Vähän jotain

Hellesäät ovat pahasti verottaneet koulutusintoa. Jotain on kuitenkin puuhailtu parin viime viikonkin aikana. Agilityssa pari kertaa, mutta paahtavassa kuumuudessa Raiku ei oikein tahdo jaksaa. Se tekee kyllä ja ihan ohjauksen mukaisestikin, mutta vauhti on aika vähissä. Uiminen ennen treenejä voisi auttaa, mutta kun ei ole ehtinyt. Toisaalta se selvästi tykkää agilitysta kun haluaa kuumuudesta huolimatta tehdä eikä ryhdy rettelöimään.

Tottelemista eri muodoissaan on kanssa tehty muutamana iltana, kerran jopa Linnunlahden kentällä. Siellä tottiseste ja hyppy sujuvat kohtalaisesti, useimmiten tekee oikein, ja ihan innokkaastikin. Ruutua on taidettu tehdä kerran, silloin se ei kauhean hyvin taas sujunut. Aina välillä näyttää, että Raiku olisi älynnyt, sitten taas ei. Varmaan useammin treenaaminen auttaisi. Voittajan kaukoissa voi jo ottaa vähän matkaa ainakin maa-seiso ja istu-seiso -vaihtoihin. Luoksarissa molemmat pysäytykset onnistuvat, mutta nyt (vasta) se on alkanut ennakoida niitä. Läpijuoksut ovatkin jääneet vähän vähälle, täytyy yrittää muistaa. Jäävät ovat ainakin tällä hetkellä aika varmat. Nouto on selvästi mielentilalaji, hyvällä fiiliksellä se on nopea ja innokas, vähän huonommalla aika vaisu. Pitäisi varmaan korottaa palkkaa jos se motivoisi. Laukauksia pitäisi treenata enemmän, Raikun seuraaminen herpaantuu selvästi ammuttaessa. Paljon siis pitäisi.

Yhden kerran tein sille jäljen Jaamalle, yhtä rinnettä alas ja toista ylös, välillä metsätien reunaa ja sitten yli. Se on hyvä jälki, vain yksi keppi jäi matkan varrelle kun se ajoi vähän sivussa. Sitten tehtiin esinepisto, esine noin 50 metrin päässä, ei ollut ongelmia. Aihki haki oman esineensä välissä vähän lähempää, ja Raikulle vielä toinen esine kauemmas, meni ja tuli oikein innolla. Aihkilla on selvästi positiivinen vaikutus Raikun esinemotivaatioon.

Saisivat säät edes vähän viiletä tästä jatkuvasta 30 asteesta niin omakin treeni-into voisi lisääntyä :)

Puuhailua Pärnällä

Emännällä on ollut niin työkiireitä ja -matkoja, että ei olla ehditty treenailla mitään. Tänään kuitenkin suunnattiin illalla Pärnävaaralle tekemään tottelemisia ja jälki. Tottelemisissa sekä tokoa että tottista, ei kai niillä koiralle ole mitään eroa? Aloitettiin pitkällä seuraamisella, oikein hyvää. Tasamaanoutoja, kahdella ekalla varasti, mutta kun palautus oli täyttä laukkaa, palkkasin. Kolmannella pidin namin avulla paikoillaan edelleen hieno paluuvauhti, joka kerralla leluun. Sitten tunnaria, vähän tahmeeta. Ruutua, appari näytti vinkulelun kanssa, meni kovaa ja sai lelun. Toisella kerralla eri suunnasta ilman näyttöä, jälleen kovaa suoraan ruutuun. Vielä kerta kiellon päälle eri suunnasta ilman apuja, hienosti ruutuun ja lentävä lihapulla palkaksi. Siirryttiin tottisesteille. Estenoudossa jäi taas harjalle ihailemaan maisemia, ekalla kerralla tuli takaisin ilman kapulaa, toinen hyvin. Hyppynouto hyvä pienellä lisäavulla. Kun kerran oli alettu treenata, tehtiin vielä luoksetulon maahanmenoa Takapalkalla meni maahan kuono takapalkkaa kohti. Ilman takapalkka jäi ensin seisomaan mutta toisella kerralla hienosti maahan. Vielä metallinouto hetsattuna, vauhtia oli paluussakin, eikä mitään kalisuttelua. Kaikkineen paljon ihan hyvää, paljon kaikkea epämääräistä. Pitäisi varmaan treenata edes kerran viikkoon?

Jäli kulki sekametsässä, oli vanhentnut pari tuntia. Nosto oli taas hakala, mutta sitten itse jäljen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuudesta kepistä jätti taas kolme metsään. Yhtä kohtaa tarkasteli, mutta kun en tiennyt onko siinä keppiä niin jatkoi matkaa ilman. Siitä se varmaan sitten päätteli että väliäkö noilla ja paineli menemään suoraan keppien yli. Yhden bongasin ja pakotin nostamaan. Pitää ruveta merkkaamaan kepit ja pakottaa se nostamaan ne. Jälki loppui hiekkatien laitaan, seuraten sitä vähän matkaa. Raiku yritti väkisin tien yli, siitä jäljentekijä oli tullut, eli siis vanhaan takajälkeen. Kyllä se sitten lopulta nosti jäljen hiekkasoralta ja tosi tarkkaan ajoi loppupalkalle. Metsässä se ei jälkeä kadota, ei edes pyöriskellyt, pari kertaa tarkisti metrin verran. Mutta ne kepit.

Aihkilainen etsi purkin Unan jäljeltä, jäljestäen aika tarkkaan (ilman liinaa tietenkin) jälkeä pitkin. Se oli taas niiiin tohkeissaan. Vähän se tokoilikin, haukkui ja intoili Raikun vinkulelun perään.

Tokokokeessa

Raiku kävi tänään kolmannen kerran avoimen luokan kokeessa Joensuussa, tuomarina Marko Puranen. Tällä kertaa tämmöinen rivi:

Paikalla makaaminen 8 (ennakoi perusasennon)
Seuraaminen 8.5 (lähti vähän huonosti mutta paransi)
Liikkeestä maahan 9
Luoksetulo 8.5 (pysähtyminen hyvä, loppuasento ei)
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 5 (lähti käskystä,palautus laukalla, pudotti kapulan eteeni ja jäi siihen istumaan)
Kauko-ohjaus 9 (hitaat vaihdot)
Estehyppy 8.5 (muuten hyvä, mutta lopussa alkoi haukkua, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt)
Kokonaisvaikutelma 9
Pisteet yhteensä 167.5. Eli kolmas ykköstulos ja TK2  :)

Sää oli helteinen ja kenttä paahteessa. Raiku oli koko kokeen ajan vähän sitä mieltä, että porokoiran ei tarvitse tällaisella helteellä töitä tehdä. Kaukokäskyjen alussa se näytti siltä, että nyt jään tähän makaamaan enkä tee mitään, mutta sitten kuuliaisuus voitti ja se suoritti kuin suorittikin vaihdot. Hypyn päätteeksi haukkuminen kuulosti kuin se olisi sanonut, että "nyt kuule loppui jo, paras ymmärtää!"

Agilitya

Vaikka jo luulin helteiden hellittäneen enkä kiiruhtanut ennen agituntia uittamaan Raikua, liian kuumana se säätä piti agilityn harrastamiseen. Alkuun se kyllä oli innoissaan, mutta kun puoli rataa oli tehty kolmeen kertaan kaikkine takaakiertoineen ja persjättöineen, sen vauhti alkoi hiipua. Jatkettiin kuitenkin niin, että sille laitettiin aina noin viiden esteen perään namikuppi ja kummasti se piristi Raikun suoritusta. Päästiin kaikki koukerot 20 esteen radassa lopulta ihan kunniallisesti ja loppusuoralla Raiku irtosi tosi vauhdilla huomattuaan suoran päässä namikupin. Mutta kyllä se on vähän sitä mieltä, että poropaimenet työskentelevät vain talvela, kesät viettävät pihalla loikoillen.

Pari viikkoa sitten Taivaanrannan kurssilla otettiin agilityradoista kuvia, ja niinpä Raikunkin agilityharrastuksesta on nyt ensimmäisiä kuvatodisteita. Kaikki kuvat on ottanut Johanna Raki.

Jälkeä ja tottelemista ja hellett

Tänään käytiin pitkästä aikaa ajamassa jälki. Pituus ehkä noin 700 metriä, kuusikkoa ja metsätien laitaa. Lämpöasteita noin 25. 6 keppiä. Vanheni noin puolitoista tuntia. Jäljen nosto epäröivä, oli lähdössä takajälkeen, mutta korjasi. Alkuun ajoi löysällä liinalla ja nosteli keppejä, mutta puolivälissä oli saanut jäljen kuvan päähänsä jolloin vauhti alkoi kiihtyä vetämiseksi, ja meni yhden kepin yli, toisenkin olisi mennyt ellen olisi pysäyttänyt. Kulmissa ei mitään epäröintiä, mutta kun jälki kulki kahdesti metsätien laitaa menemättä yli, Raiku jälleen merkkasi mutta sitten vaan yli. Näitä enemmän. Kerran se sai jonkun ilmahajun ties mistä, pysähtyi ja katseli, mutta palasi itse jäljelle. Mitähän tuolle vauhdin kiihdyttämiselle ja sitä mukaa keppien yli kulkemiselle pitäisi tehdä, kun liinasta hidastaminenkaan ei auta? Jäljestämisessä sinänsä ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Sen yhden unohtuneen kepin kävi sitten hakemassa metsän reunasta kun jäljen jälkeen mentiin lenkille sitä samaa metsätietä. Oikein otti suuhunsa ja toi.

Aihki sai etsiä maalimiestä, joka piiloutui Nukan jäljelle poistaessan puihin jääneitä merkkejä. Aihki luuli etsivänsä purkkia ja kuli nenä maassa. Maalimiehen bongatessaan jäi hämmästyneenä paikoilleen ja hetken mietti haukkumistakin, mutta sieltä se irtosi ja purkki löytyi maalimiehen kädestä.

Eilen mentiin kokeilemaan tottelemista Linnunlahdelle. Sitä ennen lenkkeiltiin ja uiskenneltiín

Aihki iloitsee kun ollaan veden äärellä

Raikulla on outo tapa hieroa itseään puita vasten

Totteleminen aloitettiin tottisnoudoilla. Raiku oli lähes riehakkaalla päällä, joten tasamaanoudossa oli suorastaan mahdotonta odottaa noutokäskyä. Tehtiin kolme peräkkäin ja joka kerta varasti, mutta paluuvauhti oli hieno. Myös estenoudolle varasti ekalla, toisella pysyi, sitten hyvä. Hyppynoudolla sama, ja ekalla myös kiertäen takaisin. Toisella pysyi lähdössä, mutta jäi esteen taakse haistelemaan jotain, ja kun menin esteen lähelle, hyppäsi ilman kapulaan melkein syliin. Kolmas sitten tosi hyvä. Pitkä seuraaminen suunnanvaihtoineen takapalkalla oikein hyvää. Jäävät hyvät. Tokon avoimen luoksarissa jälleen päätti, että pitäisi kutsua kahdesti, mutta siitä päästiin pienellä uhkailulla. Stopit hyvät. Tehtiin useampi toisto, loppuun kokonainen liike, ihan kohtuullinen. Avon kaukoissa ei ongelmaa. Hyppyä muutama kerta, ei oikein muistanut mihin pitää lopussa tulla. Siihen lopetettiin, tuli jo hiki emännälle ja koiralle vaikka kello oli melkein kahdeksan illalle.