle. Eka lähetys niin että ruudussa oli nameja, meni tietenkin. Toka lähetys niin että kävin näyttämässä, meni edelleen, mutta näyttämisen aikana käänteli päätään vähän paineistuneena. Miksiköhän? Lopuksi niin että avustaja kävi näyttämässä, onnistui parhaiten. Kun pysäytin ruutuun palkkaamista varten meni maahan :) Päätettiin lopettaa siihen, mutta kun kuljettiin ruudun ohi, Raiku meni sinne, joten palkkasin. Sitten ihan vierestä käskin ruutuun, silloin näytti kuin sillä olisi lopultakin pieni valo syttynyt päähän. Ehkä.

Raikun jälki kulki jäkäläisessä mäntymetsikössä. Jana ok, ekan kepin nosti etsittyään sitä vähän aikaa. Sitten jäljesti aika kauan ilman keppien nostamista ja lopulta oli selvää, että se oli kadottanut jäljen. Jäljen tekijällä oli vain hämäriä muistikuvia jäljen kulusta, joten ei auttanut muu kuin yrittää saada Raiku nostamaan se jostain uudestaan. Kolme kertaa Raiku päätyi kohtan, jossa se oli kadottanut jäljen, mutta siinä oli jo niin paljon kuljettu ettei se löytänyt oikeaa jälkeä. Edettiin sivusuunnassa ensin yhteen suuntaan, sitten takaisin ja koko ajan Raiku teki töitä, ilman lisäkäskyjä ja herpaantumatta. Sitten se nosti kepin. Siitä jatkoi toiselle kepille ja jäljen loppuun hyvin keskittyneesti. Vaikka jälki menikin osin pieleen oli kuitenkin hienoa nähdä, miten Raiku teki uupumatta töitä löytääkseen sen uudestaan.

Aihkin maalimies oli raunioiden takana metsikössä puoliumpparissa. Olin taas suunnilleen lähtökuopissa kun löytöhaukku alkoi kuulua. Oli se vaan taas niin polleaa!

*********

Torstaina käytiin takkuamassa tekniikkarataa agiharkoissa. Se oli tämmöinen:

Eli saksalaisia, takaakiertoja, jaakotuksia ja muita pyörimisiä. Kolmea ekaa estettä yritettiin eri tavoilla monen monituista kertaa kunnes onnistuin ohjaamaan takaakierron kautta niistoperjätöllä Raikun kepeille. Aan jälkeiset hypyt olivat myös osoittautua liian vaikeiksi, aina olin väärässä kohdassa väärinpäin. Lopulta niistäkin selvittiin, ja Raikulla alkoi olla luovutusfiilis, se kun ei ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä. Sellaisessa tilanteessa se lannistuu - ei ryhdy rettelöimään kuten Aihki aikanaan, vaan kertakaikkiaan lopettaa. Onneksi san sen kuitenkin liikkeelle ja puomi oli jälleen erinomainen motivaattori, vauhti löytyi uudestaan ja rata meni sujuvasti, jopa 15 esteen jälkeinen persjättö. Lopussa Raiku oli taas ihan normaali, taisteli vinkulelusta innokkaasti. Huhhuh.

Jälkikausi avattu

Ei ole Raikun iän aikaan näin varhain päästy metsään jälkiä tekemään, mutta nyt on niin lumet sulaneet, että mentiin tasaiseen mäntymetsään jälkeä ajamaan. Jälki kulki siis männikössä, vanheni vähän toista tuntia. Jäljentekijä oli ensin unohtanut laittaa keppejä ja sitten joutunut mutkittelemaan sekä maaston että Nukalle tehdyn jäljen takia. Nosto kymmenestä metristä, janalla metsätien ylitys. Ihan suoraan ei edennyt, mutta nosto varma. Ajoi innokkaasti ja rauhallisesti, mutta selvästi oikoi ainakin alussa ja ehkä siellä mutkissakin. Välillä pyöri, nosteli päätään, mutta jatkoi sitten. Oikomisten puolesta puhuu se, että nosti vain kolme keppiä, yhtä kyllä merkkasi mutta ei jäänyt etsimään, enkä huomannut vaatia. Loppupurkille kuitenkin päästiin vaikeuksitta. Ihan hyvä jälkikauden avaus.

Tehtiin sitten pieni esineruutukin, ehkä 10x30. Esineitä takarajalla. Raiku lähti laukalla, vaihtoi raviin ja eteni takarajalle nostaen esineen. Jäi sitten siihen ihailemaan maisemia esine suussaan. En sanonut mitään ja vähän päästä se lähtikin kovaa vauhtia tuomaan esinettä. Jes!

Aihki sai etsiä Nukan jäljelle jääneet kaksi esinettä ja taitavasti se kävikin. Vauhti siltä on vähän hidastunut, mutta muuten tekee kyllä ihan kunnolla hommia.

Tässä kuvassa etsitään kuitenkin ihan jotain muuta kuin ihmisjälkiä tai esineitä

Kevät aiheuttaa kiireellisiä askeleita

 

ja kaikenlaisia muita puuhia

 

 

Neljä estettä kerrallaan

Olipas taas agilityssa vaikea rata, yhtä mittaa saksalaisia, jaakotuksia, takaakiertoja ja muita pyörityksiä. Ratapirroksesta poiketen hyppy 4 oli pituus, vielä vinommin oikealle hypättävä.

Alku selvittiin kahdella yrittämällä kun onnistuin olemaan kääntymättä toisen esteen jälkeen. Pituudelle ja kepeille siirtmistä sitten väännettiin, jonkinlaisella takaaleikkauksella se taisi mennä. Sitten pästiin aalle asti, Raiku kun oikeesti osaa takaakierron ihan vaan käskyllä, niin siinä ei ollut ongelmaa vaikka olin myöhässä, mutta loppuhypyillä piti kieriä ja pyöriä ja jaakottaa niin että jalat olivat mennä solmuun päästä puhumattakaan.

Raikulle rata ei kuitenkaan ollut vaikea - tai ei olisi ollut jos sitä olisi ohjattu kunnolla. Se tekee tosi pienet kaarteet, ohjautuu todella hyvin, irtoaakin kun sitä vähän innostaa, ja on oppinut lukemaan rataa hämmästyttävän hyvin. Ehkä sen on ollut pakko opetella kun ohjaus on niin usein mitä sattuu. Kepeillä Raikulla oli vähän ongelmia kun niiden alle alkuun oli jostain vuotanut sulamisvesiä. Ei Raiku sellaisessa voi pujotella, Piti haistella, väistellä ja hidastella ja vasta lätäkön loputtua se ryhtyi kunnolla pujottelemaan. Ei aina uskoisi minkälainen hienohelma se saattaa olla.

***

Eilen aamulla aamulenkillä pellolla tuli jänis vastaan. Molemmat koirat olivat irti ja lumi lähes sulanut. Molemmat ryntäsivät perää. Huusin SEIS ja molemmat pysähtyivät ja jänis meni matkoihinsa! Lienevät vielä talviterässä, muuta selisystä en keksi. Raiku tuli luokse toisella käskyllä mutta herra Aihki-herra on päättänyt, että mikään käskytys ei enää koske kohta 12-vuotiasta. Siellä se pyöri ihan just siihen asti kun oli valmis tulemaan. Ja sitten eteen istumaan ja vielä palkkaa vaatimaan.

Taasen tokokokeessa

Tänään mentiin taas tokokokeeseen Liperiin. Päivä alkoi huonosti, nukuin liian pitkään, tuli kiire ja jonkun matkaa ajettuani tajusin että kilpailukirja ja rekisteri ovat keittiön pöydällä. Eikun takaisin. Kisapaikalla huomasin, että Raikun noutokapula on jäänyt jonnekin, missä ollaan viimeksi noutoa treenattu, ainakaan autossa sitä ei ollut. Kävi jo mielessä lähteä kotiin, mutta kun oli kokeeseen osallistuva kaveri kyydissä niin ei voinut.

Kokeessa tuomarina oli Pauli Härkönen. Raiku arvosteltiin näin:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8.5 (pysäytys ihan hyvä, eteen vinoon)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8 (palautus ravilla, vino istuminen)
Kauko-ohjaus 8 (kaksi käskyä istumiseen)
Estehyppy 7 (lähti suorittamaan liikkurin käskystä. Tuomari näytti kasia, lapussa 7)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 176.5. Sijoitus 1/4

Kannatti jäädä. Raiku teki hommia häntä koko ajan iloisesti vispaten noutoon asti, siinä sen vire alkoi vähän laskea, mutta hypyllä se taas piristyi.  Mukavaa oli, kun ihan vieraatkin ihmiset tulivat sanomaan kokeen jälkeen että Raikua oli aivan ihana katsoa kun se oli niin iloinen :)

Reipas Raiku & rengas

Raiku on tehnyt rengasta agilityssa ehkä noin kymmenen kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten: koirakoulun rengas on ollut koko sen ajan rikki. Tänään se oli ilmaantunut radalle ensimmäiseksi esteeksi. Aloitettiin siis tekmällä rengasta pari kertaa kutsumalla, oli se muistissa. Sitten radalle, edelleen rengas kutsumalla.

Radan alku meni hienosti ihan hypylle 12 saakka ja ysihypylle onnistuin tekemään jaakotuksen hyppyjen keskivälissä ja sekin onnistui. Hyppyä 12 sitten pitikin jyystää, kun en millään meinannut onnistua "saksalaisessa", aina ohjasin Raikun joko kiertämään, hyppäämään edestä tai jäämään oikealle puolelleni. Ehkä viidennellä kerralla olimme oikeassa asennossa jatkamaan, ja loppurata meni taas ilman ongelmia. Rengasta se ei osannut vauhdissa hypätä, mutta kun Niina meni renkaan taakse kutsumaan sitä, saatiin kaksi onnistunutta renkaanläpihyppyäkin. Ei rengas varmaan ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Raiku kuitenkin osaa tekniikan. Paljon treeniä vaan.

Kepit tehtiin kolmeen kertaan kun kokeiltiin erlaisia ohjauksia niiden jälkeiselle hyppy - putki -yhdistelmälle. Joka kerralla se haki ensimmäisen välin ja pujotteli hyvää vauhtia - kättä tarvittiin enää vain vierelle kulkemaan. Hyppysuoralla sen vauhti oli suorastaan kova - ei nyt tietenkään sellainen räjähtävä kuin joillakin koirilla, mutta aikamoisen kiihdytyksen se teki.

Metlan parkkiksella

Tokoilemassa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kaukoja ja vähän seuraamisia. Niillä aloitettiin, Kaisa liikkuroi. Muuten hyvää mutta perusasennot tosi kaukana, sitä vähän hiottiin. Tunnaria entiseen tapaan: kapuloiden väliin nameja ja viimeiseksi riviin oma. Söi namit rauhallisesti, rivin lopussa vielä palasi tarkastamaan oliko nameja jäänyt ja sitten nosti oman. Toinen toisto samanlainen. Jatketaan tätä kun tuntuu ainakin toistaiseksi toimvan. Ruutua näytöllä, ensin näytin itse, meni vauhdilla. Kaksi toistoa niin, että Kaisa näytti ja palkkasi, meni edelleen reippaasti. Tosin en tiedä, tajuaako se mitä on tekemässä, minne menemässä? Jäävistä istuminen välipalana. Kapulan pitoa edessä, lyhyellä pidolla hyvä ilme, pitää tehdä sellaista. Kaukoista ensin avon kaukota täydeltä matkalta, ei ongelmia, ei liikkuroitunakaan. Sitten ihan läheltä m-s, s-i, s-m, i-s, sillä on luonnostaan hyvä tekniikka nousuissa ja seisomasta istumisessa, vain seiso - maa vähän etenee. Ei oteta vielä matkaa, jatketaan varmuutta. Lopuksi paikallamakuu Urhon kanssa, kolme minuuttia piilossa pakettiauton takana, ei mitään ongelmaa. Ennen maa -käskyä aika pitkä odottelu istuen, otti hyvin kontaktia, tosin pää myös pyöri vähän väliä. Kaikkineen hyvä harkka, Raiku oli innoissaan (kun ei olla viikkoon tehty mitään) eikä sitä tarvinnut mitenkään erikseen motivoida.

Aihki pääsi juoksentelemaan kolmen merkin väliä (jokaisen takana namia). Ohjautuvuus oli vähän heikko, meni ihan haluamassaan järjestyksessä, mutta selvästi se nautti. Yksi lelun etsintä hangesta ja vähän lelun heittelyä, sitten se suuntasi autoon.