Varastaminen kielletty

Raikun kanssa ollaan nyt viime ajat harjoiteltu sellaista noutoliikettä, jossa koira oikeesti istuu odottamassa noutokäskyä ja lähtee vasta sen saatuaan kapulan perään. Raiku kun varastaa ihan systemaattisesti: kun kapula on osunut maahan, se lähtee saman tien. Varmaan seurausta vauhtinouto-opetuksesta, jonka rinnalla ei sitten tehty istumisharjoituksia. No niin, miten tahansa ongelma syntyi, sen poistaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Ensin yritin kieltää sitä lähtemästä, mistä seurasi joko a) se ei sitten enää noutanut ollenkaan tai b) meni kapulalle, otti suuhunsa ja jäi siihen. Siis ei kieltoja Raikulle, se ottaa ne niin vakavasti (paitsi kiellon haukkua ...). Nyt on sitten yritetty ihan perinteisesti nami kädessä, tasamaanoutoja, tokohyppynoutoja ja loivalla esteellä estenoutoja. Nami kädessä toimii, ja parin toiston jälkeen ilman namiakin, mutta jos tehdään välillä muuta ja otetaan nouto uudestaan, ilman namia kädessä varastaa. Tästä tulee selvästi pitkä projekti.

Muuten on treenattu vähän laiskasti, mutta jotain kuitenkin. Voittajan kaukot alkavat väitellen sujua kaukaakin. Kaikki muut vaihdot ovat todella hyviä paitsi seisomasta maahan, jossa pomppaa eteenpäin. Sitä on nyt harjoiteltu halko etutassujen edessä, mutta siitä Raiku kyllä selvästi stressaa ja alkaa mennä vinoon yrittäessään välttää tassujen osumista halkoon. Täytyy miettiä jotain muuta strategiaa. Luoksetulon stopeista ei voida treenata kuin seisomista, koska yhdenkin kerran maahanmenotreenin jälkeen seisomaan pysähtyminen on melkein mahdotonta, koska vetää aina maihin, nopeasti ja hienosti, mutta yhtään kuuntelematta mitä piti tehdä. No, se selvästi kyllä osaa mennä luoksetulossa nopeasti maahan, joten mitä sitä sitten tahkoamaan. Ruudusta Raikulla on ajatus, mutta vielä aika epävarma. joten ajatusta täytyy vaan vahvistaa. Ja ehkä ruudusta seuraamaan lähtemistäkin pitäisi harjoitella?

Murheenkryyni on tunnari, koska Raiku on jostain päätellyt, että sitä omaa ei saa edes katsoa. Nyt on palattu alkeisharjoitteluun eli yhden kapulan piilottamiseen. Siinä toiminta onkin hyvää, tosissaan etsiessään haistelee tarkkan ja ottaa sitten sen innoissaan. Myös tunnarin noutoa hypyn yli on kokeiltu ja siinä sille aina ensin iskee epävarmuus siitä,  onko nyt tosissaan tarkoitus tuoda tuo vai jäädä seisomaan esteen taakse, ja jos se on tarkoitus tuoda, voiko sitä ottaa suuhunsa. Mutta kyllä se sitten aina vähän kannustamalla onnistuu.

Ja sitten askelsiirtymiä, jotka onnistuvat joskus hyvin, joskus taas ei. Ja metallinoutoa: kyllä se sen tuo, mutta kalisee ja paluuvauhti on suunnilleen kävelyä. Ja tätä noutoa kun sitten tehdään hetsattuna, varastamisenestoharjoitukset menevät taas kuin vesi hanhen selästä. Voi huoh. Kyllä voittajaluokan liikkeitä on ihan liikaa ja ne ovat aivan liian monimutkaisia emännän hermoille!

Edelleen treenataan

Ohoh, on mennyt yli kaksi kuukautta edellisestä bloggaamisesta. Kun joku alkaa jäädä, se jää ja jää. Mutta edelleen Raiku treenaa tokoa, tottista ja jälkeä ja on tehnyt hienoja esineruutjakin, ja Aihki eläkeläisvirikkeistyy Raikun treenien jälkeen milloin milläkin puuhalla. Kaiknlaista on tapahtunut, Aihki täytti elokuun lopulla 12, ja jo alkaa vähän ikä painaa jalkaa mutta ei onneksi henkeä. Raiku kävi jälkikokeessa, jossa emäntä taitavasti otti sen kolmen kepin jälkeen pois jäljeltä jota se eteni oikein reippaasti ja ihan oikein. Emäntä kun rupesi järkeilemään hypittyään kolmen leveän suo-ojan yli ja kahlattuaan suorpursurämeikössä, että hukassa ollaan - huolimatta siitä, että koira eteni häntä vispaten ja nenä maassa. Mitäs siitä sen enempää. Jäljestäminen ei ole laji, jota emäntä voi kontrolloida, niin tuskaisalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä se jonain päivänä uppoaa aivoihin.

Treenirintamalla ollaan keskitytty tokon voittajaluokan liikkeisiin, ollaan kyllä tehty tottista ja pari jälkeäkin (ilman järkeilyjä). Tänään käytiin taas Linnunlahden kentällä tekemässä ensin vähän tottisjuttuja ja perään tokoliikkeitä. Tottis aloitettiin J-kuvioseuraamisella ja se oli hieno. Sitten noudot jotka olivat täydellisiä, tosin kaikissa Raiku pidettiin istumassa namin avulla, se kun varastaa aivan hävyttömästi kaikille noudoille. Palautusasento on jotenkin salakavalasti omia aikojaan suoristunut, toivottavasti pysyy. Näitten jälkeen ruutua, ensin pari lähetstä tyhjään ja viimeiseksi namikupille. On sillä joku idea, vähän kyllä vielä epävarma, mutta ei toivotonta. Sitten tehtiin luoksarin stoppeja. Raiku on viime aikoina alkanut tarjota maahanmenoa myös seisomiskohdassa, joten ensin muutama seisomaan, jotka nyt onnistuivat, sitten maahan ja lopuksi seisomaan ja vielä läpijuoksu. Sen stopit ovat kyllä tosi hienot, molemmat kuin seinään. Sitten kaukoja, nekin edistyy. Maa-seiso onnistuu hyvin jo monen metrin päästä, samoin sei-istu ja istu-seiso. Ainoa missä se etenee on seisomasta maahan. Jatketaan sen tekniikkaa. Kun Raikulla oli vielä ihan hirveä into tämänkin jälkeen, tehtiin tottisjäävät putkeen, eikä niissäkään mitään.

Tokon voittajan liikkeissä tuottaa eniten ongelmia tunnari. Raiku on päätellyt, että kapuloilla voi tehdä kaikkea muuta, mutta sitä omaa täytyy ehdottomasti välttää edes katsomasta, puhumattakaan suuhun ottamisesta. Se oikein näyttävästi väistelee muitten kapuloitten lähellä olevaa omaa. Jos oma on piilotettu ruohoon, mitään ongelmaa ei ole. Ihan mystistä, mutta varmaan olen jotekin onnistunut tämän(kin) virheen sille opettamaan. Kun vaan tietäisi miten. Tulos on ollut kuitenkin erittäin tehokas. Mutta tehdään korjausliikkeitä ...

Nyt kun on syksy ja viileää, ja kun treenaillaan keskimäärin kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, Raikulla on hirveä into. Kaikki on innokata, nopeaa ja melkein jopa täsmällistä, ja se jaksaa tehdä pitkänkin setin. Sille selvästi sopii melko harva treenitahti, se pitää treenaamista jotenkin erityisenä suosionosoituksena.

Aihki puuhailee kentillä milloin mitäkin: eläkeläistokoa, esineiden, tunnareiden ja joskun treenikavereittenkin etsintää, namitettuun ruutuun harhailua ja sen sellaista. Siltä ei vaadita muuta kuin että ihan koko aikaa ei saa haukkua ja että ei saa kesken lähteä haistelemaan. Eikä se lähdekään, silmät loistavat ja koko sen olemuksessa on vielä sama nuoruuden ilo kuin ennenkin sen touhutessa tärkeiden tehdäviensä parissa.