torstai 27. helmikuuta 2014

Yhtä samaa

Eli tokon voittajaliikkeitä, tänään Tokmannin takaparkissa, jääkentällä. Ruutu oli hieno:  sinne oli etukäteen viety nami, eli lähetys ilman vihjeitä, ja sinne meni! Toisenkin kerran. Olisikohan peräti tajunnut? Noudossa varastamattomuusharjoitusta takapalkalla. Alkaa toimia, palautus vaan vähän epävarma. Luoksari niin hyvä kuin jäällä voi. Kaukoja läheltä, istu-seiso ei meinannut ensin muistua. Muuten hyviä vaihtoja. Loppuun oli säästetty tunnari ekalla kerralla ei hievahtanutkaan, joten haetutin oman hangesta, jolloin ei mitään ongelmaa. Oma taas kahden kasan väliin, otti hätäpäissään väärän. Uusi samanlainen, haisteli väärää, mutta toi oman. Se aivan selvästi tietää mitä sen pitäisi tehdä, mutta joku lukko siinä on.tai no, ei mikään joku vaan muutaman kerran liikaa moitittu väärästä. Kun vaan keksisi miten kertoa, että vaikka se otti väärän, maailmanloppu ei tullut. Tunnarin jälkeen tehtiin vielä stressinpoistoliikkeeksi eteenmeno, joka olikin rivakka, iloinen ja suora huolimatta matkan varrella lojuneista kartioista ja kapuloista. Ja sitten pääsi leikkimään Närrin kanssa. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Sunnuntaitokoilija

Eilen käytiin treenaamassa Metlan parkkiksella. Liikkeet tehtiin yksi kerrallaan, vuoronperään Urho-mudin kanssa. Tämä tapa selvästi sopii tolpassa vuoroaan odottavalle Raikulle, se kerää lisää intoa katsoessaan toisen koiran hommia (ja palkkaamista). Aloitettiin luoksarilla, joka tehtiin kerran, se oli niin hyvä. Sitten kaukoja, joissa on salakavalasti alkanut ottaa askelen maa-seiso vaihdossa. Muuten ihan kohtalaista. Ruutua juoksutettiin monet kerrat, niin että ei nähnyt palkan vientiä. Ruutua on monet kerrat tehty niin, että Kaisa seisoo muutaman metrin päässä ruudusta ja heittää siitä palkan. Kun sitten Kaisa jättikin namin ruutuun ja tuli lähetyspaikalle, Raiku oli hetken huuli pyöreänä. Lähti etenemään, mutta pysähtyi ja katsoi Kaisaa. Kutsuin takaisin ja sitten juoksi ruutuun asti. Samoin toistolla. Joopa, kaikkea sitä huomaamattaan koiralle opettaa.

Metallia tehtiin hetsattuna, ja se alkaa sujua. Murheenkryyni on sitten tunnari. Ensin laitettiin väärät kahteen kasaan ja väliin oma. Haisteli vääriä kasoja, ja toi oman. Ja miksi ei voitu lopettaa siihen? Seuraavalla kerralla ei haistellut mitään, otti vaan jonkun, eli väärän. Ja sitten ei enää suostunut menemään kapuloille, niisä on jotain vaarallista kun emäntä on tyytymätön. Palattiin piilottamaan oma hankeen, jolloin etsi innokkaasti. Lopulta heittelin omaa  ieraitten kapuloitten joukkoon, siitä haki innolla. Se on niin kauhean herkkä ohjaajan palautteelle (kaikessa muussa paitsi tyhjänhaukkumisessa mitä ei meinaa lopettaa vaikka miten vihaisesti kieltäisi). Mutta kyllä me tämä vielä selätetään. Muuten voittajan liikkeet alkavatkin olla jo jollain mallilla, pitäisi jo kohta kokeilla vähän koetyyppistäkin treeniä.

Aihki juoksenteli namien perässä ja hommaili kaikkea jotain pientä. Heitettyjen namien perässä juokseminen lienee Aihkin mielestä maailman parasta "treeniä".

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tokoa ja teknisiä ongelmia

Nyt on niin, että läppärini ei suostu avaamaan tämän blogin päivityssivuja. Fataalia birhettä, konka voi olettaa jatkuvan, se ilmoittaa. IPad näköjään avaa, mutta ei tämä pitkien tekstien vempain ole.

Joka tapauksessa on tokoiltu viime aikoina oikein a h k e r a s t i. Jopa kahdesti viikossa parina viikkona. Voittajan liikkeistä kaikissa on taidettu vähän edistyä, mutta loppua eli koevalmiutta ei vielä,ole näkyvissä. Ruudussa on muutaman kerran tehty lähetyksiä lennosta kahteen ruutuun, ja nyt Raiku taitaa olla hahmottanut nistä on kyse. Tänään tehtiin viimeisellä lähetyksellä liike kokonaisena, ja onnistui, ihan loppuasentoon asti. Luoksari on kohtalainen, seisominen vähän venyy kun lähtövauhti on niin kova, mutta liike täytyy aina ottaa kokonaisena, muuten Raiku menee ihan sekaisin ja tekee pysäytyksissä mitä vaan. Se on oppinut liikkeen sarjana, eikä kuuntele käskyjä, joten olkoon. Kaukot muuten hyviä, sieo-maa vähän edistää. Ehkä ei pyritäkään täydellisyyteen? Metallikapulan kanssa ei ongelmia, tuo välillä jopa laukalla. Suurin ongelma on tunnari, johon Raiku on kehittänyt jonkun psykojutun. Jos ottaa väärän ja pyydän jättämään, menee helposti lukkoon eikä meinaa tehdä enää mitään. Sen kanssa nyt sitten on temppuiltu vaikka mitä - välillä kaikki menee hienosti, välillä sitten taas ei. Seuraamiskuviot ovat olleet tauolla kun on keskitytty näihin kaikkiin voittajan omituisuuksiin. Noudon kapulalle varastamista on hillitty takapalkalla niin että välillä saa palkan pelkästä istumisesta, välillä noudosta, tuntuu toimivan. Raiku, takapalkkakoira. Mutta hyvällä vireellä se tekee nykyään joka kerta.

Kerran tässä käytiin teekemässä pk-esteetkin, ja ne oli hienot. Muuten pk-liikkeet ovat olleet tauolla nekin. Paikallamakuuseen ja kentällemenoharjoituksiin  pitäisi saada vieraita koiria, Urho-mudin kanssa homma on jo ihan liian helppoa ja tuttua.

Aihki hönttää aina Raikun treenaamisen jälkeen jotain. Etsii piilotettuja leluja. Seurailee. Tekee jääviä. Ja haukkuu ja haukkuu, silmät loistaen. Ei se enää kauaa viitsi, mutta täysillä sen minkä tekee. Muuten näyttäisi olevan ihan kunnossa: juoksee lenkeillä haukkumassa lintuja pusikoissa, kantaa keppejä, kerjää nameja, ja komentaa.