Jälkiä Mustalammen maastossa

Eli käytiin jälkeilemässä Nukan, Takun ja emäntänsä kanssa. Tassulle tein itse jäljen: pituus ehkä noin 50 metriä, kaksi kulmaa, nameja vain siellä täällä, osin kasoina, yksi välipurkki, lopppupurkki ja vanheni melkein kaksi tuntia. Maasto osin sammalta, osin varvikkoa. Unohdin laittaa valjaat, ehkä siksi alku oli kovaa vetämistä, haisteli namikasoja mutta ei jäänyt syömään. Ensimmäisen kulman olin merkinnyt, se meni hienosti. Välipurkkia tökki ja pysähtyi, mutta vaikka purkissa oli sen herkkua raejuustoa, se ei malttanut syödä purkkia ihan tyhjäksi vaan lähti jatkamaan. Välipurkin jälkeen veto alkoi vähän hellittää. Toista kulmaa en ollut huomannut merkata enkä ollut ihan varma missä se tarkalleen oli ja Tassu meni metrin verran yli. Sitten se istui mättäälle hetkeksi miettimään, palasi takaisin kulmaan ja jatkoi siitä. Tämän jälkeen jäljellä olleet namitkin kelpasivat. Loppupurkille pysähtyi odottamaan palkkaansa, se sitten jo kelpasi (raejuustoa ja nappuloita). Kyllä sillä ainakin motivaatiota jäljellä on. Pitää jatkaa näitä, ehkä vähän vielä pidentää jälkeä koska loppua kohti se tekee selvästi rauhallisemmassa mielentilassa?

Raikun jälki kulki metsässä ensin metsäautotien toista puolta vähän sinne tänne, sitten hetken tietä ja toiselle puolelle. Jäljentekijä oli siellä toisella puolella eksynyt ja kulkenut pitkän matkan päästäkseen autotielle, mutta oli jättänyt loppupurkin sinne jonnekin. Jäljentekijä jäi metsäautotielle odottamaan jotta voisimme suunnistaa takaisin jäljen päätyttyä. Jatkettiin Raikun kanssa kaksin. Yhdessä kohdassa Raiku tarkisteli aika laajalta alueelta ja sitten jatkoi ja löysi kohta kepin. Se oli viides, joten jäljellä oli enää loppupurkki. Tultiin polulle, jolle jäljentekijä oli sanonut jättäneensä viimeisen kepin ja purkin. Raiku lähti poispäin autotiestä ja päästin sen irti jääden paikoilleni odottamaan että se tulisi takaisin ja jatkaisi minun mielestäni oikeaan suuntaan. Ei tullut. Kutsuin, mutta ei tullut. Lähdin perään ja siellähän se oli, häntä viuhui ja pyöritteli loppupurkkia tassuillansa. Taas tein tämän. Miksi minä en voi luottaa siihen, että kun Raiku jäljestää, se kanssa jäljestää? Koko aiemman jäljen se oli mennyt sammaleeseen jääneistä jäljistä päätellen aivan jäljen päällä, nostanut kaikki kepit ja muutaman kerran tarkisteltuaan aina jatkanut oikeaan suuntaan, joten miksi se olisi yhtäkkiä alkanut tehdä jotain muuta? Onneksi Raiku on jo oppinut että minusta ei tarvitse jäljellä välittää muuten kuin antamaan palkkaa kepeistä. En kuitenkaan sentään vetänyt sitä väkisin pois jäljeltä...

Jäljestysten jälkeen kuljeskeltiin vielä vähän aikaa metsässä. Ensin Raiku ja Tassu juoksivat ja painivat, sitten Raiku alkoi syödä mustikoita. Tassu aikansa siinä pyöriskeli, meni katsomaan mitä Raiku hommaa ja yhtäkkiä tajusi: syö jotain mitä on kaikkialla. Niin sitten Tassukin alkoi marjastaa oikein innolla. Hassua. Kun Raiku oli Tassun ikäinen se oppi mustikoiden syömisen taidon isoemoltaan Silvalta, nyt Tassu oppi sen Raikulta. Niin ne opit siirtyvät koirienkin kohdalla sukupolvelta toiselle.

RTK2 Raiku

Tänään oltiin kolmansissa rallytokon avoimen luokan kisoissa. Rata oli varsin helppo, ei mitään kikkailuja ja avoimen luokan kylteistäkin vain houkutus, yksi käännös, pyörähdys ja hyppy. Raikun pistesaldo oli 87. Kymmenen miinuspistettä tuli, kun käskin sen maasta istumaan vaikka olisi pitänyt lähteä suoraan seuraamaan. Kerran se skarppasi oikein kunnolla perusasentoon mennen taakse istumaan, yksi Raikun yliyrittämisen seurauksista yleensäkin. Muuten rata siis virheetön ja Raiku teki hommia oikein reippaasti häntä heiluen.

Nyt tuleekin sitten pidempi kisatauko jos vielä yritetään voittajaan. Se oikealla puolella tekeminen ei ole ihan kisakunnossa...

Tassu kävi pari pientä keikkaa POKS:n hallin pihalla harjoitellen koirien katsomista ilman haukkumista. Loppua kohti alkoi sujua, mutta kyllä kontaktin saaminen oli ajoittain varsin haasteellista.

Tassun paimennuskuvia

Muutama kuva Tassusta lampaiden kanssa löytyy
täältä

Pentukurssi: viimeinen tunti

Pentukurssi kakkonen loppui tänään. Ohjelmassa oli pujottelua koirarivin ja koirakahdeksikon väleissä, imuttamalla se sujui hienosti. Siinä meni aika kauan kun kaikki koirat pujottelivat ja Tassun piti istua sivulla toisten pujotellessa. Niin paljon paikallaoleminen kävi Tassun hermoille, että se alkoi repiä hihnaa ja hyppiä, eli otettiin narupallo purkamaan energiaa. Sitten piti näyttää temppu ja Tassu oli sen verran kiihkeänä että jätettiin jalkojen välistä pujottelu ja otettiin temppu jossa Tassu nousee kahdelle jalalle tassut käden ympärillä ja ottaa askeleita taaksepäin. Se menikin ihan nappiin jo valmiiksi hyppivän koiran kanssa. Luoksetuloa tehtiin ensin koirakujan läpi. Ohjaaja lähti juoksemaan kutsuen koiraa jota pidettiin kiinni. Otin varmuudeksi narupallon käteen houkuttimeksi, mutta Tassu tuli sellaista vauhtia että en ehtinyt edes pysähtyä ottamaan sitä vastaan kun se jo iski kiinni narupalloon. Toisella kerralla piti mennä piiloon nurkan taakse, sinnekin Tassu ilmaantui alta aikayksikön. Lopussa pelattiin pudotuspeliä, kaikki koirat kulkivat pienessä ringissä ja ohjaaja oantoi käskyjä: juoksua, täyskännöksiä ja eri jääviä. Joka viimeisenä oli käsketyssä asennossa sai virhepisteen ja kolmesta putosi. Päästiin Tassun kanssa toiseksi, sitten Tassulla alkoi taas savu nousta korvista ja se alkoi hyppiä ja häslätä eikä enää mennyt maahan vaan jäi säheltämään hihnan kanssa. Pitkään se kuitenkin tätäkin jaksoi tehdä ihan terävänä ja nopeasti - ja oikeita asentoja ennen kaikkea. Kurssi oli hyvä ja Tassu suhtautui kerta kerralta rauhallisemmin muihin koiriin ja kerta kerralta keskittyi paremmin. Se on nopeaoppinen ja keskittyminenkin on pidentynyt koko ajan.

Tassu esittelee upouusia hampaitaan

Ei epäilystäkään kenen keppi 

Melkein poseeraa

Auringonlaskun aikaan

Lampaita katselemassa

Käväistiin Kerimäellä lammasaidassa. Tassu vietiin ensin. Se kiinnitettiin pitkään nailonliinaan ja mentiin isoon aitaukseen jossa oli puolentusinaa lampaita. Tassu aloitti haukun ja teki syöksyjä lampaita kohti. Sitä vähän pelotti ja kauheasti kiinnosti. Kuljettiin siinä ja opettaja käski viedä Tassua lampaiden sivuitse. Aina välillä Tassu kulki melko rauhallisesti mutta kun lampaat alkoivat liikkua se teki syöksyn, mutta samalla se selvästi huomasi, jos jotkut lampaat jäivät eri paikkaan ja syöksyi niitä kohti. Opettajan mielestä sillä oli selvästi jonkinlainen idea siitä, että kaikkien lampaiden pitäisi olla yhdessä kasassa. Sitten lampaat siirrettiin pienempään aitaukseen ja mentiin sinne. Ensin Tassu rupesi makoilemaan maassa, kierähti selälleen kun opettaja silitteli sitä. Aidan raosta työnsi utelias pässi päänsä ja Tassu haisteli sitä ensin, sitten räsähti. Kierreltiin pienessä aidassa aika lähellä lampaita ja Tassu ottaantui aika hyvin lampaiden läheisyyteen. Edelleen sitä vähän jänskätti mutta reippaasti ja ilman rempomista se kiersi hyvinkin läheltä lampaita liinassa. Opettaja oli kovin tyytyväinen Tassuun. Se on hyvin nuori ja melko kiihkeä mutta sillä on selvä idea eikä se ole pelokas.  Siitä saattaisi saada paimenen jos sitä kouluttaisi.

Raikusta olen poropaimennustapahtumien perusteella ollut sitä mieltä, että sillä ei ole sitä mitä paimentaminen edellyttää. Tämä vahvistui tänään. Raiku kiersi liinassa lampaita, mutta kiersi vain koska minä käskin ja joka välissä yritti tehdä hyökkäyksen lauman keskelle. Mitään muuta ideaa sillä ei ollut. Kun pysähdyttiin, se istui niin kauan kuin käskin sen istua ja samalla haukkui ja kun käsky päättyi, yritti hyökätä, todennäköisesti päästäkseen jahtaamaan lammasparkoja. Raikun vahvuudet ovat kyllä aivan muualla kuin paimenhommissa.

Mielenkiintoista oli ja oli myös hauska nähdä muita koiria. Siellä oli aika paljon lappalaiskoiria, paimensukuisia ja porokoiria. Suurin osa niistä selvästi pelkäsi ja väisteli lampaita tai ei kiinnostunut niistä vähääkään, ei sitten millään. Ja oli siellä bordercolliepoikakin, joka teki kaikkensa ollakseen huomaamatta että aidassa oli jotain muutakin kuin sen emäntä, alusta loppuun, ja kun portti avattiin se juoksi kovaa vauhtia autolle. Ja toinen bordercolliepoika, joka siirteli suvereenisti lampaita emäntänsä ohjaamiin suuntiin. Niin ne ovat keskenään erilaisia, bordercollietkin.

Tuskin mennään toista kertaa, koska en pidä lammaspaimennusta eettisesti kovinkaan kestävänä harrastuslajina - varsinainen paimennustyö on sitten ihan eri juttu. Lampailta ei voi kysyä haluavatko ne treenata huvikseen harrastelevia koiria toisin kuin vaikkapa maalimiehiltä. Mutta oli hauksa kuitenkin kerran nähdä, miten Tassulla joku  pieni lamppu päässä syttyi kun se näki katraan. Vaikka se oli kiihkeä, se ei ollut hillitön vaan rauhoittui todella hyvin aina kun toimintaan tuli tauko. Kiihkeyttä olisi mahdollista koulutuksella ja kokemuksella hillitä, mutta paimennusvaloa ei voi sytyttää koiran päähän, jos sieltä puuttuu se lamppu kokonaan.

Pentukoulu: liikkeestä seiso ja maahan, houkutusrata

Tänään toiseksi viimeinen pentukoulu Tassulle. Teemana olivat liikkeestä pysäytykset, kohtaamiset ja houkutusrata. Jäävien opetuksessa sanottiin, että aina pysäytyksen jälkeen jatketaan eri suuntaan, mitä en ollut koskaan ajatellut. Itse pysäytykset Tassu teki ihan hyvin namin kanssa, pysäytyksen jälkeen käännyin aina myös eteen. Liikkeestä seisomaan tehtiin monta kertaa, samoin liikkeestä maahan, eikä Tassu vielä siinä vaiheessa kyllästynyt. Kohtaamisia treenattiin kuljeskelemalla ympäriinsä ja pysähtymällä toisen koirakon luo, pentu istumaan ja kädestä päivää vastaantulijalle. Nämäkin menivät hienosti, Tassu istui ihan nätisti kun koko ajan satoi nakkia turpaan. Sitten kierrettiin ympyrää (kaikki koirat) ja Niina antoi käskyjä: täyskäännöksiä, juoksua, hidasta kävelyä, pysähtymisiä. Tassu oli oikein hienosti mukana, kulki imuttamalla ja ilman hihna löysällä. Lopussa oli houkutusrata ja se oli sitten liikaa Tassulle. Ensin piti kiertää kahdeksikkoa kahden namialustan ympäri - rempomista ja vetämistä nameille. Koirakujan läpi päästiin jokseenkin kunnialla, mutta kahden maassa olevan karvalelun (ne oli etukäteen esitelty jokaiselle pennulle ja jo silloin Tassu jäi niitä himoitsemaan) kierto ei sitten myöskään sujunut. Kun yritin estää Tassua vetämästä leluille, se taisi kerran vähän murahtaakin eikä nameilla houkuttelulla ollut mitään tehoa. No ei se niitä saanut ja tämän jälkeen kun seisottiin osana koirakujaa annoin sen ihan rauhassa haistella nurmikkoa kun meinasi alkaa savua nousta Tassukan korvista. Kolme varttia on pitkä aika keskittyä, mutta hienosti se oli houkutuksiin asti.  Näillä jatketaan.

Pentukoulussa: paikallaoloa, ohittelua, maahanmenoa

Tänään pentukoulussa oli ihan uusi Tassu. Kun mentiin rinkiin, ei haukkunut eikä vetänyt vaan otti kontaktia! Kun kuunneltiin tunnin teemaa, Tassu makoili jaloissa (katseli kyllä muita pentuja mutta ihan rauhassa). Kun alettiin hommata se oli pieniä kyllästymisen hetkiä lukuunottamatta koko ajan tekemisen moodissa. Ensin ohiteltiin rivissä koiria imutusseuraamalla, Tassu oli tosi hienosti mukana. Sitten maahanmenoa, jonka se osaa ja Niina kehotti treenaamaan maahanmenoa seisomasta hissinä ja siihen eri käsky. Nämiohjauksella teki ihan oikealla tekniikalla, jatketaan. Paikalla istumistakin treenattiin, Tassu pysyi pari askelta (enempää en yrittänytkään) mutta ongelmana on se että se koko ajan yrittää maahan. No, jos on kyse paikallaolosta, voisi sen sitten ensin varmaan opettaa maassakin. Niina kehotti opettamaan sille takapalkan ongelman ratkaisemiseksi. Perusasentoja tehtiin paljon, sekä sivulla kääntymällä ja takaa kiertäen. Lopuksi temputettiin kahdeksikkoa jalkojen välistä, uskalsin päästää sen jopa irti hihnasta. Välillä piti kyllä vetää narupalloa kun Tassu alkoi kyllästyä, hyppiä vasten ja repiä hihnaa. Taisteluleikki ihan selvästi innostaa Tassua jatkamaan. Yhdessä välissä kun Niina selitti koko ryhmälle Tassu istuskeli ja tuijotti herkeämättä varista, ei yrittänyt kuitenkaan yhtään lähteä sita jahtaamaan. Omia aikojamme tehtiin edessä peruuttamista ja Tassu menikin takaperin ihan suoraan, ja temppua, jossa Tassu nousee takajaloilleen namia tavoittelemaan ja siitä kävelee takatassuilla taaksepäin. Tästä tempusta se jopa innostui.

En tiedä johtuiko Tassun mallikelpoinen käytös siitä että koirajoukko on jo tuttu vai viime kerran huomauttelusta. Mistä tahansa, oli kivaa olla koulussa pennun kanssa jonka huomio suuntautui tekemiseen eikä härväämiseen ja haukkumiseen.

Tottelemissta ja jälkiä

Tänään mentiin raunioradan kentälle ja maastoon tottelemaan ja jälkeilemään.

Tassu:
Tassu aloitti totteluharjoituksilla. Ihan alkuun kun päästin sen irti se juoksi metsän laitaan, Närrille tehdylle jäljelle ja toi sieltä Närrin jälkikepin. Hyvä? Sitten puuhattiin kaikenlaista tiheään tahtiin ettei nenä pässyt maahan tai katse ja jalat harhateille. Vähän imutusseuraamista, takaa sivulle, pujottelua ja jotain sellaista. Sitten oli pakko siirtyä toiminnallisempaan osioon eli pari vauhtinoutoa, luoksetulo kun Hannele piteli ja eteenmeno, jossa Hannele vei lelun kentän laitaan. Tassu lähti kovaa mutta ei löytänyt lelua ja jäi harhailemaan joten kutsuin pois. Uusi näyttö ja taas lähti kovaa ja löysi lelun ja palasi kovaa. Lopuksi otettiin keppi-ilmaisua eli kolme keppiä maahan ja Tassu narussa kulkemaan. Kahteen se reagoi ihan selvästi, kolmas ei enää kiinnostanut. Tehtiin sama kentän laidalla kanervikossa, kaksi ilmaisi, kolmannen vasta kun ei päässyt eteenpäin sen kohdalta. Joka välissä ja lopussa leikittiin ja se oli Tassun tottelevaisuustreeni. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa maastossa, siinä oli kulma ja paljon tyhjää. Nostossa härväsi vähän aikaa, mutta sitten lähti jäljelle hyvin keskittyen. Ensimmäisellä pitkällä tyhjällä se hetkeksi turhaantui, alkoi haukkua ja yritti eri suuntaan, mutta palasi sitten jäljestämään. Siitä eteenpäin jälki olikin tosi hyvä, eteni reippaasti ja nenä maassa, kulma hyvin. Jälki kyllä loppui liian aikaisin, juuri kun Tassu oli oikein saanut siitä kiinni. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä oikein reilusti pitempi, että Tassu pääsee kunnolla jäljestämään. Loppupurkissa oli raejuustoa, se maistui.

Raiku:
Raiku aloitti pk-seuraamisella, joka oli varsin löysää. Takapalkalla heti parempi. Sitten siirryttiin tokoon, ohjattuun noutoon - toisella käskyllä älysi tuoda kapulan. Kovin epävarmaa. Kahden merkin kiertoa kahdeksikkona. Hieno estenouto ja todella hieno eteenmeno. Siinä Raikun tottelemiset. Sen jälki kulki ensin tien suuntaisesti ja sitten metsään ja raunioradalle. Nostossa otti ensin polkua kävelleitten ulkoilijoitten jäljen, mutta lyhyellä janalla sitten oman. Ensimmäisen tien ylityksessä pyöri pitkään, siitäkin oli nähty ihmisiä kulkevan jäljen tekemisen jälkeen. Löysi kuitenkin oman mutta polun ylityksessä lähtikin polkua pitkin harhalle. Sinne oltaisiin menty ilman jäljentekijän läsnäoloa. Pitkään se olisi vaan seurannut polkua mutta lopulta otti oman jälkensä ja sen jälkeen jäljesti oikein hyvin tien yli, hiekalla ja pienen raunioiden ylityksenkin. Kaikki kepit nousivat.

***
Ihan joka päivä ei treenata. Eilen käytiin Kolilla ja Tassu pääsi juoksemaan ja läträämään nuoren Unnan kanssa Höytiäisen tuuliseen rantaan. Oli siellä Raikukin, mutta se puuhaili omiaan tai seisoskeli haukkumassa. Niinpä se ei kuviin juurikaan osunut.

Yksi Raikukin

Raikulle rallia, Tassulle puuhailua

Rallissa treenattiin tänään lähinnä oikealla seuraamista, siellä sivulle istumista, käännöksiä, oikealta eteen tulemista ja kiertämistä vasemmalta selän takaa oikealle ja hyppyä oikealla. Suora seuraaminen alkaa sujua ihan riittävän hyvin, mutta perusasentoon oikealle Raiku ei millään pääse ilman namia, se kiertää minut vasemmalle puolelle vaikka miljoona kertaa. Jokin sana pitäisi keksiä, vaikka viereen tai jotain, joka merkkaisi sille tulemsita oikealle perusasentoon. Myös liikkeestä istuminen vinoutuu tosi paljon, ehkä siksi että seuraaminenkin on vähän vinoa. Käännökset sujuivat, mutta pujottelussa se vääntäytyy vasemmalle puolelle vaikka väkisin. Hyppy oikealta ohjaten ja oikealta eteentulo ja kierto vasemmalta takaisin oikealle onnistuivat. Raiku oli taas pitkästä aikaa todella hyvässä vireessä, oikein innoissaan ja skarppina. Liekö kesä ja "helle" vienyt Raikun innon tuossa heinäkuussa.

Tassu treenaili rallitreenien jälkeen hallin pihalla. Mitään häiriöitä ei ollut (paitsi jokunen perhonen, muurahainen ja sen sellainen). Leikittiin noutoleikkiä, hienoja vauhtinoutoja tekikin ja taisteli lelusta oikein kunnolla vetämällä ja murisemalla. Sitten treenattiin selän takaa perusasentoon tulemista kahden namin tekniikalla, peri kertaa meni jo ihan kohtalaisesti, ihan kuin olisi vähän älynnyt mitä ollaan tekemässä. Samoin sitä meidän "temppua", jalkojen välistä pujottelua päästiin aika monta askelta. Minun tekniikkavikani on, että en aina tarpeeksi nopeasti laita seuraavaa kättä osoittamaan kulkusuuntaa, jolloin Tassu alkaa pyöriä. Kyllä minä tämän vielä opin :)  Tassulla näytti tämänkin liikkeen kohdalla vähän lamppuun syttyneen pientä valoa, ehkä me peräti saadaan siitä esityskelpoinen pentukurssin loppuun mennessä. Muutaman askeleen imutusseuraamisiakin tehtiin ja peruuttamisesta seisomaan pysähtymistä. Siitä se selvästi tykkäsi. Lopuksi jouduin kantamaan sen autoon, se kun ei olisi halunnut lähteä mihinkään ja laittoi nelijalkajarrutuksen päälle, edes namilla houkuttelu ei tehonnut. Tässä kyllä huomasi, että ei siltä kovassa häiriössä vielä kovin kummoisia kannata vaatia, mutta ilman häiriötä se tekee ihan innokkaasti.

Muutama koira ollaan ohitettu yhdellä haukahduksella kun olen varoittanut. Muutama koira sitten taas varoituksesta huolimatta kauheasti rähisten. Jotkut koirat selvästi provosoivat, koska joillekin Raikukin alkaa rähistä jo kaukaa vaikka yleensä ohittaakin koirat ihan rauhallisesti. Niitten provosoijien provosointiin Tassu heti lankeaa.

Pentukurssilla johtajuutta

Tänään suurin osa pentukurssista oli luentoa johtajuudesta. Luennon idea oli jotenkin sekoitus Cesar Millania ja Victoria Stillwelliä. Kursimateriaalissa se meni näin:

Johtajuus pähkinänkuoressa

• Toivotulla käyttäytymisellä on miellyttävät seuraukset ja ei-toivotulla käyttäytymisellä on epämiellyttävät seuraamukset.
• Kikat ja niksit eivät toimi, johtajuus on kokonaisuus
• Ongelmat johtuvat 95% ohjaajasta
• Koiran luottamus tulee ansaita -> väkivallalla, uhkailulla ja huutamisella koirasta tulee epävarma ja pelokas
• Suhde koiraan tulee luoda kurilla, perustarpeiden täyttämisellä sekä yhteisellä tekemisellä

Kun johtajuus ja/tai perustarpeet eivät ole kunnossa, koira..

• On stressaantunut -> levoton -> fyysinen ja psyykkinen pahoinvointi
• Ei osaa rauhoittua
• Ei kykene keskittymään/oppimaan
• Voi muuttua aggressiiviseksi
• Käyttäytyy ylienergisesti; hyppii, vinkuu, haukkuu jne. Hallitsemattomasti
• Ei tottele (etenkään kodin ulkopuolella)
• Käyttäytyy arvaamattomasti lajitovereita/ihmistä kohtaan
  
  
  
  
  Pakote
• Negatiivinen vahvistaminen -> hyvän käytöksen lisääminen saadaan aikaan ikävän asian poistamisella koiran toimiessa halutulla tavalla -> esim. Koira riehuu hihnassa, pakote, koira lopettaa riehumisen.

    Tylppä pakote: esim. Hapettaminen, maahan painaminen (EI SUOTAVAA!)

    Teräväpä pakote: esim. kolinapurkki

• Olennainen osa koirankoulutusta, miksi? → Koira oppii kunnioittamaan ja tottelemaan omistajaa arkitilanteissa, esim. ulos meno, autossa pysyminen, hihnakäytös jne.
• Koiralle luontainen ja lajinmukainen tapa oppia, esim. Koira on ruokakupilla, jonne toinen koira yrittää → murahdus (= ihmiellä kielto) → jos ei väisty, koira näykkäsee tai rähähtää (ihmisellä pakote)
• Pakotteet käytettynä väärin, vääränlaisena ja väärässä tilanteessa johtaa takapakkiin -> aralle ja/tai pelkäävälle koiralle ei koskaan tule käyttää pakotetta!
• Pakotteita mm. hihna, kielto, sormenpäillä tökkäisy kaulaan tai kylkeen, tönäisy, päälle kävely, kolinapurkki, suihkepullo.
• Pakotteen teon jälkeen koiraa ei saa jäädä uhkaamaan katseella tai eleillä
• Pakotteen voimakkuus riippuu koirasta; seuraa koiran reaktiota (häntää ja olemusta)
• Älä koskaan käyttäydy väkivaltaisesti koiraasi kohtaan! Vaikka pakotteessa otetaankin fyysinen kontakti, ei koiraa saa koskaan vahingoittaa tai satuttaa käyttämällä liiallista voimaa.

Positiivinen ehdollistaminen

• Palkataan koiraa kun se tekee oikein
• Merkkaamisen (kehu, naksutin) ajoitus tärkeää
• Sheippaaminen -> odotetaan koiran tarjoavan -> merkkaus kun tekee oikein (kehu tai naksutin) -> palkkaus
• Houkuttelu
• Milloin käytetään? – Kun halutaan lisätä toimintoa ja luoda motivaatiota, esim. agilityputki. Myös jos koiran pelkotiloissa.
• Miksi ei yleensä toimi ainoana koulutusmuotona? – Koira ei välttämättä opi mikä on väärin, jos rangaistusta ei käytetä.
• Voidaan käyttää yhdessä pakotteen kanssa

Johtajuutta opeteltiin kulkemista hihnassa vetämättä. Menetelmänä oli terävä huomautus (varoitus) ja päällekävely. Tassu pääsi Niinan näyttöön esimerkkikoiraksi, koska rinkiin tultaessa se veti ja haukkui esimerkillisesti.  Niina oli sitä mieltä, että se ei ole aggressiivista eikä pelkohaukkua vaan lähinnä sen ilmoittelua että täältä minä tulen, mitäs sanotte. Piti Tassua kohtalaisen kovana koirana. Kun se sitten veti ja haukkui, pari kertaa sille sanottiin terävä ja matala huomautus (aina pitää "varoittaa" ennen pakotetta) ja sitten Niina kääntyi nopeasti sitä kohti. Ensin Tassu pani jarrut päälle mutta lähti sitten vielä kävelylle vähän epäröiden kylläkin. Minä kun otin Tassun hihnan, se yritti kerran vetää ja huomautin sanallisesti. Veto loppui siihen ja sen jälkeen me kuljettiin hihna löysällä haukkumatta muitten pentujen seassa, Tassulla häntä heilui iloisesti ja se otti koko ajan kontaktia.  Siirryin sitten positiiviseen vahvistamiseen, kehuin kovasti ja palkkasin ja Tassu oli selvästi otettu. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut tästä pakotekoulutuksesta, tosin en ole ihan vakuuttunut pelkästä positiivisestakaan koulutuksestakaan.

Tunnin lopuksi treenattiin vielä edestä takakautta sivulle tuloa. Siinä Tassu alkoi taas härvätä ympärilleen. Sanoin kerran ohhoh matalasti ja terävästi jolloin Tassu tuli eteen istumaan ja otti kontaktia. Takaakierrotkin onnistuivat. Tempputreeni sen sijaan ei oikein tahdo sujua, minun tekniikassani on joku vika, en ehkä enää osaa vetää koiraa tarpeeksi eteen namilla ennen puolen vaihtoa. Siitä on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta kun olen tätä temppua viimeksi opettanut, Raikulle kun ei ole opetettu tempun temppua.

Ehkä kokeilen tätä huomautus - päällekävelyjuttua vielä kadullakin, katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Napakan pentukurssilla: kontaktia, luopumista, seuraamista

Niin ollaan innostuneita koululaisia että mentiin Tassun kanssa vielä toisellekin pentukurssille, Niina Leinosen koirakoulu Napakkaan. Tai no, Tassu ei nyt ihan kauhean innostunut ollut. Piti olla hihnassa, ei päässyt tapaamaan ketään ja tehtiin kummallisia ja Tassun mielestä selvästi turhia asioita. Ohjelmassa olivat kontakti, luopuminen ja seuraaminen. Kontaktitreenissä suljetuissa nyrkeissä oli nameja ja kun koira katsoo, palkataan. No Tassu ei katsonut. Yritti aikansa saada nameja nyrkistä ja sitten luovutti ja alkoi härvätä ympärilleen. Koutsi neuvoi sitten (myös joitakin muitakin) pitämään vaikka piippiip ääntä, jolloin Tassukin hämmästyi ja otti oikeaoppisen kontaktin. Luopuistreeni meni paljon paremmin, luopumista on harjoiteltu ja se sujuu Tassulta jotenkin luonnostaan. Liekö hyvä vai huono. Imutusseuraamisen harjoitteluun olisi pitänyt olla pitkittäin leikattuja nakkeja joita koira voisi imeä, mutta minähän olin tietenkin unohtanut. Imutettiin pienillä nakkipaloilla, mutta ihan selvästi pitkänomainen imettävä toimisi paremmin. Täytyy kokeilla. Sormien asento imutuksessa näyttää olevan jotenkin aivan oleellinen, sitä koutsi kommentoi. Lopuksi perusasentoon tulemista selän takaa kiertäen, se sujui hyvin.

Tassu oli aika levoton eikä kauhean hyvin jaksanut keskittyä kokoaikaiseen nyhväämiseen, mutta kyllä sen kaikkea sai kuitenkin tekemään. Välillä yritin leikittää, mutta kun alakulmuri jäi patukkaan niin ei sekään oikein innostanut. Jahtasi lelua kuitenkin innokkaasti ja silloin unohti että kentällä oli monta koiraa, joita ei päässyt tapaamaan. Kyllä se siitä :)

Kurssin viimeistä kertaa varten (kahden viikon päästä) kaikkien pitää harjoitella joku temppu joka esitetään. Temput eivät oikein ole minun alaani, mutta jalkojen välistä pujottelun onnistuin muinoin Aihkille opettamaan, joten jospa se.

Illalla lenkin jälkeen yritin vähän aktivoida Raikua pienillä seuraamisilla, mutta myös Tassu ilmaantui heti viereen tillittämään. Tehtiin sitten kahden koiran tokoa eli takaperin kävelystä seisomisia ja jumpattiin kaukoja. Tassu oli tosi skarppina ja keskittyneenä kun ei ollut häiriöitä ympärillä vaan vain makupaloista kilpaileva Raiku vieressä. Lenkin ajan Tassu oli selvästi tavallista herkemmin kuulolla, kolmen vartin intensiivisen yhdessä tekemisen seuraukset näkyivät. Ehkä.

Taimistopäivässä jälkeilemässä

Käytiin Tassun kasvattajan järjestämillä Taimistopäivillä ihmettelemässä taas kerran jäljestämisen saloja. Alue oli hienoa ja rehevää eteläsuomalaista metsää, ei sellaista pajuryteikköä tai mäntykangasta kuin P-Karjalan metsät tahtovat olla. Kumpikin koira teki jäljet, lisäksi katseltiin monta hienoa jäljestystä, juotiin kahvia (ihmiset) ja lopuksi koirat saivat remeltää.

Raikun jälki oli pitkä, ei nyt ehkä kilometriä mutta selvästi yli puoli. Kuusi keppiä ja jäljellä kaikenlaisia kulmia ja nousuja ja laskuja, sammalta, saniaisia ja kuivaa lehteä. Jana oli vähän vino mutta nosto ihan nappiin. Ja jälki ihan täydellinen. Yhdessä kohdassa Raiku teki yhden tarkistuspyörähdyksen, muuten se mennä jolkotti jälkeä pitkin, pari kertaa pikkuisen sivussa minkä huomasi siitä, että tarkensi kepin vähän sivusta ajolinjaansa. On se aika taitava.

Tassulle tein jäljen, jossa oli yksi kulma ja yksi kaarre, pituutta nelisenkymmentä metriä. Nameja välillä joka askeleella, välillä viisikin askelta ilman, kulma tyhjä. Ensimmäisten tyhjien askeleitten kohdalla Tassu vähän hämääntyi ja nosteli päätään mutta alkoi yrittää uudestaan ja seuraavat tyhjät menivät jo kuin tyhjää vaan. Kulmassa ei mitään ongelmaa, eikä kaarteessakaan. Ajoi innokkaasti mutta rauhallisesti, pari kertaa alkoi miettiä aika lähellä kulkeneen viereisen jäljen tai toisella puolella paljon kuljetun metsätien hajuja, mutta palasi aina omalle jäljelleen. Loppupurkista se ei välittänyt yhtään, käänsi päätään kun huomasi sen ja olisi jatkanut jäljestämistä. Täytyy siirtyä johonkin oikein superhyvään. Ja täytyy alkaa vaikeuttaa: lisää pituutta, lisää tyhjiä askeleita, pientä janaa, lisää kulmia, ja esineitä jäljelle. Tai sitten keppitreeniä ihan erikseen. Tai molemmat.

Jälkien jälkeen Tassu pääsi riehumaan sukulaiskoiriensa kanssa, siellä oli sisko Muste ja veli Jonkka ja uesita jo aikuisia sukulaiskoiria. Vähän aina välillä Tassulla meni kupponen nurin ja sen raggariluonne tuli taas näkyviin ja sitä piti pitää vähän jäähyllä. Erityisesti se suorastaan kiusasi veljeään Jonkkaa, joka juoksi sitä pakoon, sisko Muste puolestaan antoi takaisin. Aikuisia koiria se mielisteli oikein urakalla, kieri niitten edessä ja oli niin pentua että. Taimi-mummun tullessa Tassua haistelemaan siltä pääsi oikein pissa, kyllä se selvästi muisti että tässä on mahtava narttu :) Yllättäen se kuitenkin jätti koirahulinan ja lähti matkaan kun huutelin sitä mennessäni Raikun kanssa vähän kävelemään.

Treeniä Linnunlahdella

Tänään muukäytiin vähän jotain hommaamassa Linnunlahden kentällä. Aivan yllättäin oli aika kuuma, joten ei kauheasti viitsitty.

Tassu puuhaili ensin. Aloitettiin leikillä ja siitä yksi nouto (oikein hyvä) jolloin huomasin että noutokapula ja lelut olivat veressä - Tassulta oli irronnut hammas, suussa näkyi verinen reikä. En sitten viitsinyt kauheasti enää revittää leluja vaikkei hampaan irtoaminen näyttänytkään Tassua haittaavan. Vähän perusasentoa ja muutaman askelen seuraamisia, peruuttamisesta maahan jotka olivatkin yllättäen ihan hyviä. Yksi luoksetulo kun Hannele piteli. Kovasti meinasivat aina välillä koulutuskentän hajut kiinnostaa mutta lelulla sen sai aina aika nopeasti takaisin tekemään. Ruutuakin yritettiin mutta Tassu hakeutui aina nauhoille. Juostiin sitten ruutuun yhdessä. Loppuun kontaktikävelyä nami kädessä kohti autoa ja Tassu olikin aika valmis. Siitä kyllä huomaa että se alkaa tulla ikään jolloin iso maailma hajuineen kiinnostaa enemmän kuin lelut, namit ja emäntä. Been there, merkit ovat selvät. Eli vähemmän mutta intensiivisemmin.

Raiku oli pitkästä aikaa hyvässä vireessä. Tehtiin rallijuttuja, juoksutusta kahden ruudun välillä, vähän kaukoja ja yksi pk-hyppynouto, jossa kyllä aika kovasti kosketti tullessaan. Luoksarista vain seisominen, tule -käskyllä ennakoi todella pahasti, tänne -käskyllä (jota ei ole käytetty pysäyttämisten yhteydessä) teki hienon stopin. Siihen sitten lopetettiin ja tehtiin pieni lenkki Närrin ja Soljan kanssa.

Pienet jäljet, vähän rallia ja muuta

Torstaina tormistauduin ja iltalenkin aluksi tallasin kummallekin pienen jäljen Jaamankankaalle. Tassun jälki kulki hyvin kuivassa metsikössä, yksi kulma ja kaarretta. Nameja aika paljon kun maasto oli todella vain matalaa jäkälää, välillä kyllä useampia tyhjiäkin askeleita. Vanheni puolitoista tuntia lenkin ajan (löysin mustatorvisieniä). Tassu ajoi hyvin keskittyneesti ja sopivaa vauhtia, mutta jälki oli taas selvästi liian lyhyt, loppupurkin jälkeen jatkoi vielä jäljestystä polun varteen, olisi varmaan halunnut pidemmällekin. Mutta hyvä näin päin kuin toisin.

Raikun jälki oli myös aika lyhyt mutta kokonaan juuri auratulla hakkuaukiolla, jossa pohjana siis pelkkä hiekka ja risukasoja. Yksi puunrunko keskellä aukkoa oli ainoa maamerkki. Jana oli vain noin kolme metriä. Raiku haistoi jäljen mutta sillä oli selvästi vaikeuksia paikantaa se hiekalta. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan vaikka mielestäni väärästä kohdasta, mutta jälleen olin väärässä kun ensimmäinen keppi nousi. Siitä se sai varmuutta ja alko ajaa hyvin määrätietoisesti ja nopeasti nostaen kaikki kepit. Pari kertaa olin taas varma että se menee väärin ja melkein aloin ohjailla. Onneksi en kuitenkaan, Raiku selvitti hankalan jälkensä tosi hienosti.

Perjantaina oltiin rallitreeneissä. Raiku oli ihan uuvelo, seuraamisissa käänsi päätään pois, käännöksissä jäi suunnilleen paikoilleen. Herättelin sitten nopeilla ja paljon palkatuilla seuraamisilla ja sitten se tekikin ihan kohtalaisesti, vaikka huonolla vireellä. Mikähän sitä nyt viiraa?

Rallitreenin ja lenkin jälkeen Joan hallilla ei ollut enää ketään, joten ajattelin vähän leikittää Raikua. Tassu leikki hiekkakasassa (se kiipeää kasan päälle ja liukuu sieltä tassut edellä alas niin että hiekka valuu sen edessä. Sitä se tekee kaikissa hiekkaisissa paikoissa). Ensin vähän revittiin lelua ja sitten heitin sen. Tämän bongasi myös Tassu ja jätti hiekkakasansa rynnäten lelulle. Raiku kun huomasi Tassun tulevan, luopui lelusta ja Tassu nappasi sen ja kuljetti kasalleen. Yritin toisen lelun kanssa, sama toistui. Onkohan kyseessä Raikun syvällisesti oppima "sisäistetty Aihkiherruus", Aihkille kun Raikun oli aina pakko antaa kaikki mitä se halusi, vai mikä? Aloin heittää kummallekin leluja eri suuntiin ja silloin Raikukin toi lelun ja alettiin vetää - jolloin tietenkin myös Tassu ryntäsi vetoleikkiin. Jonkun aikaa heittelin molemmille leluja ja välillä revittiin mutta siinä alkoivat tunteet kuumeta joten ei kauhean kauaa arvannut tätä kolme kiinni lelussa -taistelua tehdä. Näissä tilanteissa kun Tassukin taistelee heti tosissaan, ottaa kiinni ja alkaa vetää. Muulloinhan se helposti ottaa lelua suuhun, läpsii sitä tassuillaan ja odottaa että minä vedän. Kun Raiku oli pantu autoon, tehtiin Tassun kanssa vielä vähän perusasentoja ja askelseuraamisia. Ei se niistä kauhean innostunut ollut, mutta kun aloin palkata silittämällä ja kehumalla se selvästi tykkäsi ja jatkoi perusasentoon tulemista. Täytyy kokeilla toistekin.

Kotona on treenattu istumista. Maahanmenon Tassu on älynnyt ja tarjoaa sitä nyt sitten joka tilanteessa. Kun käsken istua ja otan askeleen taaksepäin, Tassu menee maahan. Kyllä se sitten muutaman toiston jälkeen pysyy hetken istuma-asennossakin mutta sen ajatus on kyllä että maahan. Seisominen on toistaiseksi jätetty vielä, jos nyt tämä istuminen ensin.