Kautokeinossa pysähdyttiin joelle, jonne vuosia sitten käytiin heittämässä Aihkin isoäidin ja Raikun isoisän isoäidin Cikin tuhkat. Mukana myös nuori neiti Mansi
Kautokeinosta matkattiin Tenojoen vartta Pykeijaan. Pykeijassa noustiin pienelle tunturille. Jäämereltä kävi niin kova tuuli, että se tuiversi Raikusta pystykorvan. Tämmöiseltä se näyttäisi:
Aihki sen sijaan on niin vakaata tekoa, että sitä ja sen korvia eivät tuulet enää heiluttele
Maisemat Jäämeren rannalla olivat huikaisevia
Emäntä kävi myös Vardön (Vuoreija) edustalla sijaitsevalla lintusaarella, jossa pesiin 40 000 lintua. Meteli oli sen mukainen. Jos kärsisi lintufobiasta, paikka olisi yhtä kauhujen kammiota. Lintuja lintujen vieressä ja päällä. Tänne eivät koirat luonnollisestikaan päässeet.
Lunnit eivät lähteneet pakoon, tottuneita valokuvamalleja
Jonkun toisen sorttinen lintu
Lintuja lintuja
Aihki ja Raiku ovat varsin helppoja matkakoiria. Autossa Aihki nukkuu, Raiku sen sijaan ei. Se ei hetkeksikään ummista silmiään ajettiin miten pitkään tahansa, joten majapaikkoihin tultaessa se menee aika pian nukkumaan, ei väliä missä ollaan. Ja joka paikassa on kaikkea yhtä tärkeää ja mielenkiintoista: ruohotuppaita, tolppia ja kivenkoloja, joissa on tapahtunut jotain, mistä tällainen tyhmä ihminen ei tule koskaan tietämään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti